Yskää, haukottelua huokauksia, valitusta. Miten tätä jaksaa? Sydämen vajaatoiminta aiheuttaa nuo oireet, joo, tiedän ja ymmärrän. monta sydäninfarktia ja aivoinfarktia takana. pitäis olla kiitollinen, että vielä on elossa?? Mutta ei yhtään lohduta se että tietää todellisuuden. Tätä on jatkunut nyt 15 vuotta. Aluksi kaikki ystävät auttoivat ja tukivat. Sittemmin varmaan sama kyllästyminen kuin itsellä on tullut kaikille. Ei käy enää vieraita, ei tule kutsuja…. En haluais olla ruikuttava paskiainen, mutta kun en kertakaikkiaan jaksais tätä enää. Haluaisin elää, mennä ja tulla, liikkua ja harrastaa. Miten sen tekee, kun rinnalla mies, joka ei jaksa, ei pysty? Jos menen, on huono omatunto, jos en,on huono omatunto. Mitä tässä oravanpyörässä voi tehdä? Ja kun ikää ei oo kun alle 50, niin en viittis vielä kiikkustuoliin jumittua. Miten tästä ikuisesta syyllisyyden tunteesta voi päästä? Jos ole kotona, olen tuskastunut ja ärtyinen, jos olen poissa, tunnen syyllisyyttä. Toisaalta, onhan meillä kaikki hyvin……mitä tässä valitan 😠. Taitaa olla vaan oma pää hajoamassa. Jos nyt joku tajuais tän sekamelskan…………………………
Jäin miettimään mistä on oikeastaan kyse. Siitäkö että miehesi sairaus on muuttanut sinun elämääsi huonommaksi, vai siitä että mies ei ole enää sellainen kuin oli aiemmin ja sairauden vuoksi et voi lähteä. Siis jos miehesi ei olisi sairas, olisitko yhä hänen kanssaan tuollaisena? Onko välillänne enää rakkautta vai vain hoivasuhde?
Mitä mieltä miehesi on menoistasi? Haluaako hän että jäät kotiin hänen seurakseen? Vai haluaako hän että menet omia menojasi jonkun aikaa ja sen ajan kun olet kotona, olet onnellinen ja hyvää seuraa hänelle? Oletteko edes keskustelleet tästä koskaan?
Näin äkkipäätä tuntuu että tasapaino puuttuu. Ei kai se ole joko tai että joko olet koko ajan menossa ja mies kököttää kotona kun ei jaksa, tai sitten että kökötätte molemmat kotona. Kai se voi mennä niinkin että 2-3 iltaa viikossa olet harrastuksissa ja ystävien kanssa ja vaikka sen 3-4 iltaa kotosalla?