Runoa pukkaa jälleen...
Alkoholi on varjostanut mun elämää jo vuosia,
Se on tuonut mukanaan kasapäin huolia.
Ensin joi vanhemmat,
Myös minä aloin juomaan,
Luulin että alkoholi veisi mut jonnekkin suojaan,
Mut olo vaan paheni,
Ja määrät suureni,
Ei kadonnutkaan siis mihinkään huoleni.
Hakeuduin hoitoon,
Olo hiukan parani,
Odotin paremman elämän saavani.
Mutta vanhemmillani on yhä juomatonta viinaa,
Se tekee myös minun elämästäni piinaa
Runoilua ihan vain iloksi kaikille,
ja muistuttamaan minua totuudesta.
Elän omaa elämää iloksi itselle,
ja vanhemmat nauttii elämästä omasta.
Ja kun elän onnellisena, terveenä,
ilman viinaa.
Niin ehkäpä on se kannustimena,
muillekin, elää ilman krapulan piinaa.
Miekin vuoden elänyt olen ilman
kossua
kauhulla netissä seuraan
Seppo Taalasmaan
touhua
noinko hänet aiotaan viinalla tappaa
miksei Seppo Taalasmaata
laiteta pakkohoitoon
annettaisiin jatkaa sarjassa
onhan hän sen kantava voima
kossulla tai ilman