Mitä tehdä kun aikuinen yli kolmekymppinen koulutettu, fiksu ihminen ei löydä vakituista työtä ja joutuu elämään osin tuilla?? Tuilla, jotka eivät riitä ja jos tekee keikkahommia, niin tuet ja kokonaistulot vain vähenee. Systeemissä on jotain vialla. Ainainen kituutus on kurjaa ja ymmärrän, että välillä tulee lainailtua ja otettua vippejä, että saisi jotain extraa arjen harmauteen. En siis itse ole ko. henkilö vaan läheinen. Autan, kun mahdollista, mutta pelkään, että hän joutuu velkakierteeseen.

Käsittääkseni kunnilla on myös mahdollista hakeutua velkaneuvontaan jos tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä. Kannattaa joka tapauksessa kirjoittaa itselleen selväksi minkä verran on velkaa, mihin suuntaan sekä velan korko. Velkojen korko on hyvä tietää, koska se kertoo kyseisen velan kasvuvauhdin.

Yleensä nopeiten kasvavan velan (ei välttämättä suurimman summan) taltuttaminen jarruttaa tilanteen pahenemista eniten. Joskus suurikorkoisia velkoja voi yhdistää yhdeksi pienemmän koron velaksi.

Pienempiä velkoja voi lyhentää monella tavalla, esimerkiksi tarpeettoman tavaran myynnillä. Katso huoneessasi ympärillä olevia esineitä ja mieti, millä hinnalla sellaisen ostaisit. Laske sitten hinnat yhteen. Saatat hoksata olevasi rahan ympäröimä. Joku muukin olisi ehkä valmis ostamaan sinulle turhaksi käyneitä tavaroita. Saatat myös tienata vaihtamalla esineen toiseen kierrätettyyn.

Laske kaikki omaisuutesi, pankkitilisi, käteisesi, säästösi, arvopaperisi ym. rahallinen arvo yhteen. Vähennä summasta velkasi, niin tiedät tilanteesi. Jos tulos on positiivinen, olet nettovelaton, eli selviäisit veloistasi myymällä omaisuuttasi. Jos tulos on negatiivinen, tee seuraava harjoitus.

Ota paperi ja kynä. Kirjoita otsikoksi "miten saisin hankittua lisää rahaa?". Numeroi rivit 1 ... 20 ja kirjoita riveille niin monta ideaa kuin keksit. Käytä vaikka aamukahvihetki listan täyttämiseen. Ideoiden toteuttamiskelpoisuudella ei ole vielä mitään väliä. Tarkoitus on saada sinut ajattelemaan keinoja, joilla saisit hankituksi lisää rahaa ja/tai vähentää nykyisiä menojasi. Jätä lista esille vaikkapa jääkaapin oveen, josta se muistuu mieleesi aina sen nähdessäsi.

Ryhdy toteuttamaan jotain kirjoittamiasi ideoita.

Heips!

Itsellä luottotiedot lähti mäkeen sairastuttuani vaikeaan masennukseen ym.sairauksiin. Ei ollut töitä ja vaikka olisi ollut niin ei ollut niitä voimia tehdä niitä.
Tiedän että kyseessä on oma syy ja hiukan ei kuitenkaan. Kukaan ei voi sille mitään että sairastuu se on selvä. Meillä kotona aina puhuttiin ja elettiinkin sen mukaan että kaikki raha-asiat olisi kunnossa.
Tosiaan sairastuin ja olin 2 vuotta niin sekaisin etten muista noista ajoista juurikaan mitään. Rahat meni ja laskuja en maksanut. Kaikki meni päivässä ja muistikuvia ei ole mihin. Onneksi havahduin ennen kuin olin tavaroineni kadulla. Sain häädön mutta jotenkin olin tajunnut hakea kaupungin vuokra-asuntoa ja sain sen juuri päivää ennen kun olisin ollut ulkona☹️.

Opintolaina meni myös ulosottoon ja kelan kanssa oli ihan turha keskustella maksueristä. Olin todella hämmentynyt että vaativat joka kk 220 e maksua tai heittävät summan uo! Sanoin että kykenen ehkä 50 e juuri ja juuri. Ei kelvannut. Oon yleensä aina pystyny keskustelemaan heidän kanssaan. Ei auttanut että puhuin eri henkilöillekin eri päivinä. Lopulta sanoin: Antaa sitten mennä ne muiden joukkoon. Nyt ette ainakaan saa ikinä rahojanne.

