Puolison/kumppanin itsemurhan jälkeinen elämä - vai onko sitä?
Onko ketään kohtalotovereita, kumppani teki itsemurhan puoli vuotta sitten, mutta se tuntuu kuin eiliseltä.Kesästä en pysty nauttimaan yhtään ja olen työeläkkeellä.Mielialat vaihtelevat paljon, vaan harvoin on seesteinen olo ja odottaa iltaa vaan koko ajan. Terapiajaksot ovat takana ja jokunen edessä, lisäksi asun vieraassa kaupungissa, jossa ei ole yhtään ystävää, saati sitten mitään suvun tukea. Mistä saisi potkua elämään, sillä elämän täytyy jatkua kumminkin.kiitos vastaajille ja kohtalotovereille.
Olet kokenut kovan menetyksen ja puoli vuotta on lyhyt aika käsitellä asiaa. Kirkolla on sururyhmiä ja niihin voi osallistua. Ehkä syksyllä on tarjontaa niistä. Kerrot että asut vieraassa kaupungissa ja olet eläkkeellä. Onko mahdollista muuttaa paikkakunnalle, missä on ystäviä ja sukulaisia tukena. Eläkkeellä olo mahdollistaisi sen. Toki vieraasta kaupungista voi löytää ihmisiä esim. harrastuksen kautta.