Pidä kiinni muistosta jolloin oli hyvä olo! Se o n merkki että olet pääsemässä ulos tunteesta että olet yksin ja surkea yms. Juuri noin minullekkin tapahtui, oli päiväunilla ja heräsin aivan ihmeelliseen hyvään oloon, sitä kesti muutama sekunti ja kun siitä kerroin niin sanottiin että sellainen olo ihmisellä kuuluisi ollakkin. Ja kun aloin miettiä ja muistella oikealla tavalla niin tajusin että niitä olikin menneisyydessä ollut paljonkin. Masennus minun kohdalla vain pimensi ja sai suurentelemaan että olen aina yksin, surkea epäonnistunut.
Nyt taas joudun taistelemaan masennusta vastaan. Elämässä tuli suuri kolaus, sain haukkumisryöpyn lapselta, aikuiselta, ja putosin kyllä ihan maan rakoon. melkein tuntuu etten jaksa enää taistella. kauhea olo tuntuu että olen niin epäonnistunut vanhempana ja kaikessa.
Häpeä, syyllisyys ja muut mustat tunteet valtaa päätä. Tajuan etten kehtaa mennä mihinkään kun tuntuu että on leima otsassa: huono, tyhmä yms. kelvoton. onneksi kuitenkin jo olen ennekinn kokenut tämän ja tiedän etten saa antaa ajatusten liikaa vallata päätä. Sieltä ne lähtee, ajatuksista.
Kun ajattelen yksinäisyyttänikin, niin lieneekö siinä pohjimmiltaan syynä se että en edes tajunnut miten itsestäni ajattelin ja se näkyy ulospäin. Ihmiset vaistoaa jos ei itseään arvosta tai hyväksy. En tiedä, tiedän vain sen että jos annan tämän jatkua huonoon suuntaan niin kohta en uskalla mihinkään mennä. On otettava puhelin käteen ja soitettava jollekkin, ihan sama mitä juttelen, kunhan juttelen.
Huonommuuden tunne on tosi hankala, kun on niitä elämän epäonnistumisia ollut ja tehnyt vääriä tekoja. toisaalta olen vain yrittänyt elää niin että löydän parempaa elämää ja ilman tuskaa se ei näköjään onnistu. Nyt on tämän tuskan aika ja se pitää vain kestää, sietää hankala olo.

salainen55, noinhan se varmasti on, että masennus vääristää omaa tulkintaa ympäristöstä. Sitä on vain todella vaikea kyseenalaistaa silloin kun on paha olo. Olet oikeassa, että ajatuksista kaikki lähtee. Ikävä kuulla, että masennuksesi on taas herännyt. Kun on masennushistoriaa takana ja vaikka olisi päässyt pinnallekin, niin mieli on varmasti edelleen kovin herkkä kaikille kolauksille, jotka vetävät takaisin pinnan alle. Mutta toivon mukaan pääset sieltä nyt nopeammin takaisin ylös. Kukaan ei ole täydellinen ja varmasti olet parhaasi tehnyt vanhempana niillä resursseilla, jotka sinulla on ollut käytössäsi. Voimia sinulle! 🙂🌻

Pohdiskelen tässä taas itsetuntoa, kun katsoin Yle Areenasta Inhimillisen Tekijän jakson erityisherkkyydestä ( http://areena.yle.fi/1-2454476?autoplay=true ).
Ohjelman lopussa psykologi Heli Heiskanen määritteli itsetunnon näin:
Itsetunto = Itsensä tunteminen ja sen hyväksyminen mitä on

Hyvän itsetunnon ei siis tarvitisisi olla sitä, että on hyvin rohkea. Se tarkoittaa, että voi olla myös epävarma jonkin asian suhteen, mutta tunnistaa asian itsessään ja hyväksyy sen.

(Taas mun lauantai kuluu netissä roikkuessa ja kaikenmaailman asioita pohtiessa. NYT kyllä suljen tietokoneen)