Raha-asiat meni solmuun siis sairastumisen takia ja ikävä kyllä en tule enää töihin kykenemään☹️. On älytöntä tuntea olevansa toisen luokan kansalainen vain siksi että sairastuu.
Moni on ottanut lainaa taloa ym.varten ja sitten tulee sairastuminen ja työttömyys jotka panevat kaiken aivan sekaisin kun rahat ei vaan riitä vaikka mitä tekisi.

Itsellä terveenä ollessa oli se naiivi ajatus että jos jskus käy niin että suomessa putoaa nk."oravanpyörästä"niin yhteiskunta ottaa vastaan ja huolehtii. Niin kuin hyvinvointivaltiossa. PASKAT sanon minä. Se on ruma illuusio valitettavasti.

Omat taloudelliset asiat ovat ihan ok.niin kauan kun vain eläke pysyy. Pystyn elämään, vaikka joku pesukoneen hajoaminen tuhoaisi koko budjetin. Mutta ilman tuollaisia ongelmia, arki on aika normaalia. Jos tipahdan työt.korv.joudun jälleen suureen...K...:een.

Se mistä en näe paljon puhuttavan on myös tämä: näpistely. Vailla mitään rahaa vaikka kuinka pihistää oon joutunut näpistelyputkeen. Välttämättömimmät tarvikkeet saatava.

Ennen kun sain eläkepäätöksen 98 % ajasta meni jatkuvaan raha-asioiden murehtimiseen ja esim.oma kuntoutus jäi jatkuvasti tuohon pariin % ja en pystynyt keskittymään mihinkään. Se vie voimia sairaan paljon. Nyt voin keskittyä(toistaiseksi)omaan kuntoutumiseen täysillä. Jännityksellä odotan vaan että saanko eläkkeelle vuoden jatkon. Virastoista kun ei koskaan tiedä mitä ne päättävät toisen elämästä.

Ohhoh...tulipa selostus😉.

Mutta omia keinoja oman talouden parantamiseen on: Kirpparit, jos löytyy jotain myytävää, sitten esim.pullojen keruu.

Eilen olin yhdessä ostarissa missä jaettiin kokis tölkkejä ilmaiseksi. Jotain uutta sokerintonta, ja tajusin että voisin penkoa kaikki roskikset läpi(en oo koskaan hävenny tonkia noita roskiksia ja ihmisetkin suhtautu muhun normaalisti ja monenmielestä on hienoa touhua ansaita rahaa)ja palauttaa kaikki ihmisten heittämät tölkit😀. Olin tunnin liikenteessä (aina kun tyhjäsin jonkun roskiksen se oli täynnä uudelleen vartissa)kun ei tuo lonkka kestä tuota tonkimisliikettä kauemmin. Sain sellaset 50 e 🙂! Eli ihan mehevä tunnin palkka!

Lisäksi kerään aina tölkkejä ja pulloja kun vaan vastaan tulee. Ymmärrän että pikkukylissä ei tule vastaan pulloja ym.niin paljon ja voi siksi olla hankalaa:/.

Tietenkään koskaan ei tiijä mitä tulee tapahtumaan. Sairastuin minäkin vuosi sitten ja työkyky meni. Tuilla sitten pelleillään. Onneksi olin aiemmin varannut itelleni 3kk hätävarakassan, koska minusta ei ollut ensalkuun edes hakemaan apua.

Tosiaan tänäpäivänä ei enää kannata laskea yhteiskunnan tuki-illuusion varaan. Vaikka ne järjestelmät onkin monia tukenut, se ei välttämättä ole enää niin, kun itse tarvitsisi apua. Siksi on tosi tärkeää varautua etukäteen yllätyksiin, niitä on tullut kaikille. Eläkejärjestelmäkin saattaa muuttua yhdellä hiihtolenkillä niin, ettei siitä pääse enää osalliseksi.

Musta axulilla on hyvä asenne! Vaikka palkkatöitä ei ole ja tuetkin on pienet niin yrittelijäisyydellä voi silti saada lisätienestejä. Pullojen keruu on tietysti laiha lohtu, mutta lohtu se on kuitenkin. Mitä muuta voisi tehdä? Tunnetko ketään jota voisit auttaa? Tarttisko joku lumikolausta / haravointia / talonvahtia lomalle / renkaidenvaihtoa / autonkorjausta / kaupassakäyntiä / päiväkahviseuraa / joulupukkia / joulusiivousta / laulamista / kyytejä hautuumaille tms? Tarttisko joku tuttu apua vaikkapa virastoissa asiointiin?

