Ei lemmikin kuoleman aiheuttamaa surua pidä väheksyä. Perheenjäsen on kuollut. Lemmikin kanssa ollaan niin tiiviissä yhteydessä ja siitä tulee rakkaampi kuin monet ihmiset ovat. Voitko kertoa siellä juhlapaikalla tästä menetyksestäsi. Uskon, että monet tajuavat tilanteen ja sinun olisi helpompi olla. Voimia...

Kiitos Mollyan. 😭

Moi LoveNeverDies!
Kirjoititpa kauniisti kissastasi. Olet tietysti oikeutettu suruusi. Kannattaa varmasti mainita tästä muille, niin he ymmärtävät tilannettasi paremmin. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta vain aika auttaa suruusi. Ja muistot kissastasi eivät koskaan katoa eikä niitä voida sinulta viedä.

-Emilia, NettiSaapas Kotka

Meillä rakas kissamme jouduttiin lopettamaan toukokuussa 9-vuotiaana, oli meillä pennusta asti. Suru oli musertava ja itkettää edelleenkin, kun ajattelen lopetustilannetta. Pahin kaipuu on onneksi jo hieman hiipunut vaikka ikävä on edelleen. Meille onneksi jäi tämän lopetetun veli ja sille kaveriksi otimme paikalliselta eläinsuojeluyhdistykeltä nuoren kissan.

Myös meillä kissan kunto romahti yllättäen, se oli kyllä oireillut jo viikkoja ja kaikenlaisia hoitoja kokeiltiin ja kaikkemme yritettiin, mutta se ei vaan nyt riittänyt. Sillä oli todennäköisesti sydänvika, eikä sille olisi voinut tehdä mitään. Tieto helpottaa, ei jäänyt jossitteluja.

Voimia. 😍

LoveNeverDies kirjoitti 30.12.2018 7:7

Viime perjantai aamuna rakas kissamme jouduttiin lopettamaan 16 vuotisen elämänsä jälkeen. Kissalla todettiin pitkälle edennyt munuaisten vajaatoiminta, jota ei olisi voinut enää täysin hoitaa. Olin lopettamistilanteessa mukana loppuun asti ja toivotin hyvää matkaa. Olisin halunnut sanoa enemmänkin ja pitää sylissä.
Suru on ollut käsittämättömän suurta ja se on jopa onnistunut yllättämään, sillä en osannut odottaa että kissan vointi olisi mennyt niin nopeasti niin huonoksi.

Minusta tuntuu, etten osaa käsitellä tätä surua ja pelkään jopa masennuksen puhkeavan tämän johdosta. Kissa oli niin rakas ja mukana kaikissa elämäntilanteissa teini-ikäisestä aikuisuuteen saakka. Tasavertainen perheenjäsen.
Nyt sydämessä tuntuu iso tyhjä aukko. Aina kun katson ulos ja taivaalta sataa lunta, mieleni täyttää haikeus ja kyyneleet vierivät silmiini. Talo tuntuu hiljaiselta ja tyhjältä.

Rakkaan lemmikin menettäminen on suuri suru. Jossain mielessä voisi ajatella, että lemmikin kuolemaa voi surra jopa enemmän kuin jonkun ihmisen kuolemaa. Ihminen voi olla ilkeä toista kohtaan, mutta lemmikki ei. Lemmikki saa monta asiaa anteeksi koska se on eläin, eikä sen oletetakaan ymmärtävän kaikkea. Vaikka jollakin tavalla se voi joskus ymmärtää paremminkin.

Muutama vuosi sitten rakas kissaystäväni Misu jouduttiin nukuttamaan. Kisun tassuun oli tullut kasvain, jota ei voitu leikata. Kipulääkkeetkään eivät enää auttaneet. Koska kissa kärsi kivuista, tuntui kiduttamiselta pitää sitä enää hengissä.

Eläinlääkäri antoi mahdollisuuden vielä viedä kissa kotiin, mutta en halunnut enää pitkittää kissan kärsimystä. Kissaa oli jo joitakin kertoja tutkittu ja röntgenkuvia otettu. Annoin nukuttaa kisun. Olin kisun vierellä loppuun asti. Sain vielä jäädä hetkeksi kisun luo kun sen elämä oli jo päättynyt.

Oli kauheaa palata kotiin tyhjän kissankopan kanssa. Itkin valtoimenaan. Oli pakko viedä kellariin kaikki kissan tavarat. En kestänyt katsella niitä.

Tuosta on jo vuosia. Kesti pitkän aikaa ennen kuin aloin ajatella että voisin vielä tarjota kodin kissalle. Löytöeläintalosta löytyi nykyinen kissaystäväni, joka on valloittanut sydämeni. Joskus muistelen vielä Misua ikävöiden, mutta en sure enää. Kisun ei tarvitse enää kärsiä kipuja.

Voimia sinulle joka olet joutunut hyvästelemään rakkaan lemmikkisi. Muistellaan niitä hyviä muistoja kisuistamme. Kiitos niistä kauniista muistoista.