Huomenet tännekkin, kirjoitin jo tuonne toisaallekin tästä että on parempi ja selkeämpi aamu. Tosi on että ei kannata yrittää unohtaa sitä tosiasiaa ettei ole ihan samanlainen kuin muut. Mutta ei silti tarvi itseään alkaa mollaamaan vaan hyväksyä itsensä tällaisenaan.
Jos en kelpaa muille en voi mitään. Ja ne asiat mitkä olen tehnyt aikuisena ihmisenä niillä kyvyillä ja resursseilla mitkä ovat olleet siinä tilanteessa niin ovat olleet varmaan ihan oikeita, kun nyt itseäni katselen rehellisesti. En ole pärjännyt maallisesti, siis rahallisesti, mutta olen selvinnyt alkoholismista, olen selättänyt masennuksen ja löytänyt jonkinlaisen rauhan myös menneisyydenkin kanssa, ei siitä enää pitäisi kenenkään minua mollata, ja jos mollaa niin katsokoon peiliin itseään.
Tuli sellainen itsestäni välittämisen tunne. Oikeastaan sellainen pikkuinen, pikkuriikkinen, oivallus minkälainen on terve itsetunto. Eli torjuu sellaiset kommentit ympäristöstä tai sisältä itsestäänkin (oikeastaan taitaa useimmin olla että itse itseään eniten vihaa), ettei anna loukkausten tehdä sitä pesää pään päälle. Kun on pyytänyt anteeksi omat mokat niin ei niitä enää tarvi muistella. ja epäonnistumisia sattuu kaikille.
Oikeastaan on pakko myöntää että siinä on jotain koukuttavaa, suloista ikävää joka vetää puoleensa kun itsesäälissä itseään haukkuu ja kierii kaikissa ongelmissa missä on.
Tällaista tänä aamuna. kiitos kun olette olemassa ja kaunista lumista aamua sinne missä sitä on, täälläpäin ei vielä ole, mutta ehkä kohta. tulee sitten valoisampaa uloskin.

Heissan,

lueskelin vähän tuota ketjuasi tässä ja kovin tutulta tuntuu. Monet kokemukset ovat masennuksen kokeneille yhteisiä, vaikka tietysti on paljon erojakin. Tunnistin itseni tuosta "olin koulukiusattu ja pakenin kirjojen maailmaan". Juuri tuollainen minäkin olen ollut.

Kuvaamasi tunteet ovat klassisia depressio-oireita. Aika monen vointi huononee vielä tähän vuodenaikaan, kun ilmat ovat niin kehnot ja pimeyttä riittää. Kuulemma 20 % naisista potee kaamosmasennusta. Siis usein se tulee vielä niiden muiden depisoireiden päälle.

Minulla on aika pitkä masennushistoria ja terapiassakin olen käynyt. Olen kuitenkin onnistunut saamaan itseni edes jonkunlaiseen kuntoon, tosin nyt sairastettu pitkä virusflunssa teki vähän takapakkia. Mutta ne asiat, jotka ovat auttaneet minua, ovat suunnilleen tässä:

1) Hyvä lääketasapaino. Sen saavuttamiseen meni pitkään. Lääkkeillä vaikutetaan aivokemiaan ja niillä voidaan oikeasti saada aikaan tuloksia.

2) Terveelliset elämäntavat. Masentunut ei aina jaksa tarkkailla syömisiään, mutta pitäisi. Vältä sokeria ja punaista lihaa. Paljon kasviksia ja vitamiinipitoista ruokaa. Lisäravinteitakin voi popsia. Liikunta on erinomaista, jos siihen vain pystyy. Pienin askelin kannattaa aloittaa.

3) Ihmissuhteet. Ne ovat kyllä usein todella vaikeita. Itse kukin voi kuitenkin kehittää itseään tässä mielessä. Kannattaa muistaa kaikkien suurten uskontojen tuntema ns. Kultainen sääntö: Älä tee toisille sellaista, jota et haluaisi muiden tekevän sinulle.

4) Hyvä valaistus (paitsi yöllä). Jouluvaloja kannattaa laittaa. Valo vaikuttaa suoraan ihmisen jaksamiseen.

5) Anna itsellesi anteeksi. Tämä on kaikkein vaikein asia, ja harjoittelen sitä vielä joka päivä. Aiheesta löytyy kuitenkin kirjallisuutta, ja asiaa kannattaa pohtia. Kaikki me olemme monin tavoin epätäydellisiä. On vaikeaa rakastaa muita, jos ei ole oppinut yhtään tykkäämään edes itsestään.

Tsemppiä!

