Otan osaa suruusi.

Hei Kati.
Otan osaa suruusi. Kirjoituksesi oli todella koskettava, sai minunkin silmäni kyyneliin. Tuntuu todella pahalta,että olet joutunut kokemaan tuollaisen menetyksen. Ikävä ja tuska helpottavat vain ajan kanssa. Kun on jakanut elämänsä toisen ihmisen kanssa ja menettää tämän rakkaan ihmisen yllättäen, se on kuin kadottaisi osan itsestään. Sellaista ei vain pysty käsittelemään lyhyessä ajassa ja jatkaa eteenpäin. Täytyy antaa itselleen aikaa surra niin kauan kuin tarvitsee. (tiedän kokemuksesta, olen itsekin menettänyt rakkaani)

Lapsesi varmasti antavat sinulle voimaa ja tuovat iloa elämääsi tämän surun keskellä. Kuitenkin olisi tärkeää että sinulla olisi myös joku aikuinen,jonka kanssa voisitt puhua tunteistasi ja käydä läpi suruasi. Paras siihen olisi sellainen, joka on samassa tilanteessa. Oletko puhunut pahasta olostasi esim. miehesi sukulaisten kanssa? Muutenkin olisi tärkeää,ettet jää yksin. Jos tuntuu,ettet jaksa,niin pyydä läheistesi tukea ja ota kaikki apu vastaan. Sekin voi jo helpottaa oloa, kun on joku toinen huolehtimassa lapsista ja saa aikaa itselleen.

Toivon että saat elämänhalusi takaisin. Muista että et ole yksin. Sinulla on varmasti ihmisiä,jotka ovat valmiita auttamaan sinua ja kantamaan osan taakastasi. Menetyksestä toipuminen on raskasta mutta mahdollista. olen käynyt saman läpi itsekin. Täällä tukinetissä on varmasti monia muitakin saman kokeneita. Hyvä että kirjoitit tänne. tämä on juuri oikea paikka kertoa pahasta olostasi.

En tiedä oliko sanoistani mitään apua sinulle. Haluan kuitenkin antaa sinulle tukeni. Voit kirjoittaa minulle jos haluat. Voimia ja jaksamista sinulle!

Se oli hänen lähtöpäivänsä. Meidän vallasamme ei ole päättää lähtöpäivää ja se tulee kun sen aika on. Niin pahalta kuin se, nyt kuullostaakin, meidän on hyväksyttävä se, ettei päivät ole meidän määrättävissä.
Toivoisin, että jaksaisit pitää arjesta kiinni, vaikka se vaikeaa onkin, sillä se on ainoa joka nyt kantaa, kaikki joka päiväiset tavalliset asiat, pitävät pystyssä, on syy nousta ylös. Lapset tarvitsevat sinua ja sinun voimaasi mennä eteenpäin, vain sinä olet heidän tukenaan. Toivon, että sinullakin on läheisiä ihmisiä, jotka sinua tukevat. Tänä päivänä tuntuu kuin olisi seinä vastassa ja eteenpäin menosta ei tule mitään, mutta anna itsellesi aikaa, sinulla on lupa surra.

Kiitos osanotoistanne. Ystäviä on ollut ympärilläni koko ajan. Tämä alkuviikko on mennyt hautajaisten ja kaiken sen järjestelyissä ja jotenkin pysyy koossa niiden voimalla.
vanhempani kävivät viikonloppuna ja heistä oli iso apu.

Lasten suru on rankkaa, sillä he eivät osaa sanoin kertoa olostaan vaan talossa on 2 riiviötä ja täystuhoa jotka menevät ja menevät päättöminä pitkin taloa. yritä nyt sitten jaksaa siinäkin. Onneksi kuitenkin lapset reagoivat edes jotekin koska se että he eivät reagoisi ollenkaan ei olisi todellakaan hyvä asia.

Ei vaan jaksa jotenkin ollenkaan.. Ajatus elämästä ilman miestäni tuntuu liian kovalta.😭

Mieheni haudattiin 18.12.09 klo 13.30

Olo on tyhjä, kipeä, katkera, surullinen, levoton jne. Joulu tulossa ja eteenpäin pitäisi jaksaa..

Otan osaa.

Älä ole katkera. Kiitä siitä ajasta jonka sait viettää hänen kanssaan,

"On allain avaruus, ja tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma, on hämäräinen tie.
On tähtiaika uus, ja taivaansini määränpää
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan.
Sen tiet ja talot, puut on lumipuvussaan.

Joku jää katsomaan, kuka lentää noin.
Itsekin hämmästyn, kun lentää voin.
On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen mun lentomatkallain.

Kuutamoon liukenee portaat pilvien.
Liukenen itsekin ja leijailen.

