Romahdusvaarassa bipon ja jatkuvan rahattomuuden seurauksena

Romahdusvaarassa bipon ja jatkuvan rahattomuuden seurauksena

Käyttäjä troubles aloittanut aikaan 12.09.2013 klo 17:46 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä troubles kirjoittanut 12.09.2013 klo 17:46

Jäin aikanaan koukkuun pikavippien ottoon. Ajauduin kierteeseen, kunnes olin puun ja kuoren välissä, olin maksanut velkaa velalla, kunnes mikään firma ei enää lainaa antanut. Postiluukusta alkoi ensin pudota muistutus-, sitten vaatimus- ja lopulta perintäkirjeitä. Ensin maksoin ulosottoon kykyjeni mukaan lyhennyksiä, mutta en riittävästi ja palkastani alettiin mittaamaan 1/3, joka on jättänyt minut pahaan taloudelliseen ahdinkoon. Ulosoton jälkeen rahat riittävät hädintuskin laskujen maksuun, eikä aina siihenkään. Elän periaatteessa vedellä ja pyhällä hengellä. Reilu vuosi sitten olin niin masentunut, että harkitsin itsemurhaa. Hakeuduin tuolloin lääkäriin, joka laittoi lähetteen mielenterveystoimistoon. Pääsin terapiaan sekä psykiatrin hoitoon. Kerroin tilanteestani ja selvitin tilanteita, jotka ajoivat minut pikavippien ottoon. Joko olin valtavan kiihtymyksen tilassa tai vastaavasti masennuksen kourissa. Tuntui siltä, ettei nk. normaalitilaa, jolloin pystyy järjellä ajattelemaan tekojensa seurauksia ollut olemassa. Olin käynyt jonkin aikaa sekä terapeutilla sekä psykiatrin luona, kun molemmat sanoivat, että mitä todennäköisimmin minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka myöhemmin asian varmistuessa diagnosoitiin. Minulle määrättiin lääkitys, joka aluksi tuntuikin toimivan. Koska minulla on muitakin sairauksia, lääkitystä jouduttiin muuttamaan, jotta niiden yhteisvaikutus ei aiheuttaisi ongelmia. Lääkesäätö on nyt kesken ja olen todella masentunut. Masennukseen liittyy tällä hetkellä ahdistuskohtauksia, joita on vaikea kestää. Nykyinen tilani on korostuneesti tuonut esille sen, kuinka loppu olen erityisesti raha-asioiden hoidossa. Vaikka ulosotto on vieraillut säännöllisesti tililläni jo n. 1,5 vuotta ja minun olisi pitänyt tottua nykyiseen elämääni, kaksisuuntaisen hoidon ollessa lääkehoidon suhteen epätasapainossa, on hyvin vaikeaa löytää mielekkyyttä ja positiivista näkökantaa elämälleen. Valopilkkuna on huominen psykiatrikäynti jolloin todellakin toivon saavani masennukseeni sekä ahdistukseen apua. Erilaiset juoksevat asiat vaatisivat aktiivisuutta, mutta siirtyvät kalkkiviivoille, koska pelkkä ylösnousu aamuisin vaatii potkun takalistoon (kovan sellaisen). Elän kuitenkin toivossa, että nykytilanne ei ole pysyvä tila, nyt on vaan tultu vauhdilla aallon harjalta notkelmaan, tyyntä ei vielä ole horisonttiin ilmaantunut, mutta jossain vaiheessa saavuttanen senkin vaiheen.