Kyllä muistan miten nuorina opiskelijoina avopuolison kanssa elettiin,kun rahat oli tiukilla. Oli tarve tulla omillaan eikä vanhemmilta mitään pyydetty. Kaikki kekseliäisyys oli käytössä ja huumorilla mentiin eteenpäin. Kesät tehtiin kovasti duunia ja ostettiin silloin jotakin isompaakin. Rahaa on oppinut käyttämään ja osaa antaa arvoa sille,että mikään ei tule ilmaiseksi.

satoshi kirjoitti 29.11.2016 11:36

Minusta on hienoa jos on hoksannut opetella luomuun.
Kokeilin jonkun aikaa luomutomaatteja ja sitten huomasin, miten erilaiselle "tavallinen" maistuu. Outo karheus ja sivumaku vaikka kuinka pesisi. Luomuista kasvatan aina keväällä omat luumu- tai kirsikkatomaatit. Onhan oma sato aina paremman makuista kuin mikään muu! Saan myös tutun kautta luomukananmunia edullisesti, halvemmalla kuin halvimpia normimunia kaupasta. Vaikka jostain joutuisikin säästämään, niin tuskin sun "aina" tarttee ostaa sitä halvinta. Jotain juttuja voi kasvattaa ihan vaikka kerrostalon sisäikkunalaudalla. Mulla tulee tomaatteja, persiljaa, minttua, sitruunamelissaa, basilikaa ja ruohosipulia. Joskus kokeilin myös chiliä. Ehkä voit kysyä kunnalta tai tutuilta pientä maaplänttiä missä voisit kasvatella ruokaa. Tutuille maksat tietenkin osan sadonkorjuulla. Ruoan kasvattelu on hauskaa puuhaa ja ehkä jopa ostelua halvempaa.

Satoshi, osa minun haaveista liittyy juuri tuohon oman ruuan kasvattamiseen ja muutenkin omavaraisuuteen. Olisi hienoa, että pystyisi viemään asian niin pitkälle, että saisi myös ainakin osan elannostaan siitä, että kasvattaa ruokaa ja myy sitä myös muille. Tämä haave on vielä kaukana.

En ehkä luovu luomusta, vaan jostain muusta. Jouluun menee rahaa, mutta teen lahjat itse (ruokalahjoja) joten ei kuitenkaan kohtuuttomasti.

Axuli83 kirjoitti 29.11.2016 22:9

Ite oon taas aika ehdoton että oltava kotimaista. Ulkomaiset vihannekset ja kasvikset ei vaan maistu niin hyviltä. Omenatkin varmaan geenimanipuloitu niin sairaan isoiksi😮!

Siihen kokoon vaikuttaa ennen kaikkea kasvukauden lämpö. Ei ne ulkomaiset luomuomputkaan ole aina pieniä.

Mä en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka ei hallitse raha-asioitaan. Onko teillä ollut tosi huono malli kotona vai oletteko vaan aina saaneet sukulaiset tai puolisot menojanne maksamaan?

Mun äitini ei ole koskaan osannut hoitaa raha-asioitaan. Silloin kun mummi eli, se vippasi siltä jatkuvasti rahaa. Meille lapsille se selosti mitä uskomattomampia tarinota siitä miksi rahat on loppu (ja me ei saada kenkiä, vaatteita, lukiokirjoja tai tuoretta leipää vaan homeista). Mulla on mennyt todella monta vuotta tajuta, että jokainen aikuinen on vastuussa vain omista ja lastensa menoista. Että esimerkiksi lapsen vastuu ei ole hoitaa vanhempiensa menoja.

Jos rahat haluaa saada riittämään, ne voi saada. Hiuksia ei ole pakko leikkauttaa kampaajalla, vaatteet voi uudistaa, leivän ja ruoan voi tehdä itse. Tietty jos on rahat ihan loppu, on pakko mennä leipäjonoon. Mielestäni leipäjonon häpeä on pienempi kuin menetettyjen luottotietojen. Ne tarpeet syntyy vaan siinä omassa päässä ja niitä ilman selviää oikein hyvin. Mulle ja lapselle jäi kesän aikana 500 euroa käteen pakollisten laskujen ja vuokran jälkeen, mutta velkaa ei olla tehty ja lapsi on saanut tarvitsemansa kengät ja vaatteet. Kyllä se aika siihen ruoantekoon löytyy, jos niin haluaa. Eikä kaikkien ruokien tarvitse päästä blogeihin tai FB:iin.