Moikka!

Seurustelin vuosi sitten miehen kanssa, jolla erotessamme oli 35 000 euroa ulosotossa.
Matkan varrella mies pummasi multa rahaa, tupakkaan, ruokaan, bensaan... Maksatti omia ostoksiaan mulla.
Kävi siinä sitten niin, että jouduin itsekin pulaan ja omat vuokrat jäi maksamatta olin vuokranantajalle 3kk vuokrat velkaa.
Otin yhteyttä paniikissa valkaneuvontaan ja siellä tehtiin alustava suunnitelma mun raha-asioihin. Sossu tuli vastaan maksaen yhden kuukauden vuokran, selvisin sitten rästeistä. Kesätyörahat meni laskuihin. Pääsin jaloilleni.
Loppuvuosi on ollu tiukka, olen joutunut pyytämään apua vanhemmilta ja veli on tuonut ruokaa.Opiskelen ja elän todella pienellä.
Mulla on pitkäaikanen sairaus ja lääkemenojakin.
Exä oli lusumuilija, ei menny töihin.
Se sanoi, että ei mee töihin siksi ettei tarvis maksaa ulosottoon vekoja.
No hän oli sotkenut omat kuvionsa totaalisesti siihe mennessä.
Mä sitten lopetin suhteen, en enää jaksanut.
En uskaltanut kertoa vanhemmilleni rahaongelmista.
Kirjotin tänne Tukinettiin ja sain tukihenkilön.
Kiitos lujan luonteeni aloin selvittää mitä pitää tehdä... itkin ja stressasin, elin paniikissa monta kuukautta.
Koska päivästä toiseen selvitin ja soittelin velkojille, sain asiat järjestymään, ilman ulosottoa. Perintätoimistojen kanssa selvitin maksusuunnitelmia.
Olin henkisesti loppu ja väsynyt. Mutta laskut väheni, velat väheni...
Tän loppuvuoden kituutaan vielä, kunnes ens vuonna vihdoin voin hengittää vapaammin. Minä selvisin sittenkin.

Mua huolestuttaa kun toimeentulotuki siirtyi kelalle. Toimiiko ne ihan samalla tavalla kuin sossu? Otetaanko sossuun edelleen yhteys kun tulee vaikea paikka?

Satoshi: Loistavia ideoita🙂!
Oon joskus haravoinut pihoja, ollut paljon lapsenvahtina tutuille ja ei niin tutuille. Nyt tota haravointia ei oikeen enää psyty tekemään kun kipeytyy niin paljon☹️.

Joku kysyi(unohdin nimimerkin! Pahoittelen!) : että mitä tapahtuu kun sossu ja kela menee yhteen.
Asiat hoidetaan sitte niin ku kelan kautta. Ne näkee koneelta samalla onko oikeus toimeentulotukeen. Ideana että kaikki kasataan saman katon alle ettei tarvi pomppia luukulta toiselle pitkin kaupunkia. Mutta täytyy sanoa että en tiiä tosta numerosta. Ne tulee olemaan varmasti erit ku kelan, mutta veikkaan ettei vanhat numerot käy.

Ja sen voin sanoa että ruuhka tulee olemaan jotain aivan järkyttävää. Vaikka laki vaatii että päätös tehtävä 7 arkipäivässä niin en jaksa uskoa tuohon. Eipä moni muukaan. Mutta kaikki jotka sossussa asioi niin pitäkää huoli omista oikeuksista. Itse oon joka myöhästymisestä ottanut yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja sen varoitus + sakon uhka ovat toimineet hyvin. Huomautuksen saavat joka tapauksessa.

Voimia kaikille🙂🌻

Kuinka kauan luottotietojen palautuminen kestää? Olin ulosottokierteessä pitkään, mutta vihdoin kesällä 2015 sain kaiken maksettua, enkä ole missannut laskuja sen jälkeen. Kiitos!