On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa ja mä saan nähdä sen".

hei,

osanotot sinulle valtavasta menetyksestäsi.
minulta kuoli puoliso äkillisesti kolme vuotta sitten. se on pahimpia asioita mitä ihmiselle voi koskaan tapahtua. mutta siitä voi selvitä.

muut kuin saman kokeneet eivät voi ymmärtää tuskasi suuruutta. yritä olla välittämättä ihmisten hyväätarkoittavista typeryyksistä, siitä että he sanovat typeriä asioita ja saattavat vahingoittaakin sinua niillä. monet eivät ymmärrä ja jotkut pelkäävät sinua nyt, kun sinulle on käynyt se mitä he salaa pelkäävät, minkä takia he eivät osaa reagoida. muista, että sinä olet surussasi aina oikeassa. suremiseen ja suruun liittyy paljon sosiaalisia konventioita, siitä miten "surraan oikein", joita ei oikein tajuta mutta jotka näkyvät ihmisten toiminnassa. yritä olla välittämättä niistä. sinä tiedät miten.

kuuntele itseäsi. kaikki tunteet, katkeruus, viha, kaikki, ovat nyt hyviä. tunteesi ovat sinun puolellasi. anna niiden tulla, kaikilla niillä on oma tehtävänsä. älä kiellä itseltäsi mitään tunteita, vaikka ne tuntuisivat vääriltä. minä vihasin kuollutta puolisoani, koska hän oli jättänyt minut yksin. tiesin että se on irrationaalista, kuolema oli onnettomuus, mutta siltä minusta tuntui. olin katkera ja vihainen maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja kateellinen kaikille, joiden puoliso oli elossa. toivoin että mielummin heiltä olisi puoliso kuollut kuin minulta. tämä kaikki kuuluu asiaan. se menee ohi. suhteellisuudentajun ja hyväksynnän aika tulee myöhemmin. se tulee, mutta se on oma vaiheensa. älä vaadi itseltäsi muuta kuin selviytymistä, siinä on aivan tarpeeksi. välillä minulla oli myös selittämättömiä valtavia onnentunteita. ne ovat mielen tapa antaa kivulle pieni hetki vastapainoa. koeta olla tuntematta syyllisyyttä jos sellaisia on. kaikki tunteet ovat sinun puolellasi.

huolehdi perusasioista: nuku, syö, lepää. nämä ovat tärkeimmät tehtäväsi juuri nyt. nuku, syö, lepää. jos et jaksa tai pysty, pyydä apua. juuri kuoleman jälkeen (sinäkin olet nyt tavallaan kuollut, puolisosi mukana, vaikka palaatkin vielä joskus elämään) pelkkä päivittäisten rutiinien hoitaminen voi olla ylivoimaista. pyydä apua ystäviltä, jos he eivät itse tajua niin sano että kunhan käyvät kaupassa, itse päättävät mitä kokataan ja tekevät ruoan. älä vaadi itseltäsi mitään, muista vain hengittää.

minulle oli apua kriisiterapiasta. ainakin sos-auto on antanut sitä, tietävät mistä saa jos heillä ei ole. pyydä jotain ystävääsi selvittämään mistä kriisiterapiaa voi saada vaikka ei olisi sen kummemmin "mielisairas" niin suosittelen menemistä pian, siitä saa tukea eikä kuormita liikaa ystäviä ym., vaikka he olisivat hyväntahtoisia ammatti-ihminen on kuitenkin eri asia. martti lindqvist on kirjoittanut erinomaisen puolison kuolemaan liittyvän kirjan surun tie. salli saaren kirja kuin salama kirkkaalta taivaalta - kriisit ja niistä selviytyminen on tieteellisempi mutta hyvä opus. älä pelästy jos et heti pysty lukemaan, keskittymiskyky usein väliaikaisesti katoaa kuoleman myötä, se tulee takaisin.

jos on jotain, mitä vaan, asioita jotka tuottavat sinulle iloa, tee niitä. vältä päihteitä ja ihmisiä jotka saavat sinut tuntemaan olosi pahaksi tai väsyttävät sinua. ensimmäinen tehtäväsi on suojella itseäsi, muut eivät voi tietää mitä sinä tarvitset. sitä kautta suojelet myös lapsiasi, he tarvitsevat ennen kaikkea vanhemman joka jaksaa toimia. muut voivat hoitaa ajoittain lapsiasi jotta saat itse levätä. sinun ensimmäinen tehtäväsi nyt on pysyä hengissä.

puolison kuolemasta voi selvitä. ainoa mikä auttaa on aika. ajan myötä kipu helpottaa. sitä ei nyt voi uskoa, mutta aika todella auttaa. yritä ottaa hetki kerrallaan äläkä ajattele liikaa tulevia. kuolemasta toipuminen kestää vuosia ja tapahtuu sykleittäin, välillä on parempia ja välillä huonompia kausia, sekin kuuluu asiaan. älä anna painostaa itseäsi, tee niinkuin sinusta tuntuu hyvältä. muista levätä. aika auttaa. vielä tulee päivä jolloin et ensimmäisenä herätessäsi ajattele puolisosi kuolemaa. se kestää, mutta se tulee.

voimaa sinulle. sinä voit selvitä.