Hei
Olen pahoillani puolestasi mitä olet joutunut kokemaan. Hyvä kuulla että saat terapiaa. Itse olen myös seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Asiaa ei tule koskaan unohtamaan, mutta eheytymisen kautta se ei enää häiritse jokapäiväistä elämää. Tiedän sen tuskan mitä hyväksikäyttö aiheuttaa, ja terapia voi lisätä hetkellisesti tätä tuskaa. Kuitenkin paraneminen ja traumasta vapautuminen kulkee valitettavasti tuskan kautta. Älä luovuta, sillä vähitellen se tuska helpottuu. Anna itsellesi aikaa ja etene oman jaksamisesi mukaan.
Olet vielä alaikäinen, toivottavasti elämässäsi on nyt turvallisia aikuisia joihin tukeutua?
Olet syytön tapahtuneeseen ja muista että häpeä tai syyllisyys kuuluu vain isällesi, ei sinulle. Voit soittaa Tukinaiseen, jos tuntuu että on puhuttava jollekin. Olen kuulut kohtalontovereilta että sieltä saa asiantuntevaa apua. Delfins on lapsena seksuaalisesti hyväksikäytettyjen tukijärjestö, sieltä voi myös saada keskusteluapua puhelimitse tai muuta neuvontaa asiassa. http://www.suomendelfins.fi/
Jos koet helpommaksi keskustella asiasta anonyymisti keskustelupalstan kautta, kannattaa tutustua sinisen keskustelupalstaan. Sieltä saat turvallista vertaistukea.
http://www.sininentuki.info/foorumi/
Tarvitset tukea matkallesi itsesi parantamiseen traumasta. Olet joutunut kokemaan järkyttävän asian, mutta sen ei tarvitse määrittää koko elämääsi. Ansaitset kaiken mahdollisen tuen.