Olen sinänsä vaikeassa tilanteessa, omassa mielestäni, että mulla on rahaa ns. liikaa. Saan tuet kelasta, mutta sitä kertyy kuukauden aikana niin paljon, että alan pelkäämään sitä.
En uskalla käyttää rahaani, kun pelkään sen loppuvan ja sitten kun se seisoo tilillä enkä uskalla käyttää sitä, niin sitä alkaa tulla ja tulla lisää. Maksan kaikki laskut ajallaan ja ehkä hieman liian aikaisinkin. Olen pystynyt ostamaan asioita ja kotiin tavaroita, mutta lasken tarkkaan pystynkö niitä ostaa.
Olen leikkimielisesti kysynyt sosiaalikeskuksesta, mutta sisältäni olen ihan tosissani, että onko heillä apua tälläisiin ihmisiin. Tiedän että velkaneuvonta on, mutta mulla kun ei ole velkaa.
Äitini on alkanut tajuamaan tilanteeni ja käyttää sitä hyväksi. Olen joutunut hänelle maksaa mahottomia määriä tänä vuonna, kun heillä kuulemma ”ei ole rahaa”. Äitini käy töissä ja isäni saa isomman eläkkeen kun mulla. Äitini lupasi ”lainatessa” maksaa viime kuussa velkansa takaisin, kun sai lomarahat, mutta en nähnyt siitä kun alle 200 euroa, eli 1/4 velasta.
Olen alkanut saada ympärille ns. vihaisia katseita ja tuntemuksia, kun kaikki eivät oikeen tykkää tilanteestani. Heistä olisi reilumpaa, että olisin korviani myöten velassa ja asuisin yksiössä tytön kanssa. Näitä katseita lähettelee niin äitini kun siskonikin ja yksi tuttu.
Yritän taistella jokaisesta päivästä, mutta alkaa tuntua jo aika epätodennäköiseltä. Jos voisin terveyteni tai jaksamista ostaa rahalla, niin ostaisin. Mutta niin kun jossain sanotaan, raha ei tee onnelliseksi, eikä rahattomuus.