Mä olen jotenkin niin TÄYNNÄ tätä elämän paskamaisuutta. Toisena päivänä se on rankempaa, toisena vielä jotenkin jaksaa. Lapsethan se on joka jotenkin pystyssä pitää ja järjissään. Että muutkin ymmärtäis, mulla on sellanen 10 v suhde takana etten tiedä olenko oikeesti elossa vai en? Olen toiminut itse tyhmästi antamalla periks aina ja aina vaan vaikka aina olen tiennyt et turpiin tulee. En tiedä enkä ymmärrä onko tämä mies sairas, narsisti vai mika? Vai olenko minä? Siis kaikki menee jo sekaisin. On menny rahat, teveys ja osa ystävistä. Mitä on jäljellä? Ei taida paljon olla vai enkö enää näe mitään tai pääse elämään? Tässä istun nyt tämä hel….kone sylissä ja löytäessäni tämän toivon et joku jotain sanoo….