Heippa
Niin olen sinun puolestasi tosi pahoillani tuo mitä kerroit ja kirjoitit niin on
totta nyky suomessa.
Niin kai se on syy että säästetään rahaa kun MT palveluja ajetaan alas
mutta ei se mene silleen kuin se paperilla näyttää.
Kuin myös välillä pitää olla tiukkana ja hyvä kun olet ollut mutta paljon
on ihmisiä jotka ei jaksa sairaat, vanhukset, päähän potkitut jne
Sen vuoksi olenkin aina sanonut että ihminen ei saisi ikinä jäädä yksin
ongelmien kanssa olisi edes joku tukena.
mutta sinullekin sanon että on hoitotakuu ja jos on pakko päästä lääkäriin
niin sinne pitää päästä heti.
Olen keskustellut kyseisestä asiasta terveyden hoito henkilö kunnan kanssa.
Mutta kysyisin sinulta että kuinka sinä itse olet jaksanut???
Onkos sinulla ketään ystäviä / kaveria jolle voit kertoa iloja ja suruja???
Kaunista kevättä sinulle

Juu samaan ongelmaan olen minäkin törmännyt. Kerran, kun olin aivan hajalla, menin psy.polille ja kysyin, saisiko psykiatrille soittoaikaa. No olisi saanut, mutta vasta viikon päästä. Niinpä lähdin pois ja pyörin ympäriinsä kaupungilla ahdistuksissani. Kävelin ja kävelin. Lopulta totesin, että on pakko mennä kotiin laittamaan ruokaa. Jotenkin vain arjen suorittaminen lopulta helpotti oloani. Tai sitten sain kaiken ahdistuksen vain haudattua vielä syvemmälle.

Psykiatrisessa päivystyksessä vastaanotto on ollut todella vaihtelevaa. Joskus on ollut todella empaattiset ja hyvät hoitajat. Joskus taas vastaanottava hoitaja ja lääkäri eivät ole kuunnelleet minua lainkaan ja ovat olleet suorastaan tylyjä. Kerran sain jopa haukut siitä, että menin sinne. En todellakaan mennyt sinne huvikseni vaan siksi, että en vain enää jaksanut pitää itseäni kasassa. Ja olin todellisessa itsemurhavaarassa.

Näissä ongelmissa on se ikävä puoli, että avun tarve yleensä on todellakin akuutti eli apua pitäisi saada heti eikä viikkojen tai kuukausien päästä.

Hemmetti, kirjoitin juuri valtavan pitkän aloitusviestin suunnilleen samasta aiheesta, olisi pitänyt tajuta lukea tämä ensin ja vastata tänne. : D Ehkä moderaattorit voivat siirtää sen tähän ketjuun vastausviestiksi?

volvomies kirjoitti 13.5.2011 12:19

Heippa
Niin olen sinun puolestasi tosi pahoillani tuo mitä kerroit ja kirjoitit niin on
totta nyky suomessa.
Niin kai se on syy että säästetään rahaa kun MT palveluja ajetaan alas
mutta ei se mene silleen kuin se paperilla näyttää.
Kuin myös välillä pitää olla tiukkana ja hyvä kun olet ollut mutta paljon
on ihmisiä jotka ei jaksa sairaat, vanhukset, päähän potkitut jne
Sen vuoksi olenkin aina sanonut että ihminen ei saisi ikinä jäädä yksin
ongelmien kanssa olisi edes joku tukena.
mutta sinullekin sanon että on hoitotakuu ja jos on pakko päästä lääkäriin
niin sinne pitää päästä heti.
Olen keskustellut kyseisestä asiasta terveyden hoito henkilö kunnan kanssa.
Mutta kysyisin sinulta että kuinka sinä itse olet jaksanut???
Onkos sinulla ketään ystäviä / kaveria jolle voit kertoa iloja ja suruja???
Kaunista kevättä sinulle

Kiitos Volvomies komppaamisesta 🌻🙂🌻

Mitä sillä hoitotakuulla oikeasti tekee, jos hoidon laatu on niin ja näin. Mt -potilas saattaa olla terkkakeskusen yleislääkäreille sekä myös sairaanhoitajille kova pala purtavaksi. Osin varmaan hoitohenkilökunnan kokemattomuutta, osin kiireestä johtuvaa.

Siksipä minä tässä olen sinnitellytkin, koska en voi jättää toista pulaan ja oikeasti kauhistuttaa ne ihmiskohtalot, joilla ei ole minkäänlaista tukiverkostoa. Nykyään kannan vielä enemmän huolta ja murhetta myös työyhteisöni jaksamisesta ja hyvinvoinninsta, ihan kuin kotona ei olisi tarpeeksi huolehdittavaa.

Aidosti harva kysyy miten minä voin, kiitos siitä Volvomies. Minä voin ja jaksan vaihtelevalla menestyksellä. Useinmiten harmittaa toisen puolesta, kun tervehtyminen ei etene ihan toivotussa tahdissa. Joskus olen siitä myös hyvin vihainen ja suoraan sanottuna silloin tekisi mieli vipata koko ukko huitsin tuuttiin tuohoamasta minun elämääni. Siitä on pitkä aika milloin puolisoni olisi tuottanut minulle iloa ja hyvää mieltä.

