Runolle hetki

Runolle hetki

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 29.07.2020 klo 07:41 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kirjoittanut 29.07.2020 klo 07:41

Rakentaa

on kukkia, elää vuodenajat

kuin ihonsa.

ja niinkuin tuskin tuntuva kevättuuli koskettaa

kasvoja

ovi on auki.

   Löytää lähde,

mielen selkeys koskematon kuin valo.

* * * *

Leif Färding KASVOJESI VALOSSA

Valitut runot  1971-1984

 

 

 

Käyttäjä kirjoittanut 29.07.2020 klo 13:00

Runo on kaunis ja lohduttava.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 29.07.2020 klo 17:29

Ihana ja kannustava runo! Olen kai jo niin vanha, että pidän runoista. Ihailen sanataitureita. Minä olen kirjoittanut ahdistuksen keskellä runoja. Runot ovat silloin tuskaisia. Eivät ole silloin julkaisukelpoisia. Niissä paljastuu kipu, tuska ja joissain myös häpeä. Itketin ennen juhannusta jopa psykologiani mun runolla. Kuitenkin runoja on kiva lukea.

Käyttäjä kirjoittanut 29.07.2020 klo 17:42

Kiitos kommentista.

_

 

Elämä

niin käsittämätön,

että sen täytyy olla

jotakin varten.

 

 

Niilo Rauhala  JOS SINUT YMMÄRTÄISIN (1996)

 

Käyttäjä kirjoittanut 03.08.2020 klo 06:10

Yön hetkinä

kävelen ikkunalta ikkunalle.

Valo kajastaa

ja kasvaa aamua kohti..

Tässä päivät kohtaavat toisensa,

eivät puhu keskenään

mutta tuntevat toistensa

ajatukset.

 

Niilo Rauhala: AAVISTUS JA IHME

(2005)

 

 

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.08.2020 klo 05:11

Oletko sinä kirjoittanut runoja? Mä muokkasin ajatuksia  jonkinlaisiksi mietelmiksi sairastamisen ensimmäisinä vuosina. Mutta koin, että kun mulla aloitettiin psykoosilääkitys Ketipinor (=Seroquel Prolong) masennukseen, luovuus hävisi. Se harmittaa jotenkin edelleen.

Käyttäjä kirjoittanut 05.08.2020 klo 07:04

pala lasia kirjoitti:
.... Minä olen kirjoittanut ahdistuksen keskellä runoja. Runot ovat silloin tuskaisia. Eivät ole silloin julkaisukelpoisia. Niissä paljastuu kipu, tuska ja joissain myös häpeä. Itketin ennen juhannusta jopa psykologiani mun runolla. Kuitenkin runoja on kiva lukea.

 

Jos ahdistuksen keskeltä on pumpsahtanut tuskaa, se voi helpottaa jotain toista pumpsahtatuttamaan omaa tuskaansa ulos?

Kaikilla asioilla elämässä on kullakin joku salattu oma merkitys; salattu siksi ettei se heti aukea. Kun olin nuorena sairaalassa, kirjoitin runoja,  osastolla, joku kävi lukemassa olkapään takaa, purskahti itkuun, kipu yhdisti, yhdistäminen helpotti

 

Käyttäjä kirjoittanut 15.08.2020 klo 17:14

Kirjoittaisin runon

 

mutta riimit eivät taivu, elinvoimaa ei runoksi asti.

Olemisen raskaus syö sanat.

Käyttäjä kirjoittanut 25.08.2020 klo 10:11

Kun nainen hakeutuu uudelleen tajunsa tuntumaan,

mies opettelee lukemaan naista,

maailmalla alkaa olla toivoa.

 

Helena Anhava: HIDAS OSA

(1979)

Käyttäjä kirjoittanut 25.08.2020 klo 10:16

Vuosien kuluessa

sanat kuluivat loppuun,

mutta piikiven sirulla

raaputan sinun kuvaasi

piirto piirrolta talteen

sisimpäni peruskallioon.

 

Viljo Kajava:  LÄHELTÄ

(1975)

Käyttäjä kirjoittanut 26.08.2020 klo 09:43

Sinun silmäsi

peilityynet vielä,

 

ja sitten

pajujen kevät

välkehtii äkkiä niissä

kun katson.

 

* * *

 

Läntinen teatterikuja,

pilvet ovat mytyssä, ennallaan,

 

ja äkkiä

minä alan potea sitä kaikkea:

talvinuhaa ja seinien pimeää, on kylmä

 

 

* * *

 

Meri kirkastaa

vaitiolon tuokion:

 

laivamme aavalla, tämä laiva on

etäisyys itse,

 

vaan lähempänä,

kenties lähellä aivan rannat

ihmiset, jotka jäivät, kun lähdimme

 

 

Jyri Schreck:  MUSTAN PERHOSEN AIKA

(1970)