Moi! Haluaisin vaan keskustella Punk rockista. Nimittäin monet isot punkin legendatkin
on olleet ”syrjäytyneitä”, mielenterveysongelmaisia, ”tavallisten” ihmisten mielestä luusereita. Esim. Ramoneksen Joey ja Dee, Johnny Thunders, Sid Vicious… Silti nää
tyypit sai aikaan vaikka mitä. Ei ne antaneet lannistaa tavallisten, pinnallisten
koulu/työpaikka-kiusaaja-tyyppisten lannistaa… Jos ette oo kuulleet/lukeneet
aiheesta, niin suosittelen. Punkin alkuperäinen ideahan oli, että oo oma itsesi,
älä ala muitten lannistaa, tee mitä haluat…
Nykyään JULMA-HENRI, (oululainen suomi hiphop-artisti) käsittelee paljon
biiseissään syrjätymistä nyky-Suomessa, psyykelääkkeitä yms..
Sillä on mun mielestä enemmän sanomaa ku monilla nykyajan suomalaisilla
artisteilla.
Ps. Oiskohan tää aihe kuulunu nuorten foorumille? Toisaalta kyllä tätä
musaa ihan muunki ikäset kuuntelee.🙂
Itse olen miettinyt usein samaa aihetta. En ainoastaan punk rokkareista vaan kaikista julkkiksista. Löytyyhän niitä vaikka ketä julkkiksia, joilla on tai on joskus ollut masennusta tai muista mielenterveysongelmia. Miksi sitten mielenterveysongelmaisia pidetään luusereina?? Ihailen suuresti tuollaisia julkkiksia, jotka ovat puhuneet mt-ongelmistaan avoimesti. Se varmasti auttaa muuttamaan ihmisten yleistä näkemystä mielenterveysongelmista. Psyykkinen sairaus voi rajoittaa elämää, mutta ei silti estä nauttimasta elämästään ja toteuttamasta itseään. Alkoi kiinnostaa tuo oululainen muusikko josta puhuit... täytyypä tutustua 🙂
En nyt tiedä, liittyykö juuri nimenomaan punk rock-aiheeseen, mutta kuitenkin.
Onhan noita muusikoita ollut, joilla on ollut mielenterveyden ongelmia. Eri tyyppiä edustaa mm. Slipknotin Shawn Crahan, joka soittaa virvelirumpuja. Väkivaltaisen käytöksen ja agression kanssa ongelmia.
Sitten muista itselle tärkeistä julkkiksista Olympiatason uimarilla Michael Phelpsillä on ad/hd. Tuo on todella erikoinen juttu, kun keskittymiskyvyn pitäisi olla huippuluokkaa tuon tason urheilijalla.
Moni muistaa varmasti myös Robert Enken, joka teki itsemurhan vuoden 2009 lopulla.
Se on joo jännä, että moni julkisuuden henkilö (myös täällä kotimaassa) puhuu omista mt-ongelmistaan avoimesti, mutta silti oikeastaan kaikki psyykkiset sairaudet on niin vaiettuja ja hyssyteltyjä.. Miksi.. 😐
Toisaalta, kolikon toinen puoli, itseä ottaa päähän myös ne "julkimot", jotka jossain lehdessä tms. kailottaa sitä, kuinka ovat olleen MASENTUNEITA, mutta todellisuudessa tuo masennus on ollut ns. normaalia, elämään kuuluvaa, mielialan vaihtelua.. Tuntuu, että nykyisin on "muotia" olla masentunut.. 😝
Ja sehän on omia syömään niin ymmärrystä kuin hoitoresursseja niiltä, joita aikuisten oikeasti vaivaa sitten vaikka juuri tuo masennus....
Moi! Valitsit hyvän aiheen. Olen ollut muutaman vuoden todella kiinnostunut
Ramonesista, koska hekin ovat syrjäytyneitä ja särkyneiden perheiden poikia.
Joeylla taisi olla compulsion disorder ja deedeellä huumeongelma, häiriökäyttäytymistä
ja aggressiivisuutta. Olen ihaillut miten he tekivät rohkeasti lauluja aiheista mitkä
heitä puhuttelivat, psycho therapy, teenage lobotomy, we are a happy family ...
ja huumorin kanssa. Joey oli hyvin lannistettu koulussa ja ainoa miten hän pystyi
pärjäämään yhteiskunnassa, oli punk bandi. Samaan ryhmään pistän entiset
huumeongelmaiset Anthony Kiedsiin ja Lemmy Kilmisterin. Molemmat ovat
kirjoittaneet loistavat elämänkerrat ja molemmat olivat särkyneistä perheistä.
Olen miettinyt myös mikä ero edellisillä oli Sid Viciousin ja Jim Morrisonin kaltaisiin
joille kävi niin kuin kävi. Sattumaa vai jokin muu. Kuitenkin jokainen toi omat
ongelmansa esiin eikä hävennyt niitä.
En ole ennen kuullutkaan Julma-Henristä, täytyy pistää mieleen.