Sairastelu + työ ym

Sairastelu + työ ym

Käyttäjä Rainbowdash aloittanut aikaan 31.08.2017 klo 20:14 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Rainbowdash kirjoittanut 31.08.2017 klo 20:14

Olen uusi täällä ja kirjoitampa nyt itsestäni. Eli olen 30v, kahden lapsen äiti ja parisuhteessa. Masennus + ahdistuneisuus todettiin reilu 5v sitten, tuolloin oli myös vahvat sosiaaliset pelot. Psykoterapian olen melkein käynyt,.terapeuttini kuoli ennen kuin ehdittiin lopetella.

Viimeisen vuoden aikana vointini on heitellyt paljon. On ollut sairaslomaa muutamia kuukausia ja nyt olen jaksanut töissä käydä muutaman kuukauden (puoli vuotta kohta ”vain” 3 viikon saikulla). Masennuksen lisäksi saaneni, kun tunteilleni ja oireilleni löytyi NIMI, ja jokin lokero mihin mut luokitellaan. Vihdoin.

Paljon ois asiaa, mutta nyt tuohon otsikon aiheeseen. Eli. Olen sijainen, enkä asu kovin suuressa kaupungissa ja sairaslomistani johtuen alkaa työn tarjoajat olee vähissä. Lääkitys ym tasaa jo vointia huimasti ja olen pääosin täysin työkykyinen, toki notkahduksia voi tulla. Työssäkäyminen lisää ja ylläpitää toimintakykyäni mutta nyt alkaa ammatillinen identiteetti olla nollissa kun ei löydy töitä. Millä sitten sen jälkeen laskut ym maksaa. Onhan niitä isompiakin ongelmia mulla mutta jos ei oo töitä, ei ole mitään, minkä vuoksi taistella, sinnitellä ja olo tuntuu normaalimmalta kun käy töissä. Tuntuu, että olen leimautunut hankalaksi työntekijäksi vaikka työn hoidan enemmän kuin hyvin, mutta viimeisen vuoden aikana ei vointi vaan ole ollut mikään maailman paras.

Tälläistä nielen päällä nyt.

Käyttäjä Joie kirjoittanut 04.09.2017 klo 12:21

Ooksä nyt työttömänä vai? Kylhän sä saat ylpeä olla ittestäsi, että oot lähteny terapiaan ja parantumisen prosessiin muutenkin ja perhe-elämän ohella vielä jaksanu työssäkin käydä. 🙂👍 Minustakin on ikävää, että meillä on niin vähän työmahdollisuuksia, jos on vähänkin vajaakuntoinen. Ootko työkkäristä saanu mitään apua?

Käyttäjä Rainbowdash kirjoittanut 04.09.2017 klo 20:36

Moi!

En oo työttömänä, vaan työsopparini loppuu kohta, eikä uutta työpaikkaa ole löytynyt vielä hakemisesta huolimatta. Työpaikat, josta voisin saada töitä, alkaa käydä vähiin just siksi, että olen joutunut olemaan välillä saikulla ja näissä paikoissa ei hetken päästä töitä ookkaan enää... Jotenkin ajattelen että johtuu sairastelusta, vaikka vointi menee parempaan suuntaan koko ajan.

Kun aloitin psykoterapian, minulle ei ollut itsestään selvää, että pystyn käymään töissä juurikin noiden sos tilanteiden pelkojen vuoksi. Työssä käynti on hirmu tärkeä asia ja nyt, kun vointini yllättäen vuosi sitten alkoi heittelemään niin jouduin olemaan sairaslomalla kuukausia. Nyt olenkin tilanteessa, jossa minulle ei mahdollisesti enää tarjota töitä, koska tottakai työnantaja pohtii, että olenko työkykyinen sairastelusta johtuen. Olen pienesti avannut tilannettani nykyiselle pomolleni, ja painottanut, että tämä on jo saavutus että näin lyhyellä sairaslomalla selvisin näin pitkän pätkän.

Työssäkäynti on yksi elämäni kulmakivistä, yksi syy, miksi jaksan kannatella itseni ajoittain todella ison paskan läpi, ja nyt pelkään menettäväni sen. Toki, ei auta kun oottaa ja katsoo mitä tulee, mutta jotta jaksan, on pakko puhua.

Käyttäjä Joie kirjoittanut 05.09.2017 klo 09:21

Aijaa, onks se mahdollisuus sit vielä auki, että työt voisi jatkua nykyisessä paikassa? Tsemppiä sulle joka tapauksessa! 🙂👍

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (Sos-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 20.09.2017 klo 14:37

Olenko työkykyinen, kun olen masentunut?

