Itse olen hyvinkin paljon eri mieltä. Tai lähinnä sitä mieltä, että kukin saa mielihyvää seksuaalisuudestaan eri tavoin. Eli jos haluaa pornoa katsoa, se on mielestäni täysin ok että sitä tarjolla on. Eihän sitä kuitenkaan pakko ole katsoa. Totta on, että elokuvissakin on rakastelukohtauksia, mutta ahdistutko siis näistäkin? Eli että kyseessä on rakastelu eikä vain paneminen?

Millainen suhtautuminen lapsuudenkodissasi seksuaalisuuteen on?

Itse koen seksin parhaimmillaan kahden ihmisen välisenä kanssa käymisenä, kun molemmat rakastavat toisiaan. Eli rakastelu on parhainta. Mutta olen myös erittäin avoin ja sinut seksuaalisuuteni kanssa, enkä siten koe mitään pahaa yhen illan jutuissakaan jos niistä tuntee jotain saavansa. Itse en niistä vanhemmiten ole mitään saanut, enkä niitä harrasta.

En koe mitenkään ahdistavana, että seksuaalisuutta pursuaa monesta tuutista nykyään. Itse nautin seksistä ja sen monista eri muodoista. Eikä siinä mielestäni ole mitään väärää tai inhottavaa 🙂

Kiitti viestistä 🙂

Juuri tässä on varmaan se ongelma, kun puhun asiasta muiden ihmisten kanssa: ne kaikki vaan tuntuu aattelevan et mulla on joku hirveä seksuaalinen patoutuma tai trauma kun ajattelen näin. Tai ainakin kuulosti siltä että sinäkin ajattelet. Mutta mulle ei ole tapahtunut mitään seksuaalisesti traumatisoivaa koskaan.

Siis tottakai on oikeus katsoa vaikka pornoakin jos haluaa. Mutta pitäisi olla myös oikeus olla katsomatta elokuvia joissa on seksiä ilman että sitä päivitellään kuin mitäkin.

Seksi on ihan kivaa. Mutta suurin syy sen harrastamiseen on mulla se, että haluan olla tuttujeni silmissä normaali nuori. Samasta syystä yritän muutenkin olla kaikin tavoin näyttämättä ulospäin negatiivista suhtautumistani seksuaalisuuteen. Eivät ihmiset ymmärrä sitä.

Tuskin arvaisit minusta päällepäin että ajattelen näin - yritän pikemminkin tuoda mahdollisimman paljon esille omaa seksuaalisuuttani (esim. pukeutumisen kautta), jotta kukaan ei arvaisi ajatuksiani. Tekopyhää kyllä, ja ristiriitaista.

olen IisaMarin kanssa samoilla linjoilla. Kuten muissakin asioissa elämässä tuntuu ryhmän paine joskus kovana, erityisesti nuorempana. Tuntuu, että KAIKKI muut ovat kokeneet kaikenlaista ihmeellistä, miksi minä raukka en 😉 Helposti sitten tekee asioita ryhmän paineen vuoksi eikä siksi, että itse haluaisi.

olen myös samaa mieltä siitä, että nykyisin tyrkytetään seksiä joka puolelta ja seksistä kiinnostumattomalla on jokin "ongelma"! Esimerkiksi aseksuaaleista olen itsekin kuullut vasta viime vuosina. Aseksuaalihan ei ole seksistä kiinnostunut, mutta ei välttämättä pidä itseään ongelmaisena raukkana. En ole ollenkaan varma, että seksistä kiinnostumattomuus on kaikkien kohdalla ongelma ja häiriö, joka pitää korjata.

minusta ei kovin helposti pitäisi mennä sanomaan kenellekään, mikä on normaalia tai epänormaalia. Ihmiset on niin tavattoman erilaisia ja sehän on pelkästään hyvä 🙂 Olisi hyvä jos jokainen saisi ja uskaltaisi määritellä omalta kohdaltaan, mikä on normaalia, koska ei sitä ulkopuolinen voi tietää 😎

kiitti sullekin, lumileopardi63 🙂

jee, joku ymmärtää minuakin 😀 se on just toi ryhmäpaine, mikä saa tekemään asioita vain siksi, että ne ovat "normaaleja". hyvin harva on varmaan niin vahva, että pystyy olemaan täysin välittämättä siitä.