Monessa ihan arkisessa asiassa voi tosiaan säästää. Itse tekemällä ruoan ja ennen kaikkea suunnittelemalla niin,ettei tule ex-tempore-ostoksia ruokakaupassa. On itsellä hyvä mielikin,kun rahat saa riittämään ja jopa säästöönkin.

Musta on aika huvittavaa, että ihmisten oletetaan jotenkin automaagisesti osaavan hallita talouttaan ilman, että siitä koskaan mitään puhutaan. Valitettavasti ihminen ei automaagisesti opi hoitamaan raha-asioitaan jos siitä ei missään elämänvaiheessa kukaan mitään opeta tai jos ei sattumalta itse tule asioita opetelleeksi. Ihminen ottaa mallia ympäristöstään ja jos malli johtaa hankalaan taloustilanteeseen niin siinä ollaan helposti itsekin. Ja tää ei oo kenenkään syy, koska se tuntuu olevan sukupolvienkin mittainen tapa, ettei rahasta puhuta.

Monesti se vaan johtuu yksinkertasesti siitä, että näin on oppinut käyttäytymään ihan siitä syystä, että on katottu mallia ympäristöstä jossa on sattunut kasvamaan. On opittu hokemaan, miten tili tulee ja tili menee. Elämään palkkapäivästä palkkapäivään, kuluttamaan kaikki mitä tulee. Huolestuttavin tilanne on niillä, jotka ovat oppineet että pikavippi. Mut se ei oo vieläkään niiden ihmisen syy, jos ainoa saatu informaatio on haitallista juuri heidän elämän kannalta.

Siinä oot kyllä ihan oikeassa että ne on mahollista saada riittämään. Joskus se vaatii tiukkaa talouskuria ja joskus se vaatii vaan sitä, että löytää keinoja hankkia lisää rahaa. Päivätyö 9-17 on vain yksi tapa. Se on kaikkein yleisin, mutta ei välttämättä se ainoa oikea kaikkiin elämäntilanteisiin tai tavoitteisiin.

Tunnen parikin ihmistä,joiden lapsuuden perheissä on eletty kuvaamallasi tavalla tilipäivästä toiseen ja velkautumalla. Itse he ovat valinneet toisen tavan elää. Ei kaikki ole vanhempien vastuulla voi oppia itsekin. Kun tulee tiettyyn ikään näkee ja huomioi ympäristöäänkin ja oppii,että vanhempien malli ei ole se ainut mahdollinen ja varsinkin,kun näkee sen seuraukset. Kovinpa olisi yksinkertaista elää,jos ei tarvitsisi ottaa itse vastuuta mistään!

satoshi kirjoitti 18.12.2016 7:40

Musta on aika huvittavaa, että ihmisten oletetaan jotenkin automaagisesti osaavan hallita talouttaan ilman, että siitä koskaan mitään puhutaan. Valitettavasti ihminen ei automaagisesti opi hoitamaan raha-asioitaan jos siitä ei missään elämänvaiheessa kukaan mitään opeta tai jos ei sattumalta itse tule asioita opetelleeksi. Ihminen ottaa mallia ympäristöstään ja jos malli johtaa hankalaan taloustilanteeseen niin siinä ollaan helposti itsekin. Ja tää ei oo kenenkään syy, koska se tuntuu olevan sukupolvienkin mittainen tapa, ettei rahasta puhuta.