Tässä hyvä kysymys pohdittavaksi. Asiasta keskustellaan tänään keskiviikkona 20.9.klo 18-20 pidettävässä Mieli Maasta liveryhmässä.

Ryhmä on täällä Tukinetissä ja se on avoin kaikille joita aihe kiinnostaa ja koskettaa. Keskustelua ohjaavat Mieli Maasta ry:n vapaaehtoiset vertaistukijat.

Tule mukaan! 🙂👍

Käyttäjä IhmisRoska kirjoittanut 31.10.2017 klo 21:47

"Olenko työkykyinen, kun olen masentunut?"

Se kai riippuu keneltä kysyy. Itselläni on diagnoosina toistuva vakava masennus, mutta sepä ei riitä kuin lyhyen sairasloman perusteeksi mt-toimiston lääkärin mielestä. Kuulemma työ parantaa, eli vaihtoehdot on käytännössä joko puolikuntoisena työnteko tai kituuttaminen kelan rahoilla.

Ainut hyvä puoli tässä on se, että omalla alallani on aika hyvin töitä, joten teen käytännössä niin että vaihdan työpaikkaa vuoden tai parin välein, siinä kohtaa kun esimiehet alkaa huomautella tehottomuudesta ja siitä, että tulen töihin miten sattuu. Masennuksesta ei kannata paljoa työpaikalla kertoa, kun se todennäköisesti kaataisi koko surkean korttipakkani. Selitän työhaastatteluissa asian niin, että haluan uusia haasteita mutta totuus on kyllä ihan toinen.

Pahinta tässä on vielä se, etten haluaisi olla se henkilö joka käy epäsäännöllisesti töissä ja jonka työn jälkiä muut joutuvat paikkaamaan, mutta kun jo 5h työtä vie koko päivän energiat ja aamulla sängystä nouseminen on melkein mahdotonta. Herääminenhän ei sinänsä ole ongelma, kun en varsinaisesti öisin muutenkaan saa unta ja herään usein 2h ennen töihin lähtöä.

Ilmeisesti jos yritä itsemurhaa, niin ei ole riittävän sairas ainakaan yhteiskunnan mielestä.

Käyttäjä tutkija2 kirjoittanut 09.11.2017 klo 10:42

"Olenko työkykyinen kun olen masentunut"

Tuo on ihan hyvä kysymys, johon ei varmasti ole yksiselitteistä vastausta.

Olen ollut työelämässä viimeiset kuusi vuotta, melkein koko ajan täysipäiväisesti. Minulle diagnosoitiin vakava mielenterveyden ongelma kymmenisen vuotta sitten, skitsoaffektiivinen häiriö. Syön edelleen ja varmaan koko loppuelämäni lääkkeitä tähän sairauteen. Sairaus kyllä selkeästi rajoittaa toimintakykyäni, koska erityisesti silloin kun töitä on paljon ja putki on jatkunut pitkään, olen erittäin masentunut ja ahdistunut. Pelkkä työasioiden ajatteleminen jo tuottaa ahdistusta silloin.

Teen ns. asiantuntijatyötä, joten siitä irrottautuminen ei aina ole niin helppoa koska asiat pyörivät mielessäni melkein koko ajan, välillä ei niin tietoisesti, mutta jossain syvällä mielen sopukoissa. Mutta toisaalta asiantuntijatyössä on välillä se etu, että voi pääsääntöisesti itse rakentaa oman kalenterinsa sisällön.

Joskus vaan pakottamalla itsensä tekemään töitä ahdistus saattaa kadota. Se on kummalllista. Toisinaan kun pakottaa itsensä tekemään töitä, ahdistus vaan lisääntyy. Että sikäli tuohon alussa esittämääni kysymykseen ei ole helppoa vastata.

En ole kovinkaan toiveikas sen suhteen, että jaksaisin työssäni eläkeikään asti, mikäli edes pysyn muuten terveenä sinne asti. Olisipa mahtavaa löytää sellainen kevyt työ, jonka kanssa voisi elää elämäänsä ilman ahdistusta, mutta se olisi silti haastavaa.

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (Sos-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 15.11.2017 klo 10:21

Hei,

Oletteko miettineet miten masennus vaikuttaa oppimiseen, vai vaikuttaako se?

Jos keskustelu asiasta kiinnostaa, niin kannattaa tulla Mieli Maasta liveryhmään tänään keskiviikkona 15.11. klo 18-20. Ryhmä on täällä Tukinetissä ja se on tarkoitettu masentuneille ja heidän läheisilleen. Illan keskustelun teemana on: Masennus ja oppiminen.

Tervetuloa!🙂🌻

Ja toki aiheesta voi käydä keskustelua myös tässä ketjussa. 🙂👍