Pystyykö raiskauksen unohtamaan

Pystyykö raiskauksen unohtamaan

Käyttäjä geeni aloittanut aikaan 12.10.2014 klo 18:30 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä geeni kirjoittanut 12.10.2014 klo 18:30

Minä olen nyt 17v ja omani isäni raiskasi mut 14vuotiaana. Pystyykö sen koskaan unohtamaan vai onko sen kans vaan elettävä. Haluaisin luovuttaa.

Käyttäjä Leijona55 kirjoittanut 17.10.2014 klo 17:04

Hei «geeni»
Kaikkea hyvää sinulle. Surullista, että olet joutunut raiskauksen uhriksi. Tuskin unohdat tapauksen kokonaan koskaan eli sinun on opittava elämään sen kanssa tavalla tai toisella. Tapahtunutta ei valitettavasti voi pyyhkiä pois.

On hyvä että uskalsit kirjoittaa tänne. Voisitko kertoa asiasta vaikka kouluterveyden hoitajalle, niin et yksin joutuisi kantamaan taakkaa. Toivottavasti paikkakunnallasi on klinikka josta voisit saada apua.

Jos sinulla on pienempiä sisaria niin pidä silmät ja korvat auki, että heille ei tapahdu samaa. Olet kohta aikuinen ja voit muuttaa pois kotoa. Älä anna tämän tapahtuman pilata loppu elämääsi. Toivon että löydät kiltin poikaystävän ja voit kertoa tapahtumasta hänelle ja aloittaa normaalin ja turvallisen parisuhteen hänen kanssaan.

Muista että OLET SYYTÖN tapahtumaan, aikuiset miehet tietävät että teko on väärin ja että se on täysin heidän syytään.
Kaukohali sinulle.

Käyttäjä geeni kirjoittanut 27.10.2014 klo 19:36

Ei mulla ole sisaruksia ja käyn terapiassa kerran viikossa mut musta on alkanut tuntua etten jaksa tän asian kans elää.

Käyttäjä miimq kirjoittanut 10.11.2014 klo 14:46

Hei

Olen pahoillani puolestasi mitä olet joutunut kokemaan. Hyvä kuulla että saat terapiaa. Itse olen myös seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Asiaa ei tule koskaan unohtamaan, mutta eheytymisen kautta se ei enää häiritse jokapäiväistä elämää. Tiedän sen tuskan mitä hyväksikäyttö aiheuttaa, ja terapia voi lisätä hetkellisesti tätä tuskaa. Kuitenkin paraneminen ja traumasta vapautuminen kulkee valitettavasti tuskan kautta. Älä luovuta, sillä vähitellen se tuska helpottuu. Anna itsellesi aikaa ja etene oman jaksamisesi mukaan.

Olet vielä alaikäinen, toivottavasti elämässäsi on nyt turvallisia aikuisia joihin tukeutua?

Olet syytön tapahtuneeseen ja muista että häpeä tai syyllisyys kuuluu vain isällesi, ei sinulle. Voit soittaa Tukinaiseen, jos tuntuu että on puhuttava jollekin. Olen kuulut kohtalontovereilta että sieltä saa asiantuntevaa apua. Delfins on lapsena seksuaalisesti hyväksikäytettyjen tukijärjestö, sieltä voi myös saada keskusteluapua puhelimitse tai muuta neuvontaa asiassa. http://www.suomendelfins.fi/

Jos koet helpommaksi keskustella asiasta anonyymisti keskustelupalstan kautta, kannattaa tutustua sinisen keskustelupalstaan. Sieltä saat turvallista vertaistukea.
http://www.sininentuki.info/foorumi/

Tarvitset tukea matkallesi itsesi parantamiseen traumasta. Olet joutunut kokemaan järkyttävän asian, mutta sen ei tarvitse määrittää koko elämääsi. Ansaitset kaiken mahdollisen tuen.

Käyttäjä geeni kirjoittanut 17.11.2014 klo 18:53

Mä en koe helpoksi keskustella anonyymisti tämmöisen keskustelupalstan kautta tästä asiasta. Ihan kuin olisin ulkopuolinen, itsellenikin tuntematon ihminen joka kertoo muille tuntemattomille jotain asiaa joka tapahtui joskus. Samoin kai olisi jos puhuisin puhelimessa.
Mä haluun nähdä ihmisen ilmeen, kun kerron sille mitä minulle on tapahtunut.

Käyttäjä miimq kirjoittanut 18.11.2014 klo 17:14

Ymmärrän hyvin, en itsekään kauheasti ole avannut omia kokemuksiani keskustelupalstoilla. Delfins järjestää avoimia keskusteluryhmiä useassa kaupungissa ja siellä on aina paikalla koulutettu ohjaaja. Itse olen käynyt siellä keskusteluryhmässä ja kokenut sen hyväksi itselleni.
Tukinainen järjestää myös keskusteluryhmiä lapsena hyväksikäytetyille. Niihin pitää hakeutua soittamalla toimistoon.
Toivon että löydät itsellesi vertaistukea paikkakunnaltasi. Itselleni se on auttanut paljon häpeän ja huonommuuden tunteisiin. Ja se että ei tarvitse selittää toiselle, miksi itsestä tuntuu joltakin. Seksuaalinen väkivalta lapsena aiheuttaa sellaisen trauman, että en usko että sitä voi täysin ymmärtää, ellei itse ole sitä kokenut.