Hei topcat,
Hienoa että olet saanut kierteen katkaistua ja maksut hoidettua!
pikaisella haulla löysin tällaisen katkelman (http://luottotiedot.info/):
---
Ulosotossa todettu varattomuus tai muu ulosottoeste (3 v.)
Pitkäkestoisesta ulosotosta kertova merkintä (3 v.)
Velkomustuomio (3 v.)
Kulutusluottoon liittyvä maksuhäiriö (2 v.)
Yksityishenkilön konkurssi (5v.)

Maksuhäiriön säilymisaikaa voi lyhentää ja saada luottotiedot nopeammin takaisin. Esimerkiksi ulosotto- ja velkomustuomiomerkinnän kolmen vuoden säilymisaikaa voi lyhentää vuodella, mikäli rekisterissä on vain yksi merkintä ja tosite maksun suorittamisesta toimitetaan vaikka Suomen Asiakastietoon.
---

Sirpale82 kirjoitti 27.11.2016 16:51

Moikka!

Seurustelin vuosi sitten miehen kanssa, jolla erotessamme oli 35 000 euroa ulosotossa.
Matkan varrella mies pummasi multa rahaa, tupakkaan, ruokaan, bensaan... Maksatti omia ostoksiaan mulla.
Kävi siinä sitten niin, että jouduin itsekin pulaan ja omat vuokrat jäi maksamatta olin vuokranantajalle 3kk vuokrat velkaa.
Otin yhteyttä paniikissa valkaneuvontaan ja siellä tehtiin alustava suunnitelma mun raha-asioihin. Sossu tuli vastaan maksaen yhden kuukauden vuokran, selvisin sitten rästeistä. Kesätyörahat meni laskuihin. Pääsin jaloilleni.
Loppuvuosi on ollu tiukka, olen joutunut pyytämään apua vanhemmilta ja veli on tuonut ruokaa.Opiskelen ja elän todella pienellä.
Mulla on pitkäaikanen sairaus ja lääkemenojakin.
Exä oli lusumuilija, ei menny töihin.
Se sanoi, että ei mee töihin siksi ettei tarvis maksaa ulosottoon vekoja.
No hän oli sotkenut omat kuvionsa totaalisesti siihe mennessä.
Mä sitten lopetin suhteen, en enää jaksanut.
En uskaltanut kertoa vanhemmilleni rahaongelmista.
Kirjotin tänne Tukinettiin ja sain tukihenkilön.
Kiitos lujan luonteeni aloin selvittää mitä pitää tehdä... itkin ja stressasin, elin paniikissa monta kuukautta.
Koska päivästä toiseen selvitin ja soittelin velkojille, sain asiat järjestymään, ilman ulosottoa. Perintätoimistojen kanssa selvitin maksusuunnitelmia.
Olin henkisesti loppu ja väsynyt. Mutta laskut väheni, velat väheni...
Tän loppuvuoden kituutaan vielä, kunnes ens vuonna vihdoin voin hengittää vapaammin. Minä selvisin sittenkin.

Mua huolestuttaa kun toimeentulotuki siirtyi kelalle. Toimiiko ne ihan samalla tavalla kuin sossu? Otetaanko sossuun edelleen yhteys kun tulee vaikea paikka?

Hienoa, että olet saanut asiat hoidettua. Älä enää ota sitä miestä takaisin, vaikka se kuinka lirkuttelisi ja lupailisi. Mun eksäni oli kanssa aina veloissa ja lisää tekemässä, ihan vaan sen takia, että laskujen maksaminen oli hänestä tylsää puuhaa. Ei siis maksanut laskujaan, vaikka tilillä olisikin ollut rahaa. Ei ole pakko ottaa nurkkiin miestä roikkumaan, vaan sen takia, että siitä saa vähän seuraa ja helpotusta omaan yksinäisyyteen.

Jos olet opiskelemassa, niin pistä vaan joka kuukausi toimeentulohakemusta KELAan. Onhan se helpotus, jos saat toimeentulotuen lisäksi maksusitoumuksen terveydenhoitoon ja lääkkeisiin. Ei tarvitse ainakaan niistä säästää. Käsittääkseni 15. joulukuuta alkaen voi jo pistää KELAan toimeentulotukihakemuksia.