Eräs hyvä ystävär on myös aikanaan sinnitellyt miehensä mt -ongelmien kanssa (bipo tapaus) ja varsinkin pari vuotta sitten ystävästäni oli paljon apua. Sain tukea ja tietoa miten toimia ja mitä voi vaatia puolisoni hoidossa. Silti en tohdi kaikkea pahaa mieltäni purkaa ystäviini. Loppu viimein tapaamme aika harvoin ja silloin ei viitisi käyttää kallisarvoista yhteistä aikaa kaiken maailman taivasteluihin vaan iloinen "tyttöhöpinä" on varsin virkistävää. Liikun paljon ja koen liikkumisen vapauttavana. Heh, perisuomalainen tapa ratkoa ongelmia ja pahaa mieltä on mennä metsään (hölkkään, kävelemään tai hiihtämään).

Toivon ihan itsenikin takia saati muiden, jotka ovat vastaavassa tilanteessa, että ihimisarvo olisi tässä markkinatalouden runtelemassa maailamassa hieman korkeammelle arvostettu. Kaikenlaisiin humpuuki projekteihin kaupunki syytää veromarkkoja peruspalveluiden kustannuksella. Mitäpä tuosta, että vanhukset eivät saa enää lämmintä ruokaa koteihinsa tai psykiatrinensairaala ajetaan alas ja potilaat omaisineen jätetään hunnigolle oman onnensa nojaa. Huokaus.

Että näin, hyviä tai ainakin parempia vointeja kaikille !

Heippa
Joo minä kysyn monesti ihmiseltä miten sinä jaksat / voit / kuuluu.
Kun tiedän että on varmasti raskasta ja monesti työskentelee jaksamisen
äärirajoilla ihminen joka tekee samaa työtä kuin sinä.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja ????
( kerroitkin tuossa ystävästä ) mutta se helpottas elämää kun voi asioita kertoa
toiselle.
Mut mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi perheasiainneuvottelu keskus niin
sieltä saat upeaa ammattiapua ja voit keskustella asioista niin se varmasti
helpottaa eläämääsi.
kyllä sinä kirjoitat asijaa kun kirjoitat että tyhjän päiväiseen riittää rahaa mutta just
näistä asioista on karsittu hurjasti rahaa / hoitopaikkoja.
Minä olen näistäkin asioista kirjoittanut meidän päättäjille monesti ja jos sinäkin
jaksat kirjoittaa niin kirjoita ( tosin ei mitään tapahdu ) niin jos kaikki valittas niin asiat
hiljakseen korjaantus.
Muista huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta kuin kirjoita miten
sinä olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Heippa,

Kyllä on kokemuksia tästä aiheesta. Olen itse ollut avohoidossa pari vuotta enkä saa sellaista hoitoa, joka oikeasti auttaisi tilannettani. Avohoidossa ei minun tapauksessani ainakaan ole minkäänlaista ammattitaitoa sairauteni hoitoon. Delegointi muualle ei myöskään toimi, luvataan etsiä tahoja, mutta sitten asia jo unohtuu. Sairaalaan on passitettu viiltelyn ja itsetuhoisuuden takia, mutta ei se viiltely siitä itsestään pois mene. Yhdessä vaiheessa toki kokeiltiin pari kk kaksi kertaa viikossa psykologikäyntejä, mutta kun oloni huononi, käyntejä jostain kumman syystä vähennettiin kertaan kahdessa viikossa. Viime viikolla sain tosi pahan paniikki/ahdistuskohtauksen. Se oli niitä "kuin irtautuisi ruumista ja todellisuudentaju hävisi täysin"- olotiloja. Itsari pyöri mielessä - eikä masentunut ja itsetuhoinen ihminen aina kykene apua soittamaan. Silloin olisin tarvinnut apua heti eikä ensi keskiviikkona, mutta poli on iltaisin kiinni ja terveyskeskuksen "ensiavusta" ei vastata. Hätänumeroon en uskalla/kehtaa soittaa.
Itsen satuttamisen takia olen käynyt ensiavussa moneen otteeseen ja asenne on hyvin tyly. Ensin sanotaan "tuo haava näyttää pahalta, mutta katsoppa taaksesi, siellä on aikamoinen jono tärkeämpiä ihmisiä kuin sinä". Hoitoa toki saa jos tuuri käy.
Jos olisi tarpeeksi resursseja, voitaisiin yksilöt hoitaa yksilöinä - ei massarobotteina. Jokaisella yksilöllä on omat syynsä pahaan oloonsa ja kyllä sen verran pitäisi laittaa rahaa terveydenhuoltoon, että jokaisella olisi mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoitoa. Ei hoito voi olla vain sellaista, että toivotaan parasta ja pelätään pahinta eikä asioille oikeasti tehdä mitään.