Hei!

Kuinka vanha nuorin lapsesi nyt on? Kysyn siksi, että mietin, voisiko sinulla olla synnytyksen jälkeinen masennus. Sehän voi jatkua pitkäänkin synnytyksen jälkeen. Nuo pelot sopisivat nimittäin masennuksen oireisiin. Lisäksi sinä varmaan pelkäät sairastuvasi jo lastesikin takia. Haluat pysyä terveenä ja olla pitkään heidän tukenaan ja turvanaan. Se on ihan normaalia. Mutta toki, jos pelkosi häiritsevät elämääsi ja aiheuttavat sinulle tuskaa ja ylettömän paljon pahaa mieltä, niistä täytyy yrittää päästä eroon. Jokainen meistä ansaitsee elämän, jossa ei tarvitse koko ajan pelätä ja olla huolissaan.

Onko sinulla jokin realistinen syy pelätä noita sairauksia? Onko niitä sinun suvussasi? Esimerkiksi syöpä ja sydän- ja verisuonisairaudethan ovat paljolti sukurasitteen alaisia. Toki omilla elämäntavoilla on vaikutusta. Itsekin mietin usein näitä ajatuksia oman sukurasitteeni takia. Mutta toisaalta. Sinä et voi estää noiden sairauksien syntyä, jos ne ovat tullakseen. Toki voit elää mahdollisimman terveellisesti ja stressittömästi (mikä myös tarkoittaa peloista eroon pääsemistä), mutta loppujen lopuksi kaikki asiat eivät ole käsissäsi. Ja tämä oli ainakin minulle se oivallus, mikä auttoi. Minä en voi näille asioille mitään. Se, että mietin ja murehdin, ei auta minua yhtään. Päinvastoin. Sehän on vähän sama kuin pelkäisi, että huomenna tulee tulva ja jättää kaiken alleen. Murehtimalla sitä ei voi pysäyttää. En halua vähätellä pelkojasi. Ne ovat sinulle ihan oikeita ja tosi pelottavia asioita, mutta koita saada niihin oikea näkökulma.

Neuvoisin sinua käymään lääkärissä. Puhumaan näistä asioista ihan avoimesti. Sinun ei ole pakko ottaa vastaan mitään lääkkeitä, jos et niitä halua, mutta voisit saada sieltä vaikka keskusteluapua. Pelkosi voivat liittyä nimittäin myös pakko-oireiseen häiriöön ja silloin puhuminen on tärkeää. Kerro myös tänne ajatuksistasi ja voinnistasi. Se helpottaa. Ja mitä tuohon seksielämään tulee, niin on muitakin ehkäisykeinoja kuin hormonaaliset ehkäisykeinot. Puhukaa miehesi kanssa avoimesti asiasta ja käykää vaikka yhdessä jossain neuvolassa keskustelemassa jatkosta. 🌻🙂🌻

Hei!

Nuorin lapsi on 2,5-vuotias. En ymmärrä miks pelkään näitä sairauksia koska loppujen lopuksi meidän suvussa ollaan hyvinkin terveitä. Mieleen ei tule muuta kuin yksi syöpä tapaus ja yksi sepelvaltimotauti tapaus.

En tiedä voiko sillä olla merkitystä että olen ollut koulukiusattu. Kiusaaminen alkoi jo esikoulussa ja kesti ammattikouluun asti jonka sitten jätinkin kesken.

Olen useasti miettinyt että kävisin puhumassa lääkärille tästä. Tähän asti rohkeus ei ole vielä siihen riittänyt.

Onneksi tämä ei kuitenkaan ole jatkuvaa. Välillä on aikoja(pari kk) jolloin tunnen itseni aivan normaaliksi. Sitten yhtäkkiä se taas pahenee.. En ole vielä saanut selville mikä se on joka saa sen pahenemaan.

Joskus teini iässä olin hyvin masentunut koulukiusaamisen takia ja toivoin usein kuolevani johonkin sairauteen. Kait nyt jotenkin sitten pelkään että se "toive" toteutuu. Joskus ajattelin että jos vaan hetken saisin olla onnellinen niin viekööt vaikka syöpä minut sitten sen jälkeen edes pieni hetki onnea.. Nyt tavallaan mulla on kaikkea mitä toivon tavallaan olen onnellinen. ehkä mä nyt sitten pelkään että tuo toteutuu sairastun ja kuolen.. enhän minä silloin voinut tietää että minulla tulee olemaan ihania lapsia ja kaikkea enkä todellakaan tahdo kuolla.