Hei, mieheni nukkui ikuiseen uneen ja nyt en tiedä miten tästä selviä. Olimme aina kahden ja teimme kaiken yhdessä. Koti on niin tyhjä! Ystävät /tuttavat sanovat että kyllä sinä tästä selviät, olethan niin vahva. Mutta kukaan joka ei ole kokenut rakkaan pois menoa ei voi ymmärtää tätä tuskaa ja surua. Pitäisi mennä töihin mutta mitä se hyödyttää kun vain kipu ja ikävä on sisällä. Onkohan täällä muita läheisensä mennettäneitä?
Otan osaa. Kirjoittele tänne, jos se helpottaa. Täällä käy ihmisiä aika paljon. Täällä et ole yksin.
Mulla ei sellai ole läheistä ihmistä kuollut. Läheisin taitaa olla kummisetäni ja mamma. Mutta isäni on tosi sairas ja näen hänen kamppailua tämän elämän kanssa.
Otan osaa. Isä jonka kanssa tein paljon töitä ja muutenkin yhdessä nukkui kymmenisen vuotta sitten pois. Ei varmaan ole yhtä ja ainoaa keinoa selviytyä. Minulla Äiti ja ystävät auttoi, Äitin kanssa varmaankin puolin ja toisin. Itse arvostin sitä että pystyin surustani puhumaan.
Voimia