Monesti se vaan johtuu yksinkertasesti siitä, että näin on oppinut käyttäytymään ihan siitä syystä, että on katottu mallia ympäristöstä jossa on sattunut kasvamaan. On opittu hokemaan, miten tili tulee ja tili menee. Elämään palkkapäivästä palkkapäivään, kuluttamaan kaikki mitä tulee. Huolestuttavin tilanne on niillä, jotka ovat oppineet että pikavippi. Mut se ei oo vieläkään niiden ihmisen syy, jos ainoa saatu informaatio on haitallista juuri heidän elämän kannalta.

Siinä oot kyllä ihan oikeassa että ne on mahollista saada riittämään. Joskus se vaatii tiukkaa talouskuria ja joskus se vaatii vaan sitä, että löytää keinoja hankkia lisää rahaa. Päivätyö 9-17 on vain yksi tapa. Se on kaikkein yleisin, mutta ei välttämättä se ainoa oikea kaikkiin elämäntilanteisiin tai tavoitteisiin.

Ei, en suinkaan oleta, että ihminen automaattisesti oppii hoitamaan talouttaan hyvin. Toisaalta, musta on täysin käsittämätöntä, että mun äidilläni ja toisella sen veljistä on aina ollut rahat loppu, mutta niiden molempien vanhemmat on aina hallinneet raha-asiansa. Vanhemmiltaan ne on molemmat aina olleet kilpaa ruinaamassa, siitä se mummi aina minulle valitteli.

Ja äitini meni aina omat tarpeet edellä: minä ja veljeni syötiin homeista leipää, mutta äidillä riitti rahat tupakkaan ja öljyväreihin. Täytyyhän hänellä olla herkkänä taiteeellisena ihmisenä jokin henkireikä. Sitten se yritti palkkapäivän saapuessa hyvitellä ostamalla meille kuivaneita tarjousviinereitä kaupasta. Joka kuukausi oli sama kuvio: palkan saapuessa ostetaan hyvää ruokaa ja hemmotellaan itseä ja viikon kuluttua on jo suurin osa rahoista mennyt. Sitten taas kituutellaan kolme viikkoa.

Mun äitini on kuuskymppinen ja se on aina urkkimassa mun rahatilannettani, ihan vaan varmistaakseen omia vippailumahdollisuuksiaan. Ei rahaa tarvitse käyttää, vaikka sitä olisi vain vähän. Pienituloisuudesta selviää vain yhdellä tavalla: hyväksymällä sen. Täytyy vain luopua kaikista niistä tarpeista, jotka vievät liikaa rahaa ja opetella tekemään itse. En mäkään ole äidiltäni saanut hyvää mallia raha-asioiden hoidosta, mutta nyt kun en enää lainaa sille enkä kellekään muulle, niin pärjään tarpeeksi hyvin. Jos ei tarvi käydä kahdeksaa tuntia päivässä töissä, niin ihan hyvin jää aikaa uusien taitojen oppimiseen.

Tuo oli hyvin sanottu Polunkävijätär. Jos
ei ole halua tehdä sitä normaalia työaikaa niin on varmaan aikaa opetella talouden hoitoakin,ei se niin vaikeaa ole. Ei kaikkea aina saa tuosta vain, pitäää nähdä itsekin vaivaa. Jos haluaa tehdä omasta halustaan vain vähän töitä ei voi olettaakaan saavansa kaikkea mitä haluaa. Jos tällainen elämä on oma valinta ei kannata enää syyllistää kotitilannetta lapsuudessa.

Kokopäiväinen työkin on nykyaikana aika monilla vaan haave. Minut opetettiin lapsena pihiksi vaikka meillä olikin rahaa mutta, kun aina voi tulla se paha päivä ettei olekaan rahaa.

Minä tietenkin porojen omistajana, syön luomulihaa mutten luomuvihanneksia. Koska niiden viljely talvipakkasilla kuluttaa sähköä niin paljon ettei se mitenkään ole ympäristöystävällistä. Lisäksi meillä on karsean iso asuntolaina.
Ja esim. on pelkkää hulluutta maksaa talvella kotimaisesta kurkusta 4.50 euroa kilo, kun espanjalaista kurkkua saa 1.80 euroa kilo.
Yhtä hullua kun ostaa multa luomuporoa 76 euroa kilo, kun sika-nauta yhdistelmälihaa saa 5.23e kilo.
Sama kun maksaa kananmunista enempi, kun kanat saavat vapaasti kävellä lattialla. Heitä kutsutaan onnellisen kanan muniksi. Kana ei ole yhtään sen onnellisempi onko se lattialla vai katossa. Kana olisi onnellinen, jos se saisi rauhassa munia munaansa ja kasvattaa siitä tipun.