Etsijä kyllä kirjoitti ihan samanlaisia ajatuksia kuin minäkin, ainoa ero oli etten ole suostunut ottamaan masennuslääkkeitä. Tosin siihen aikaan kun minun masennus todettiin lääkkeetkin oli erilaisia kuin nykyään.
tänne kirjoittaminen on minulle ollut hyvä lääke. Kun lukee mitä itse on kirjoittanut niin ajatukset selkenee huomattavasti. kannattaa aina lukea mitä kirjoittaa niin näkee itsensä selkeämmin, ainakin minä tein sen huomion.
Sitten yksi asia joka jäi aamulla kirjoittamatta ja huomaamatta, vaikken uskokaan ihan kaikkeen, en ainakaan luontaistuotteisiin, niin laitoin pari päivää sitten pieneen purkkiin pöydälle pumpuliin muutaman tipan Jasmiini-öljyä. Ja onkohan niin että silläkin oli vaikutus että harhaiset itsesyytökset väheni? Ainakaan se ei haittaa jos kokeilee.
terveellinen ruokavalio, säännöllinen elämä se kait kuitenkin pohjana olis hyvä.
Tsemppiä kaikille!

Kiitos neuvoistanne, Etsijä ja salainen55!

salainen55, hyvä juttu, että vointisi parani näinkin pian! Hajuaistilla voi hyvinkin olla vaikutusta mielialaan. Varsinkin, jos se tuoksu muistuttaa jostain paremmasta ajasta.

Nyt tänään minusta ei irtoa tämän enempää tekstiä tänne. Väsyttää ja pitäisi tehdä psykologilta saamani kirjalliset tehtävät.

Niin, kyllä taidan olla aika hyvin jo tolpillani. Normaaliahan se on että joskus elämä heittelee ja tulee takapakkia, surua ja murhetta. Enää se ei näköjään jää päälle. Mutta kyllä kehtasin soittaa, jopa kriisikeskukseen ja juttelin. En ilman keskusteluapua selviä, mutta onneksi en ole enää ylpeä ettenkö kehtaisi soittaa tai käydä jossain juttelemassa. ei se ole häpeä. Kun muistaa ennen kun koin että se on häpeällistä.
Tällainen kokemus antaa taas lisää turvallista tunnetta ettei ole hukassa ja yksin.
tsemppiä!

Hei
Etsijä, mitä kirjoja on anteeksiannosta itselleen. Haluaisin lukea niitä. Rauhoittavat lääkkeet auttaa kyllä, valitettavasti niitä ei saa ottaa niin paljon kun haluaa. Ja hei Lonely Wolf terveisiä sinullekin ja jaksamisia. Luen aina mitä sulle kuuluu.

Kiitos teksteistänne, ne lohduttavat, ja kirjoitatte niin hyvin kaikesta.
Saatteko nukuttua? Minä valvon, en saa nukuttua yksin. Suututtaakin tämä valvominen niin, etten saa unta. Vihaan elämääni, otin rauhoittavaa, kohta tekee mieli syödä, ja ahmin ihan itseni kiusaksi. Itsensä ja elämänsä vihaaminen on helpompaa kuin itkeminen ja kärsiminen.
Olen taantunut vauvan tasolle: kun ketään ei ole fyysisesti läsnä, tunnen itseni totaalisesti hylätyksi enkä muista, että on monta ihmistä, jotka välittävät minusta. Kun "äitiä" ei näy, uskon, että "hän" on minut kokonaan hylännyt. Jonain päivänä tapaan ihmisiä ja tuntuu, että kaikki on hyvin ja että mikään ei uhkaa, että hyvä olo tulee jatkumaankin, ja tunnen rakkautta ja hellyyttä kohtaamiani ihmisiä kohtaan. Seuraavana aamuna herään itkuun ja pohjattomaan masennukseen enkä muista mitään eilisestä. Koko päivä on pelkkää mustaa. Päässäni on jokin tosiaan vinksahtanut ja pelkään, että tämä kroonistuu niin, että paluuta ei ole. En pärjää ilman läheisyyttä, vaikka kuinka yritän erilaisia vippaskonsteja.

Hei! Minulla on nykyään hiukan parampi olo kuin muutama viikko sitten. Aloitin lääkityksenkin, joten ehkä se hieman vaikuttaa jo. Olen ihmetellyt, kun mitään sivuoireita ei ole ilmaantunut. Yleensä vain täälläkin saa lukea pahoista sivuoireista.

Olen laittanut jouluvaloja asuntooni ja ne ilahduttavat mieltä aina kun katson niitä. Tykkään myös poltella kynttilöitä. Nytkin tuntuu niin kodikkaalta, kun olen jaksanut siivota. Ulkona sataa vettä ja minä saan olla sisällä lämpimässä kynttilöideni kanssa.

Kaipaisin kyllä jotain ihmistä, jota voisi vain halata. Eniten kaipaan juuri halaamista. En muista milloin olisin viimeksi halannut yhtään ketään. Toisille sekin on niin itsestäänselvää, että on joku.

