rakastunut...YSTÄVÄÄN!?!
Auttakaa nyt herranjumala joku….olenkohan tulossa hulluksi! Mä olen rakastunut mun frendiin…miten helvetissä tää nyt voi mennä näin, yli kymmenen vuoden ystävyyden jälkeen, huomaan yht´äkkiä, että mun tunteet sitä kohtaan käy vähän liian ylikierroksilla.
Välillä se antaa viitteitä että ei senkään tunteet oo ihan kaverillisia pelkästään, mut mä luulen et se heittää vaan läpällä sitä juttua. Sillä on sitä paitsi perhe ja kaikkea.
Mut siltin se on mustasukkainen mun yhdestä kaverista, tai siis musta sillon kun teen jotain tän toisen kaverini kanssa ja se ei peittele sitä mustasukkaisuutta yhtään. Tai olen huomannut sitä mustasukkaisuutta muidenkin kamujeni kohdalla, mutta varsinkin tämän yhden tietyn, mä en sais oikeen olla tekemisis sen kanssa tai jotai..
En uskalla kysyä/sanoa suoraankaan mitään, koska pelkään että koko ystävyys menee sen kysymyksen mukana. Ja kerrottakoon tähän nyt tällainen pieni selvennys…ollaan molemmat naishenkilöitä.
Mitä mä teen..onko jollain samankaltaista tilannetta tai ollut sellaista, vinkkejä otetaan vastaan miten asian saisi purettua, onko muuta mahdollisuutta kuin puhua suoraan? Tiedän että se on paras vaihtoehto, mutta jotenkin en halua sitä tehdä….tai uskalla!😯🗯️
Kiitos ja hyvää kesän jatkoa kaikille..🙂🌻
Hei,
Minkälainen tilanne elämässäsi muuten on? Onko tämä rakastuminen vastaus muihin ongelmiin? Sinun kannattaa miettiä todella tarkasti eri vaihtoehdot - oletko valmis menettämään tämän ystäväsi, sillä paluuta menneeseen ei sitten ole.
Oma mieheni rakastui yhteiseen ystäväämme ja piti yllä platonista rakkaussuhdetta pari kuukautta. Toinen lähti täysillä mukaan tähän elämää suurempaan rakkauteen. Nyt mieheni päätti kuitenkin jatkaa liittoamme ja on on kovin surullinen, ettei voi pitää tuota naista enää ystävänään. Meillä ei ole lapsia, joten vain neljän ihmisen elämä meni sekaisia, kun ikäkriisiin yhdistyi kahden ystävän mieltymys toisiinsa. Paluuta ei sitten enää ole - eikä myöskään sitä yhtä ainoaa oikeaa.
hei jasse!
Olen tässä pohtinut ja tullut siihen tulokseen että annan asian olla, jos joskus asiat kääntyvät niin sitten on tarkoitettu niin käyvän, mutta ehdoin tahdoin en ala tätä ystävyyttä "pilaamaan" tai menettämään on ehkä osuvampi sana.
Jäi häiritsemään tuo kysymyksesi, onko se ratkaisu muihin ongelmiin tai jotenkin vastaavasti sen kirjoitit, ei ihan avautunut minulle tuo kysymys?
Pystyitte siis miehesi kanssa jatkamaan suhdettanne, tapahtuiko hänen ja tämän naisen välillä jatain vai oliko se vain tunteiden myllerrystä?
No joka tapauksessa oli miten oli, nostan teille hattua, tuollaisen jälkeen on vaikeaa pitää suhdetta yllä ja luottaa toiseen. Toivotan kaikkea hyvää teille jatkossa🙂👍
ja kiitos kun vastasit minulle🙂🌻
Hei Jäähile,
Hienoa, että kykenet pitämään tunnemylleryksessäsi "jäitä hatussa" ja pohtimaan asiaa laajasti.
Tuo kysymykseni liittyi oikeastaan siihen, että tuolla ystävättärelläni oli ollut vaikeaa omassa avosuhteessaan, oli jäänyt työttömäksi ja kaiken lisäksi oli täyttämässä 40...joten aikamoisia kriisin aiheita. Tyyliin "tässäkö tämä elämä nyt sitten on..."
Hänelle oli varmasti aivan ihanaa löytää ystävästä henkilö, joka alkoi kehua ulkonäköä ja viehtysvoimaa ja sitä kuinka hieno tyyppi hän onkaan (ja tietenkin omassa avioliitossamme oli ongelmia, joista ei puhuttu ennen kuin nyt sitten, joten miehellänikin oli tilaus tähän narsistiseen ihailusuhteeseen...) Ennen pitkään oltiinkin sitten tunnustamssa kaikenlaisia sielun salaisuuksia ja tunneside alkoi olla hyvin pohjustettu eli sen sijaan, että ongelmia olisi ryhdytty ratkomaan tulikin elämään energiaa ulkopuolisesta ihmisestä. Toinen olikin se "suuri rakkaus". Minusta oli tullut hirviö, joka alistaa miestään... (kannatti siis puhua avio-ongelmista "ystävälle")
Lämmitti mieltäni tuo pohdintasi siitä, kuinka jatkaminen saattaa olla tässä tilanteessa vaikeaa. Näiden kahden suhde jäi platoniseksi - olisikin aivan hirvittävää kuvitella niitä kosketuksia yms. kun jo pelkästään kuvitelmat heistä tuijottamssa toisiaan silmiin, käymässä salaisia puhelinkesusteluja ja pohtimassa jos-jos-tulevaisuutta raastavat välillä aika lailla. Nuo kuvitelmat on vain jätettävä omaan arvoonsa ja mietittävä tulevaisuutta - uskon tämä opettaneen meitä puhumaan avoimesti asioista.
Arvostan todella kypsyyttäsi ja sitä kuinka tärkeänä pidät ystävyyssuhdettasi. Hienoa, että sinulla on voimia olla ryntäämättä noin vain mielihalujen perässä!!!🙂👍
Voimia Sinulle ja iloitse ihmisestä lähelläsi.🙂🌻