Mietin voinko istua hiljaa paikallani muutaman tunnin tekemättä mitään sen kummempaa, kuin juon kahvia ja syön leipää sen kanssa, vai pitääkö ottaa kirja esiin ja ruveta lukemaan.

Paha-olo, tuntuu kuin ei helpottaisi millään. Olen keskustellut asiaoista monen henkilön kanssa, mutta en tiedosta mistä tämä paha-olo on lähtöisin. Tuntuu kuin olisin osa jotain kokonaisvaltaista yhteisöä, joka ei ymmärrä minua osaksi kokonaisuutta. Mistä lienee tuollainen mielenyhtymä? Joka tapauksessa tämän olon perus-syy on jossain, joidenkuiden muiden käsityksissä, koska itselläni ei ole käsitystä mistä se johtui, eikä mihin se johtaa. Ystävien kanssa olen puhunut, mutta ei ole mitään syytä olettaa että ystäväni ratkaisisivat tämän pulman. Oloni olen saanut tämänkaltaiseksi ennenkin, mutta en tiedostanut syitä siihen. Mistä on kyse? Voinko tehdä jotain vain oloni korjaamiseksi? Olenko taas kuin tuollainen Olento, joidenkuiden muiden ajatusmaailmassa, josta seurauksena kärsin pahasta-olosta? Keksisinkö mistä on kyse, ja mihin sellainen ajatustapa minut johdattaa?

Helpotus oli aika moinen eilisen epätoivoisen olon jälkeen, kuin huomasin lunta maassa. Tuli olo etten sittenkään ole yksinään tässä maailmassa, ja että on olemassa Jumala, joka ratkaisee pulma tilanteita parhaalla katsomallaan tavalla. Uskoni Jumalaan lujittui.

Aurinko paistaa pitkästä aikaa. Voisin lähteä ulos kävelylle, vaikka pitäisi keskittyä kotitöihinsä. Harvoin on sellainen ilma että tekisi mieli kävelylle. Ystävilläni on harrastuksensa, jotkut ovat samoja kuin minulla. En harrasta paljoakaan enää nykyään.