mullakin on yks kaveri, josta ei päällepäin arvaisi sitä mitenkään, mutta sitä ei pätkääkään kiinnosta seksi. tuntuu toisaalta lohduttavalta, että on joku toinenkin, joka ei pidä seksiä maailman tärkeinpänä asiana.

ikävä kyllä psykologian ammattilaisilla tuntuu olevan se käsitys, että jos ihmisellä on jokin psykologinen ongelma, niin seksuaalinen haluttomuus liittyy tähän ongelmaan.

jos olet masentunut ja menet terapiaan, niin ensimmäisiä kysymyksiä mitä sulta kysytään on "oletko kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta". jos vastaa kieltävästi, johtopäätös tuntuu olevan, että seksuaalinen haluttomuus liittyy automaattisesti masennukseesi. sitten sitä aletaan hoitaa masennuksen oireena.

Hei Iisamari!

Aloitit hyvän viestiketjun. Itse olen myös hyvin tarkka seksuaalisuuteni rajoista. Tähän seksiä tihkuvaan nykymaailmaan jopa varmaan oikein tylsän vanhanaikainen. En ole kuitenkaan uskovaisesta kodista. Itse ajattelen esim. mainoksista niin, että ne antavat täysin väärän kuvan siitä, mitä todellinen hyvä seksi on. Kaupallinen seksikäsitys on mielestäni hyvin paljon ristiriidassa sen kanssa, miten itse nään tämän kauniin kahden ihmisen välisen asian. En myökään ymmärrä sitä, että on olemassa ihmisiä, jotka repostelevat toisten seksielämällä. Seksuaalinen kanssakäyminen on niin intiimi asia, että siitä on viisasta ja sivistynyttä olla ihan hiljaa. En myöskään ollenkaan ymmärrä sitä, että terveydenhuollossa kysellään näin intiimistä asiasta. Ethän voi päin naamaa siellä nyt itse kaikkea sanoa, mutta kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Ihminen on varma seksuaalisuudestaan oman käsitykseni mukaan vasta sitten, kun häntä rakastetaan. Se, että terveydenhuollossa kysytään ties mitä intiimiä, voi saada ihmisen entistä epävarmemmaksi seksuaalisuudestaan. Hienotunteista olisi vähän myös hoitotasolla miettiä, mitä kaikkea kyselee. Koskaan ei pidä vähätellä aikuiseksi kasvavan ihmisen seksuaalisuutta. Syömishäiriöiden taustalla on usein tällaisia ongelmia. Syömishäiriö on oman käsitykseni mukaan tapa reagoida, olla nainen. Se ei aina parane, jos arvostellaan kroppaa ja kasvoja kaikkea mitä seksuaalisuuteen myös liittyy. Sen kanssa eletään, mutta se voi olla myös tämän yhteiskunnan takia jopa melko pysyvä ongelma. Eivät he ole apua tarvitsevia, he ovat naisia joiden naiseutta on vähätelty. Syömishäiriöt ja seksuaalisuus liittyvät paljolti yhteen. Terveellinen ruoka ja se, että ei välitä kaupallisen maailman luomasta naiskuvasta ovat mielestäni hyviä hoito-ohjeita kaikille teille jotka oireilevat seksuaalisuuden vähättelyynne jotenkin. Onko kukaan koskaan miettinyt tätä problematiikkaa?

Hei vielä kaikki jotka tarvitsevat tätä teemaa. Seksuaalisuus suomalaisessa kulttuurissa on oman kokemukseni mukaan hyvin erilainen käsite kuin Italiassa. Katolisessa kulttuurissa neitseellinen nuori nainen on ihailtu, palvottu, valokuvattu, kaunis, puhdas, mutta silti aikuinen. Itse en voisi koskaan mennä italialaisen miehen kanssa naimisiin, mutta täytyy sanoa, että ns. kulttuurisidonnainen syömisoireilu on Italiassa helpompi kantaa siinä tapauksessa, jos neitsyysvaiheessa on loukattu Suomessa, koska on kunnioittanut itseään. Miksi tähän kulttuuriin ei saisi reagoida siksi ruoalla? Oma käsitykseni on, että itse syömishäiriöhoito ja ikuisena anoreksiapotilaana pitäminen voi itsessään aiheuttaa jopa lesbouden. No, umpiheterona itse tiedän olevani ihan muuta. Kyllä tämä kulttuuri jollain tavalla sairastutta meidän kaikki. Meillä on kovin paljon ennakkoluuloja omia polkujaan kulkevia ihmisiä kohtaan. Emmehän me Facebookissakaan uskalla ottaa ystäviksemme ihmisiä jotka eivät Facebookissa ole suosittuja. Tämäkin varmaan menee Facebookiin, mutta menköön. Minäkin jouduin sinne, mutta en voi sanoa viihtyväni massaihmsten joukossa sielläkään. Jos koko suomalaiseen kulttuuriin liittyvä neitsyyskäsitys ns. projisoidaan terveydenhuollon ongelmaksi, niin kyllähän siihenkin saa reagoida. Italiassa monet asiat ovat vain elämää. Minä en seksuaali-identiteeetiltäni ole koskaan ymmärtänyt suomalaista kulttuuria.