Eli jos haluaa rahojensa riittävän, jos on pienituloinen tai suuri lainainen, ostaa halvinta ruokaa, luulematta pelastavansa maailmaan ostamalla kalliimpaa ruokaa.
Minä kun muutin omilleni asumaan, keskustelin raha-asioista Takuu- Säätiön ihmisen kanssa, koska en halunnut sellaista elämää mitä lapsena elin ettei mitään koskaan voinut ostaa. Laadittiin talouspäiväkirja ja siihen merkattiin paljonko menee ruokaan, lääkkeisiin ja muihin välttämättömiin menoihin rahaa ja sitten joko säästöön tai ylellisyyteen. Esim. kirjoihin joita ei nyt ostella, kun on asuntolaina.
Tietenkin minä olen hyväosainen ihminen, koska voin noin järjestellä raha-asioitani.

Moi,

Joskus huomaa, että kyllä se posti niitä laskuja vaan tuppaa tunkemaan postilaatikosta. Harmi kyllä, vaikka ei ihmeitä ostelisi.

Puhutaan että olisi hyvä olla yhden, kahden tai kolmen kuukauden palkka säästössä, jos tulee paha päivä. Mikä teistä olisi sopiva summa rahaa säästössä? Minusta ehkä kahden tai kolmen kuukauden palkka. Jos siihen ikinä pääsisi.

Jokatapauksessa on hyvä että puhutaan rahasta. Tää on siihen hyvä foorumi.

Hienosti olette huomauttaneet siitä, että raha-asioihinkin pystyy myös itse vaikuttamaan. Todellakin. Asenteesta kiinni ja taloushallintakin on opeteltavissa oleva asia. Taulukkolaskin on loppujen lopuksi aika helppo työkalu siihen, kunhan siitä ei tee alkuun liian raskasta itselle.

Yllättävää on myös se, miten vähillä rahoilla loppujen lopuksi pystyy elämään, kun rakentaa taloutensa säännöllisyyden ja suunnitelmallisuuden varaan. Laskuja voi esimerkiksi sopia tulemaan aina kuukauden tietylle päivälle jolloin taas on helpompaa arvioida ja varautua. Ja se säästörahasto.

Sopiva säästörahasto riippuu ihan siitä minkälaiseen katastrofiin on varautumassa. On ihan eri asia varautua pesukoneen hajoamiseen kuin vaikkapa pitkäaikaiseen työttömyyteen. Tai vaikkapa putkiremonttiin. Minä ajattelen tuon hätävaran niin päin, että minulla kuluu tällä hetkellä 690e kaikkine kuluineen, joten jos kaikki tulot katkeaisivat, olisi 3kk tarve noin 2070e. Luonnollisesti tuo vajaa 700 on otettu suoraan normaalin elämän kuluseurannasta, joten tiukan paikan tullen selvitään vähemmälläkin.

Kiintoisa kommentti, satoshi.

Huomasin taas että kirjasto on tärkeä "ilmainen" palvelu. Voi lukea lehtiä rauhassa ja näky olevan vanhoja lehtiäkin myytävänä edullisesti.

En pysty satoshi ihan noin alas saamaan kulutusta kuin sinä. Mutta ehkä voisin suunnitella saman kaltaista summaa säästöön. Tai ajatella sen saman suuntaisesti.

Suunnitelmallisuus auttaa talouden hoidossa, lisäksi itse tekeminen.

Onhan se shoppailu kivaa, mutta vaikka sais jonkun hienon jutun niin silti voi tulla tyhjä olo.

Mitä mieltä olette että onko viisasta ostaa asunto vai onko vuokralla asuminen huolettomampaa?

