Olen 24 vuotias huumeista ja siittä elämäntavasta koukussa oleva mies. Lapsuuteni on rikkinäinen isääni en tunne ja olen kasvanut erittäin tiukassa nuorisokodissa 6vuotiaasta 18vuotiaaseen. Aikaisemmin lapsuudessa ollut masennusta ja pahaa oloa joiden vuoksi olen vieraillut psykiatrisellakin muutamaan otteeseen.

Nyky tilanteeni on se että olen todella pahasti koukussa huumeisiin. En pelkästään huumeisiin tai neulaan vaan siihen elämäntapaan. En ole elänyt muuta elämää kuin huume elämä niin vaikea noin vain hypätä tuntemattomaan elämäntapaan. Pelottaa myös se että jään aivan yksin ilman ketään kaveria koska noi huumeporukoitten kaverithan häviäis alta aika yksikön läheltä. Joskus olen ollut ilman mutta se kun jäin aivan yksin sai minut palaamaan vuoden päästä siihen samaan porukkaan ja elämään.

Nytten minulle on tulossa vielä 2-3vuoden vankila tuomio ja tuntuu etten kestä sitä, olen istunut kyllä vankilassa lyhyen tuomion ja kaikki meni ok. Mutta pelkään etten kestä istua siellä noin pitkään, ahistaa.

lisäksi menetin juuri ystäväni ilman syytä muiden puheiden takia. Hän oli minulle kuin veli jolle pystyin puhumaan mitä vaan. Nyt minulla ei siis ole ketään kelle voin avautua ja sen takia tämän sivustonkin löysin.

puolivuotta sitten koin vaikean eron ihmisestä jota rakastan enemmän kun mitään enkä ole vielä siittäkään toipunut ja sataa vaa lisää paskaa niskaan. Ikävä sitä naista niin kova ikävä että tätä kirjottaessa kyyneleet valuvat ja tuska riipii sisällä. Rakastan häntä edelleen. Miten pääsisin yli?

Ja kaiken tämän lisäksi äitini ilmoitti tänään että hänellä on dementia ja ei voi enää kauan asua kotonaan ja olen hänestä todella huolissani..

Ihan liikaa yhdelle miehelle kantaa tämmänen määrä tuskaa, haluaisin vaan kuolla pois ja sitten kaikki ois hyvin. Lähtisi kipu ja tuska!

Tämä viesti on kai jonkilainen avunhuuto ennen kuin on myöhäistä.
Apua!

😭