White Princess, mihin pohjautuu tämä käsityksesi italialaisten neitsyiden ihailusta? Entä miksi liität kaikki katolilaiset siihen? On niitä katolilaisia muissakin maissa...Italiassa ei krusifikseistä huolimatta ole kuitenkaan käsittääkseni enää pakko opiskella uskontoa koulussa. Itse olen asunut eräässä toisessa katolisessa maassa yli kaksi ja puoli vuotta enkä siellä itse törmännyt neitsyysvaatimuksiin. Italiassakin varmaan on aika erilaisia asenteita eri puolilla maata, käsittääkseni konservatiivisimmat asenteet on siellä maan eteläkolkissa.

Mitä sitten tulee seksuaalisuuteen, mielestäni masennus on sikäli eri asia kuin aseksuaalisuus, että masentunut ihminen on saattanut olla ennen masennustaan seksuaalisesti aktiivinen, mutta masennus sitten on vähentänyt halua. Tälläinen muutos omassa halussa voi tuntua aika rankalta. Sitten on tietysti masentuneita ihmisiä, jotka eivät olleet kovin kiinnostuneita seksistä ennen masennustaan eikä heitä siksi ehkä niin haittaa masennuksen aikainen seksinhalun olemattomuus. Niin se vain on, että joitain seksi kiinnostaa enemmän ja joitain vähemmän.

Mitä tulee tissejä ja pyllyjä tihkuviin mainoksiin, niin ne ovat mielestäni ahdistavia. Kaipaan kyllä paljon läheisyyttä ja seksiä sen minulle oikean ihmisen kanssa, mutta vähäpukeinen mainos bussipysäkillä tai aikakausilehdessä saa oloni yhtä vaivautuneeksi kuin TV-mainokset rakko- ja suolistovaivoista.

IisaMari kirjoitti 7.4.2012 11:9

jos olet masentunut ja menet terapiaan, niin ensimmäisiä kysymyksiä mitä sulta kysytään on "oletko kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta". jos vastaa kieltävästi, johtopäätös tuntuu olevan, että seksuaalinen haluttomuus liittyy automaattisesti masennukseesi.

Tämä oikeasti on huono juttu, mutta en voinut kuin revetä, kun aloin miettiä asiaa siitä näkökulmasta, että jos onkin kiinnostunut samasta sukupuolesta ja niitä kohtaan tuntuu edelleen seksuaalista halua, mutta jos ammatti-ihminen kysyy, onko kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, niin ei siinä tilanteessa varmasti moni huomaa sanoa, että: "En, mutta samasta sukupuolesta kyllä."
😋

IisaMari kirjoitti 7.4.2012 11:9

jos olet masentunut ja menet terapiaan, niin ensimmäisiä kysymyksiä mitä sulta kysytään on "oletko kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta". jos vastaa kieltävästi, johtopäätös tuntuu olevan, että seksuaalinen haluttomuus liittyy automaattisesti masennukseesi. sitten sitä aletaan hoitaa masennuksen oireena.

