Sairaseläkkeelle masennuksen vuoksi...
Hei kaikki!
Onko täällä sellaisia, jotka ovat jääneet eläkkeelle jonkin sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi? Haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia asiasta..
Itse olen tällä hetkellä sairaslomalla (ollut melkein vuoden) vaikean masennuksen ja traumaperäisen stressin vuoksi.Sairastan myös vaikeaa astmaa ja pahoja allergioita, jotka osaltaan vaikuttavat työkykyyni. Ennen sairaslomaani olin 1,5 vuotta kuntouttavassa työtoiminnassa.Työtoiminta päätettiin lopettaa, koska olin niin uupunut ja ahdistunut. Nukuin silloin todella huonosti ja olin myös fyysisesti huonossa kunnossa.
Sairaslomapäivät on kohta täynnä, eli seuraavana olisi edessä kuntoutustuki/eläkepäätös. Ajatuskin sairaseläkkeestä tuntuu pahalta. Tuntuu kuin jotain jäisi kokematta/saavuttamatta elämässä, jos nyt jään eläkkeelle ennen kuin vietän edes kolmikymppisiäni… tunnen,että olen jotenkin epäonnistunut ihmisenä, kun en psyykkisten ongelmien vuoksi pysty samaan kuin muut ihmiset. Toisaalta en ole todellakaan valmis työelämään, en edes mihinkään työkokeiluihin tai kuntouttavaan työhön. En tunne kuuluvani tähän yhteiskuntaan. Vihaan tätä pahaa oloa ja masennusta! En halua olla tällainen! Pelkään myös muiden ihmisten suhtautumista siihen,että jää nuorena eläkkeelle.
Onko täällä sellaisia, jotka ovat jääneet eläkkeelle nuorena? Miltä se tuntui silloin? Miten se on vaikuttanut vointiinne? Kertokaa kokemuksistanne ja ottakaa kantaa. Tunnen olevani ihan sekaisin näiden asioiden kanssa. Olisin todella kiitollinen kokemuksistanne ja näkemyksistänne
hei!
en osaa enkä tiedä sanoa omakohtaista eläkkeisiin liittyen - sairaseläkeasioihinkaan -
mutta sen sanon, että sinun häpeä ei ole jos sairastat.
yhteiskunta auttaa - siis me jotka toisistamme välitämme - yhteisvastuu - kirpputorit - ihmisten aito kohtaaminen - hetkiin tarttuminen - rehellisyys -
on ilo saada ottaa vastaan tukea ja apua kun on vaikeaa!
minua on autettu vuosikymmeniä - 'oma apu paras apu' -mentaliteetilla
joskus nuoren kuulin jostain radiosta joku lääkäri sanoi
"mitä nuorempana saa avun, sitä helpompaa on loppuelämä'" tai jotenkin sinnpäin muistan kuulleeni ja ajattelin, että oikein1 että noin olen juuri jostain syystä aina tiennyt - ja silloinen ja senhetkinen masennukseni helpottui.
Mulle olisi suunnaton helpotus päästä eläkkeelle masennuksen ja väsymyksen vuoksi. Voihan eläkkeelläkin tehdä vähän töitä. Olen siis 31 vuotias akateemisesti koulutettu...
Kuntoutustuella olen ollut 1,5 vuotta ja väsyttää liikaa edes hoitaa itseäni. 😞
Mä jouduin tai pääsin eläkkeelle jo 24-vuotiaana, tosin en masennuksen vaan aivovaurion takia. Myöhemmin on ollut kyllä masennustakin, joten olisin varmasti päässyt senkin takia. Mutta yhtä kaikki, olen hävennyt eläkkeellejäämistäni todella paljon, en pysty puhumaan siitä kellekkään ☹️ Tuntuu kuin olisin kelvoton ihminen, kun en kelpaa työelämään. Syrjäytyminen on ottanut tosi koville, en enää edes uskaltaisi hakeutua töihin kun olen niin epävarma itsestäni. Kaiken lisäksi olen pahasti velkaantunut, sekin masentaa entisestään...
Despered,
Minusta tuntuu juuri samalta kuin sinusta, kun ajattelen eläkkeelle jäämistä... tai enemmän se minusta tuntuis eläkkeelle joutumiselta! En ajattele, et sinä tai kukaan muukaan sairauden vuoksi eläkkeelle jäänyt olisi jotenkin kelvoton tai huonompi kuin muut. Yritän ajatella,et sama pätee itseeni, mut en oikein onnistu siinä. Se vaan ahdistaa.
Miten kauan sä siis oot nyt ollut eläkkeellä? Jos vertaat eläkkeellä oloa työelämään tai vaikka opiskeluun, onko jotain mikä on eläkkeellä paremmin/positiivinen juttu?
Ai niin, piti vielä kysyä, et olitko siis masentunut jo ennen kuin jäit eläkkeelle vai masennuitko sen jälkeen? johtuiko masennuksesi nimenomaan eläkkeelle jäämisestä ja siihen liittyvästä kelvottomuuden/huonommuuden tunteesta?
meebu kirjoitti 23.5.2009 16:59
Ai niin, piti vielä kysyä, et olitko siis masentunut jo ennen kuin jäit eläkkeelle vai masennuitko sen jälkeen? johtuiko masennuksesi nimenomaan eläkkeelle jäämisestä ja siihen liittyvästä kelvottomuuden/huonommuuden tunteest
Täytyy sanoa että olen ollut pitkälti masentunut eläkkeelle jäämisen takia, kun olen tuntenut oloni niin kelvottomaksi. Kun tässä on jo mennyt monta vuotta kuitenkin... Olin kyllä masentunut muiden syiden takia jo ennen sitäkin. Opiskelun aloittaminen kyllä on houkuttanut, että saisin elämääni mielekkyyttä, töitäkään kun ei saisi ikivanhalla todistuksella.
Kuinka sairas on tarvinnut olla, että on _päässyt_ sairaseläkkeelle? Itselleni se olisi siunaus, koska en koe pystyväni antamaan tarvittavia panostuksia tälle yhteiskunnalle. Minulla ei ole halua tehdä työtä vain työn takia, sillä se pahentaa masennustani. Olen koittanut miettiä minkälaiseen työhön kokisin pystyväni, mutten ole keksinyt sellaista. Nyt olen toimistossa kesätyössä, jossa ei tarvitse tehdä _mitään_. Jos löytäisin tällaisen osa-aikatyön, voisin ehkä olla työelämässä, mutta ei tämäkään ole mielekästä.