Hei, Double Faced Carnivore. Kiva kun kirjoitit. Joutuu tässä miettimään asioita tästäkin näkökulmasta...

Kyllä mäkin vertaan itseäni toisiin. Esim. ne, jotka on opiskelleet mun aikana ammattiin, ovat nyt edenneet uralla nopeasti. Ja minä olen - vain - eläkeläinen, joka ehti uran alkuun, ja tipahti sitten pois. Ei musta olisi koskaan edes tullut samanlaista kuin he. En ole riittävän älykäs ja kaikkea muuta sellaista. Parisuhdetta ajatellen olen sentään ollut useammassa suhteessa, ja tässä nykyisessä reilusti yli 10 vuotta. Se on sentään jotain. Mutta en asu edes kumppanini kanssa. Näin on vapaus. Ja myös jonkunlainen yksinäisyys. Yms...

Osaatko sanoa, miksi sinusta heikkous on sietämätöntä?

Äärimmäiseksi en omia tuntemuksiani kutsuisi mutta minulla on ollut jossain määrin samantapaista vaivaa.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: -

Double Faced Carnivore kirjoitti:
Hei! Ajattelin kysyä onko muita kohtalotovereita jotka kokevat äärimmäistä riittämättömyyttä ja vertailevat itseään muihin kanssaihmisiin, seurustelusuhteissaan, työelämässä, kavereiden kanssa sekä läheisten parissa? Vihaan tätä piirrettä itsessäni yli kaiken vaan se on heikkous minussa joka nostaa päätään joka ikinen päivä ja paine alkaa käydä sietämättömäksi. En riitä mihinkään, en osaa, en kykene, olen vain rippeet miehestä jonka kuuluisi seistä omilla jaloillaan ja kannatella muitakin. Apua! Tai ei sittenkään… On selvittävä yksin

Ei meidän kaikkien kuulu aina vain jaksaa ja jaksaa ja vielä kantaa muidenkin ongelmia siihen päälle. Se on vain sun pään sisällä ettetkö muka riittäisi tai kykene. Miksi et riittäisi? Onko sulla jotain juttuja mitä tykkäät tehdä?

Musta tuntuu siltä että tälläiset ongelmat vaativat paljon ajatustyötä itsensä kanssa. Varmasti itsekin jossain siellä tiedostat että ehkä sun ajatukset itsestäsi ei ole ihan noin mitä tuot sen tässä ilmi? Pitäisi ehkä vain osata olla välittämättä niin paljoa mitä muut ihmiset tekee tai on tekemättä. Tosin helpommin sanottu kuin tehty. Muutenkin nykyään on niin helppo verrata itseään muihin kun sosiaaliset mediat pursuaa ihmisten ''virheettömiä'' elämiä feedin täydeltä.

Eikä kenenkään tarvi selvitä yksin. Me eletään aika hullussa maailmassa täällä, ihan inhimillistä on jos välillä tuntuu siltä että ei pysty.

Kyllä, riittämättömyys on tuttu tunne usein ihmisiä kohdatessa. Tunnen, että en ole mitään muiden rinnalla eikä minussa voi heihin verrattuna olla mitään kiinnostavaa. Kai samaa asiaa kuin arvottomuuden kokemus.

Hölmöintä on, että alan tuntea sitä riittämättömyyttä välillä jopa jotain telkkarin hömppäsarjaa seuratessa, kuten Vain Elämää. Siinä hyvin menestyneet ihmiset pusertavat väkisin jonkun draaman menneisyydestään ja sitten selittävät miten hyvin kaikki on juuri nyt ja menneisyydestä on selvitty. Miksi en itse ole lukuisista yrityksistäni huolimatta selvinnyt menneisyyden haavoista?

Moikka. Muista, että aina on olemassa sinua (minua) "parempia", "kauniinpia", "rikkaampia" ihmisiä, ja aina on myös olemassa sinua (minua) "huonompia", "rumempia" ja "köyhempiä" ihmisiä!  Ja kaikki mitä muut näyttävät ulospäin "hienoudestaan" ei ole aina totta! Siksi on turha vertailla ja yrittää kovasti keskittyä vain omaan tekemiseen. On vaikeeta tiedän, Opettelen sitä itsekin lähes joka päivä. Tsemppiä!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Uusi ajatus lisäys