Mietin vaan sitä, että onko elämässä sittenkään mitään suurempaa… Tavallaan kuolleetkin ihmiset ovat ihmisen mielessä eläviä, jos on rakastanut kyseistä henkilöä…
Ja kyllähän rakkautta on monenlaista. Ei se välttämättä ole aina semmoista romanttista miehen ja naisen välistä. Esim. lemmikkiä voi rakastaa yms.
Jokin siinä Raamatussakin on kohdillaan, kun Jeesus puhui rakkaudesta… Jotenkin rakkaus voittaa jopa kuoleman. Tai ainakin toivoisin niin…🙂
Piti tulla hymy naama otsikkoon. 🙂
Minusta rakkaudessa on ihan valtava voima... ei oo mitään toista voimaa maailmassa, joka olis niin suuri. Uskon kyllä, että sellainen voima ei ole ihmisestä lähtöisin. Rakkaus parantaa, muuttaa ja voimaannuttaa niin ihmeellisesti, että sen täytyy olla yliluonnollista alkuperää.
Mä en oo romanttista rakkautta kokenut koskaan, jos nyt ihastumisia ei lasketa, mutta muunlaista rakkautta oon saanu. Se on parantanut ja muuttanut ihan ihmeellisellä tavalla. Mulla on ollu hirveä rakkauden kaipaus, koska lapsuudenperheessä ei ollut luottamusta eikä läheisyyttä. En sitten osannut muihinkaan ihmisiin muodostaa luottamuksellisia suhteita.
Sitten kohtasin näitä ihmisiä, joille Jumala ei ollu vaan joku etäinen, jolla ei oo oikean elämän kanssa mitään tekemistä vaan todellinen ja läsnäoleva ja ennen muuta rakastava. He sanoi, että kuulun perheeseen, että olen tärkeä ja arvokas ja tervetullut. Tämä yhteys on viidessä vuodessa eheyttänyt ja parantanut suuresti. Haluaisin itsekin kasvaa ihmiseksi, joka voi toisia rakastaa ja tukea. ☺️❤️
Pari kertaa rakastunut, ihastunut useammin. Täysin turhaa tosin kun vastarakkautta en saa. Olen vain niin vastenmielinen naisten mielestä niin minkäs teet?
Nuorempana oli sellaisia typeriä kuvitelmia miten kun se oikea tulee kohdalle niin sitten kaikki lutviutuu. Luulin kerran että nyt tuli se oikea. Nähtiin välillä pidemmän ajan kuluessa ja juteltiin. Yleensä olen hyvin ujo tai suorastaan paniikissa naisten suhteen, varsinkin nuorempana mutta hänen seurassaan en yhtään. Sain sitten itsestäni irti sen verran että kysyin treffeille mutta eipä lähtenyt edes niille ja sen jälkeen en nähnytkään häntä enää. Kiertelin silloin autolla iltaisin keskustassa niin tuli aina kyytiin ja vein myöhemmin kotiin. Tajusin että käytti vain hyväkseen niin sai kyydin kotiin.
Eli ei rakkautta, riittäisi kunhan olisi joku mutta ei sekään onnistu. Enkä tiedä pystyisinkö edes luottamaan kehenkään niin paljon. Liian moni ihminen osoittanut olevansa susi lampaiden vaatteissa.
Uskovaisistakin on huonoja kokemuksia, heitä tuntuu olevan aina niitä jotka tosiaan uskovat ja sitten niitä jotka vain näyttelee uskovaista sekä käyttää hyväksi todella uskovaisia. Lampaita ja susia lampaiden vaatteissa.
Nyt tuli liian kyyninen olo ja parasta lopettaa tai masennun koppupäiväksi. Hyvää pakkasviikkoa vain ja puetaan lämpöisesti jos ulos mennään.
Rakkaus on sellainen jollaista löytää harvoin ja usein se on yksipuolista.
Näin yksinään se on kuin kuutamo taivaalla tähtiensä kanssa, pilviverhon takana piilossa.
"Rakkaus on kuollut elämän virtaan..."
Näin tuntuu joskus tänä päivänä. Onko todellista rakkautta enää olemassakaan.
Mutta kaikki juontaa seuraavasta: Kaikista tärkeintähän on se rakkaus itseään kohtaan. Jos et rakasta itseäsi, ei ole mitään pohjaa. Tämä on joillekin se vaikein juttu, ainakin itselleni.
Platonista rakkautta tunnen useampaa kohtaan. Henkilöitä jotka ovat jääneet jo taakse eri syistä, mutta mielessä ovat silti hyvällä ja joihin ei ole rakkauden tunne omalta osalta lakannut vaikkei olekaan muuta kuin henkistä ja varmaankin yksipuolista.
Jopperi kirjoitti 4.1.2017 10:46
"Rakkaus on kuollut elämän virtaan..."
Näin tuntuu joskus tänä päivänä. Onko todellista rakkautta enää olemassakaan.
Mutta kaikki juontaa seuraavasta: Kaikista tärkeintähän on se rakkaus itseään kohtaan. Jos et rakasta itseäsi, ei ole mitään pohjaa. Tämä on joillekin se vaikein juttu, ainakin itselleni.
Platonista rakkautta tunnen useampaa kohtaan. Henkilöitä jotka ovat jääneet jo taakse eri syistä, mutta mielessä ovat silti hyvällä ja joihin ei ole rakkauden tunne omalta osalta lakannut vaikkei olekaan muuta kuin henkistä ja varmaankin yksipuolista.
Se on kyllä totta, että itseään pitäisi rakastaa enemmän. Tuntuu joskus että ajattelen vähän liikaakin toisia ihmisiä. Tavallaan yksinhän tää elämä lusitaan. En nyt sitä tarkoita että kannattaa hakeutua yksinäisyyteen, mutta sitä vaan että välillä voi olla ihan hyvä olla yksin ja miettiä elämäänsä eteenpäin...
Mullakin jäänyt muutama tärkeä henkilö taakse. En tiedä rakastinko silloin. En ole varma, mutta ainakin heistä tykkäsin.