Kiitos teidän positiivis-sävytteisistä kirjoituksista! Hienoa kuulla, että vaikka raha-asioiden kanssa on ollut haastavaa ja tiukkaa niin kuitenkin lopulta on löytynyt keino selviytyä. Kuitenkaan kukaan ulkopuolinen ei voi ongelmia automaattisesti ratkaista vaan velkojenkin hoitaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitä että lähtee itse asioita selvittämään ja hoitamaan. Toki on tärkeää, että tarvittaessa rohkenee kysyä apua ja neuvoja omaan tilanteeseen ja juttelee asioista vaikka jonkun läheisen kanssa. Positiivinen asenne kantaa jo pitkälle!

Onko teillä minkälaisia kokemuksia avun hakemisesta ammattilaisilta velkaongelmien aikana? Esimerkiksi kunnallisesta velkaneuvonnasta tai Takuusäätiöstä. Näettekö avun hakemisen vaikeaksi tai tuntuuko velka-asioista puhuminen ylipäänsä hankalalta vaikka ihan läheistenkin kanssa?

Raha-asioista on tosi vaikea puhua läheisille. HUSin mielenterveystalolla on aika hyvä itsehoito-opas talousvaikeuksien varalle. Sitäkin kannattaa katsella, vaikka se keskittyykin taloudenhoitoon lähinnä säästämisen näkökulmasta. Hyviä pointteja silti.

Mulle avun hakeminen on tosi vaikeaa, koska tarpeen myöntäminen itselle on vaikeeta. Mua pelottaa syyllistäminen ja että mut saadaan tuntemaan itteni toisia huonommaksi kun en ole työelämässä ja raha-asiani menee miten menee. Velkaa ei kuitenkaan ole ja tuet kuitenkin ylittää menot, mutta se tukien varassa roikkuminen hävettää.

Kyllähän tämä nyt vähän pelottaa, et meniks tässä nyt koko tulevaisuus.

Menneisyyden ikävät tapahtumat kai vauhditti sitä, että pelit vei mukanaan, yks iso voitto, ja kaikki lähti käsistä. Eikä se edes niin kauheen suuri voitto ollut.
Juuri pääsin mukaan pelipoikki ryhmään, mutta nythän se on liian myöhäistä.
Vippejä 15 000e edestä, osan ehkä saan maksettua, mutta netistä asiaa tutkineena, koska en pysty opiskelijana enää maksamaan noita laskuja. Ne menee ulosottoon kai. Velkaneuvontaan aika vasta toukokuun loppu puolelle. Ilmeisesti nämä lainat kasvaa päivittäin 7,5% korkoa eräpäivästä lähtien. Eli jo 60 päivän päästä yhden lainan korot on pelkästään 8400e plus muut kustannukset. Ei kai enää oo toivoo selvitä tästä...?

Mitään ei ole vielä ulosotossa, opiskelujen oheessa koko ajan teen töitä, mutta rahat ei riitä edes puoliin laskuista. Mitään lainantakausta ei kait ole mahdollista saada, ennen kuin on liian myöhäistä. Opiskeluja olisi enää vuosi jäljellä, ja sitten palkallinen opinnäytetyön teko. Jos nyt jätän koulun kesken, tienaan ehkä hyvällä tuurilla 20 000e vuodessa, jos jatkan koulun loppuun, kuukausipalkka voi olla lähemmäs 5000e. Ikinä en uskonut tähän tilanteeseen päätyväni. Nopeasti laskettuna vuodessa yksi velka siis kasvaa korkoa 51 000e, jos on kyse 2000euron velasta. Eihän tollaisia rahoja ikinä mistään saa?
Toukokuussa olisi alkanut kesätyöt ja hyvä palkka, jolloin velkoja olisi voinut lyhentää ainakin 1000e kuussa, mutta siihen mennessä korot ovat niin suuret. Että mitään toivoa ei enää ole. Tuntuu, että koko tulevaisuus meni tässä. Tuskin voin saada enää edes alani työpaikkoja, koska ne ovat vastuuasema tehtäviä, jos minun luottotiedot menee.
Ei taida olla enää pelastusta tästä tilanteesta. Vaikka kuin toivoisi ja uskoisi...☹️

Tossa kohtaa se velkaneuvonta tulee kyllä tarpeen. Toivomalla ja uskomalla ei pääse, ellei asioille rupea tekemään aktiivisesti jotain. Ensin opettelisin eroon katastrofiajattelusta. Aivan varmasti voit tehdä jotain. Et vaan tiedä mitä voisit tehdä, muutenhan olisit jo tehnyt. Se, ettet itse tiedä mitä voisit tehdä, ei tarkoita vielä sitä, ettei mitään ole tehtävissä. Tuskin olet hoidellut toisten ihmisten velkaongelmia vaikkapa viisi vuotta työksesi. Minäkään en väitä niin tehneeni, mutta tiedän, etten tiedä kaikkea asioista, joita murehdin.