Vaikka voinkin nyt paremmin, niin tyhjyys on silti aina läsnä. Tarkoituksettomuus. Ehkä tuo lääke saa minut tekemään enemmän asioita, mutta lopulta kaikki kuitenkin on vain sitä tyhjää suorittamista. En tiedä mitä on onnellisuus.

Kommentoisin vielä Etsijän hyvää listaa:

1) Hyvä lääketasapaino
Lääkitys aloitettu ja toivon, että auttaa

2) Terveelliset elämäntavat
Olen aina syönyt melko terveellisesti.
Liikuntaa täytyisi lisätä.

3) Ihmissuhteet
Tämä on se ongelmakohta ☹️

4) Hyvä valaistus
Joo, jouluvalot hallussa 🙂

5) Anna itsellesi anteeksi
Omalla kohdallani tämä pitäisi kyllä kääntää toisinpäin eli antaa muille anteeksi (koulukiusaaminen jne)

Kiitos teille, jotka olette kirjoitelleet edellisen käyntini jälkeen: salainen55, arka ja Desper!

Luin sun viestisi, susi, kuuntele Apulannan Valot pimeyksien reunoilla.

Toivon, että se lohduttaa sua yhtä paljon kuin mua.

Mitä iloa on energisemmästä olosta, jos joutuu aina olemaan yksin eikä ole ketään kenen kanssa mennä minnekään? Alkoi ärsyttää tuo mun edellinen positiivissävyinen viesti. Olo on kuin vangitulla häkkilinnulla.

Mukava kuulla, että sulla menee edes vähän paremmin, LonelyWolf. Itse olen vuosien varrella tullut aika lääkekriittiseksi, koska mulle niistä on tullut pelkkiä sivuvaikutuksia tai sitten ei mitään vaikutusta, mutta hyvä tietysti, jos ne sinua auttavat.

Kuulosti tosi tunnelmalliselta ja kodikkaalta tuo kuvaus jouluvaloistasi ja kynttilöistäsi. Minäkin poltan kynttilöitä - parhaillaankin palaa yksi - mutta jouluvaloja en ole jotenkin tottunut koskaan tänne asuntooni laittamaan. Ehkä kannattaisi, voisi piristää minuakin. Hyvä, että jaksat nyt iloita tuollaisista arjen pikku asioista niin kuin valoista ja kynttilöistä 🙂

Yksinäisyys vaivaa edelleen minuakin. Kun alkusyksystä menin kansalaisopistoon yhdelle kielikurssille, toivoin vähän salaa mielessäni, että jospa sieltä löytyisi joku samanhenkinen ihminen, jonka kanssa voisi vaikka ystävystyäkin, mutta turha toivo se oli. Ihan mukavia ihmisiä siellä on sinänsä, mutta jotenkin koen sielläkin olevani vähän ulkopuolinen. Ja se ei ole mikään uusi tunne minulle. Yksi positiivinen juttu elämässäni tapahtui tällä viikolla, kun sain pitkään jumittaneet opintoni nytkähtämään eteenpäin, ja kandin paperit pitäisi olla piakkoin kädessä. Tähän auttoi varmaan se, että olen käynyt muutaman kerran opintopsykologin luona selvittelemässä opiskeluvaikeuksiani.

Kartastrofiina, kiitti vinkistä. Kävin kuuntelemassa. Hyvä sanoitus! Tykkään muutenkin Apulannasta.

Vermillion, todella hienoa, että opintosi etenevät!! Tuli hyvä mieli puolestasi 🙂 Joo, tiedän kanssa kokemuksesta, että on aika vaikea tutustua keneneenkään minkään kansalaisopiston kurssin kautta. Tilanteen pitäisi olla jotenkin vapaamuotoisempi, että tutustuminen voisi onnistua. Mulla on yksi harrastus, jolla on oma FB-ryhmä, jossa ihmiset keskustelevat keskenään. Sitä kautta pääsee vähän lähemmäs niitä ihmisiä, mutta ei se vielä sen suurempaan ystävystymiseen ole johtanut. Tuntuu, että muiden seurassa täytyy peitellä omaa yksinäisyyttään ja sitten se muodostaa muurin itsen ja niiden muiden välille. Yksinäisyys on ainakin itselle niin arka ja herkkä asia, että en siitä helposti kenellekään vieraammalle avaudu.

Tänään on kovin rauhaton olo. Tuntuu, että pitäisi olla jossain muualla ja tehdä jotain muuta, mutta en tiedä missä ja mitä.