Ja rahaan liittyen... Onko paras viimeiseen asti olla työpaikassa jossa ei viihdy/ voi hyvin vai voiko vain vaihtaa maisemaa?
Riippuu tietty asuinpaikasta ja elätettävien määrästä.

Mailis, sun kulutustaso riippuu ihan susta itsestäsi. minun kulutustasoni on seitsemän vuoden opiskelun, puolentoista vuoden työttömyyden, kirjojen, blogien ja harjoittelun tulos. On siinä mukana sitten valintoja ja kilpailuttamista mukana myös. Tekemällä oppii ja alkaa löytämään uusia säästökohteita. Minä havaitsin, että on parempi asennoitua talouteensa uteliaana ja kokeilunhaluisena kuin että ajattelisi sitä ikinä minkäänlaisena kituuttamisena. Sitä sen ei tarvitse olla.

Kannattaakin pitää mielessä, että elämänlaadusta ei aina tarvitse tinkiä vaikka säästääkin. Mä olen budjetoinut myös elämänlaadun talouteeni. Laitan aina tietyn % tuloista itseeni. Paikkaan, jonne kertyvät rahat saan laittaa ihan minne ikinä haluankin ilman omantunnon tuskia. Ja nää on niitä juttuja, jotka tekee elämästä elämisen arvoista.

Vuokralla asuminen on todennäköisesti huolettomampaa, vaikka saattaakin olla joskus kalliimpaa. Omassa talossa on huolehdittavana remontit, vastikkeet, kiinteistöverot, lämmityskulut, vesikulut jne. Vuokralla asuessa myös elämäntilanteen muuttuessa voi nopeasti vaihtaa maisemaa. Jos vaikka joku tonttu tuohon viereen ilmestyisi, niin saattaisi käydä nykyinen yksiö ahtaaksi. Tai jos jotain bisneksiä saa muualle rullaamaan niin voin aina nostaa kytkintä nopeastikin. Oman asunnon voinee laittaa vuokralle ja saada siitä tuloja, mutta se pitää sitten laskea tarkkaan eikä vuokraisännöinti ole kaikkia varten.

Minä olen vaihtanut maisemaa työstä, jossa en viihdy. Kyllä niin voi tehdä. Minä hain uutta työtä silloisen työn ohella, omalla ajallani. Kun uudesta paikasta sitten tuli palkkauspuhelu, ilmoitin silloiselle työnantajalle irtisanoutuvani. Tietysti se on vaikea ja kiusallinen tilanne, mutta päätös on jo tehty ja jos valinta olisikin mennyt pieleen, voi saman tehdä uudestaan.

Kiitos vastauksista, satoshi.

Mun kiinteät kulut on mitä on, olen niitä jo karsinut. Ei niihin oikein voi vaikuttaa.

Luin lehdestä naisesta joka oli vuokralla asumisen kannalla. Toiset kannattaa sitä omistusasumista.

Iltapäivälehdessä oli kolmihenkisestä perheestä joka sinnittelee pienillä tuloilla ja hakee ruoka-apua.

Jos esim aina laittaa itse ruokaa ja välillä olis kiva päästä vähemmällä, niin ei sen tarvii olla kallis ravintola mihin sitten menee. Edullisempaa on ostaa kaupasta melkein mitä tahansa puolivalmista.

Mailis,luonnollisesti. Kulujen karsiminen ei ole tietenkään aina mahdollista tai tarpeellistakaan. Ennen säästämään ryhtymistä on tärkeetä olla perillä taloudestaan ja raharei'istä, jotta säästämisen tietää ylipäätään kohdistaa merkittävästi auttaviin asioihin, eikä ns. säästönäpertelyyn (ylenpalttinen energian käyttö mitättömän summan takia). Seuranta ja suunnitelma ensin kuntoon. 🙂

Ravintolaillallisenkin voi korvata vaikka sillä, että kutsuu pari kaveria kotiinsa kokkailemaan. Kun jokainen osallistuu ruokaostoksiin ja laittamisiin niin illanistujaiset voi tulla ravintolailtaa halvemmaksi ja hauskemmaksikin 🙂