Voit luultavasti hidastaa velkaantumisvauhtiasi, neuvotella velkojiesi kanssa, harjoittaa tiukempaa talouskuria. Nuo työkuviot kuulostaa myös porteilta ulos. Oletko kuullut lainojen yhdistelemisestä? Entä vyörytystekniikasta?

Ulosotto on tietysti mahdollinen seuraamus jos kaikki kivet on jo käännetty, mutta olisiko sekään sitten vielä maailmanloppu? Tunnetko henkilökohtaisesti jonkun, jolla on ulosotossa velkoja? Miten heidän elämä sujuu?

Kyllähän tämä tilanne epätoivoiselta tuntuu. Ulosotto on pahin skenaario mitä voin tässä tilanteessa edes ajatella. Olen nähnyt älyttömän vaivan opintojeni eteen, jo yli 2,5vuotta takana insinööri opintoja, joihin en uskonut ikinä edes pääseväni. En uskonut ikinä, että minusta voisi tulla ns.korkeastikoulutettu. Ehkä suurin saavutukseni koskaan on että pääsin tuonne kouluun, että uskalsin alkaa yrittämään asioiden eteen. Ja nyt olen kai tuhonnut kaiken.
yli 10 vuoden vakava masennus on takana, mutta sitten seurasi muut ongelmat, nämä velkaongelmat. Vähän aikaa taaksepäin, en uskaltanut tyyliin puhua ihmisille. Nyt teen jatkuvasti ryhmätöitä, pidän esityksiä yksin, ja suoritan insinöörin tutkitoa. Jos nyt menetän luottotietoni, kaikki on mennyt. En saa syksyllä opintolainaa, joka heikentää entisestään elintasoani. Joudun sitten elämään toimeentulotuella, jonka takia en voi tehdä töitä samalla, jotta voisin lyhentää enemmän velkoja. En ole oikeutettu mihinkään rahallisiin tukiin, koska olen opiskelija. Olen siis täydessä umpikujassa.
Mitään mahdollisuuksia minulla ei ole selvitä veloista huhtikuulle asti, koska siitä eteenpäin selviäisin, koska toukokuusta elokuuhun työskentelen kokopäiväisesti. Mutta velat ovat niin suuria, etten saa niitä nyt maksettua, koska tuloni ovat aivan liian pienet laskujen määrään verrattuna. Olisi myös todella typerää lopettaa koulu, nyt kun sen eteen olen niin paljon panostanut,ottanut opintolainaa, ja käyttänyt aikaa ja vaivaa. Kun enää olisi loppu metrit jäljellä. Ei vain taida olla mitään ulospääsyä tästä.

Epätoivo tästä tilanteesta vain iskee, miten olen voinut sotkea näin pahasti kaiken, ja tuhota loppu elämäni. 😞

Minä olen jo tavallaan päässyt irti sellaisesta turhasta shoppailusta, ihan sen takia ettei pariin vuoteen ole yksinkertaisesti ole ollut ylimääräistä rahaa. Juuri ja juuri saan pakolliset elinkulut maksettua ja juuri ja juuri saisin sivutilille rahaa sivuun. Mutta kun tuli sössittyä asiat siihen malliin että nyt on melkeen 15 tonnia velkaa niin kaikki ylimääräinen menee sen makseluun... ☹️ Jossain vaiheessa posti toi jatkuvasti maksuhuomautuksia kun laskut oli maksamatta, ainoastaan asuntolainan olen aina huollehtinut ajoissa.
Pitäisi taas tehdä pieni suunnitelma paperille ja miettiä, minkä lainan maksan ensin pois. Paljonko jää kuussa rahaa ylimääräistä ja paljonko voisin kuussa maksaa velkoja pois.
Vielä ei olla siinä pisteessä että ulosotto uhkaa, mutta jos tilanne vielä pahenee niin tuskin sekään olisi sitten kaukana kun ei ole varaa maksaa enää suurentuvia kuukausieriä...
Kyllä aikuinen ihminen voi olla tyhmä kun ei osaa rahaa käyttää.... 😟 Ehkä minäkin vielä joskus opin...