Hyvä keskustelunaihe! Siltä varalta, että joku pelästyisi ja alkaisi kaihtaa terapiaan menoa, sanoisin, että oman kokemukseni mukaan tuommoista ei kysytä ja se tuntuisikin epäterapeuttiselta. Minulta ei koskaan ole kysytty sellaista eikä muutenkaan udeltu mitään, vaan lähdetty siitä, mitä itse haluan puhua. Masennustesteissä voi kyllä olla kysymyksiä seksuaalisuudesta, esim:
http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Minusta testin kysymykset ovat muutenkin omituisia. Esimerkiksi masentuneisuus ei monessa kysymyksessä lisäänny "pistemäärän" mukaan, ja masentuneisuutta pisteyteteään sen mukaan, onko asiassa tapahtunut muutosta. Jos on aina ollut älyttömän masentunut, saa pienemmät masennuspisteet kuin vastikään masentunut. Jne jne.

Ovatkohan kaikki munkit ja nunnat masentuneita?

Hei!
.
Käsitykseni pohjautuu omaan kokemukseeni italaista. Itse sain Italiassa naisena oikealla tavalla ihailua, vaikka en katolilainen ole. Kokemukseni on edelleen ikuistettuna valokuvissa ja tietysti kivoissa nuoruusmuistoissa. En tässä viitsi kertoa, kenen kanssa ja missä, mutta tämä reissu oli todella tärkeä kasvuvaihe elämässä. En liitä kokemukseeni kaikkia katolilaisia vaan vain yhden kaupungin muiston. Puhuin siis vain omasta kokemuksestani. Tietysti joka maassa on erilaisia alueita, ja ihmisiä. Eivät italailaisetkaan täydellisiä ole tosiaan. Joka kulttuurissa on kuitenkin vahvuutensa ja erilaisuutens mitä tulee seksuaalisuuteen kulttuurissa.
Mielestäni Italian vahvuus kulttuurina on juuri asenne kehittyvään tyttöön. Sitten on äidin merkitys yms. Kaikki tärkeitä roolimalleja kasvavalle naiselle. Eri kulttuureissa on eri vahvuuksia, mutta uskoisin, että italiassa ei niinkään tehdä itseään kunnioittavista kunnon tytöistä epäseksuaalisia, vaan katsotaan kehittyvän seksuaalisuuttaan etsivän nuoren tytön asennetta ja naista sen vuoksi ylöspäin. En tunne koko kulttuuria, ja tämä on vain oma nuoruuskokemukseni miten hoisin ratkaisevan kehitysvaiheeni hyvässä seurassa. Suosittelen kaikille!

Repesin Desperin kommentille munkkien ja nunnien masennuksesta 😀

Mutta vakavasti puhuen: kiva kun on syntynyt keskustelua aiheesta 🙂

En ajattele itse, että olisi jotenkin kunnollisempaa olla neitsyt siihen asti, kun löytää "sen oikean". Minua häiritsee vain se, että sitä pidetään mahdollisesti outona tai vääränä.

Ja siis sasutäti, minä arvasin että joku tarttuu tuohon 😀 ja siis en tarkoittanut tosiaan, että terapeutit järkyttyisivät homoseksuaalisuudesta ;D

mutta minulta ainakin kysyi kerran eräs psykiatri ensimmäisen kerran hänen kanssaan puhuessaan, että "no mites pojat". Tarkoitti siis olenko kiinnostunut pojista. Tämä ensimmäisellä vastaanottokäynnillä. Olin 15-vuotias.

Ja kyllä, hän nimenomaan kysyi, "mites _pojat_": ei ottanut huomioon vaihtoehtoa, että voisin yhtä hyvin olla kiinnostunut tytöistä. Vaikka toisaalta suurin osa varmaan eittämättä on heteroja. Mutta silti.

Eräs kaverini kertoi, että hänelläkin kysyttiin ekalla vastaanotolla että oletko kiinnostunut pojista. Kun hän vastasi kieltävästi, kysyttiin selitystä. Hänen piti siis selittää, miksei hän ollut kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Hän oli silloin tyyliin 16-17 -vuotias.

Miten seksuaalinen kiinnostus on niin merkittävä asia, että sitä kysytään ensimmäisellä käyntikerralla? Entä jos on aseksuaali? Onko se huolestuttavaa?

Ainiin muuten: yks terapeutti kysy multa ekalla vastaanottokäynnillä ihan suoraan, että "harrastatko itsetyydytystä". 😀 Sit se kysy vielä, et "onko sulla jotain erityisiä fantasioita". wtf? kuka terapeutti kysyy tollasta? 😀

IisaMari kirjoitti 12.4.2012 20:22

mutta minulta ainakin kysyi kerran eräs psykiatri ensimmäisen kerran hänen kanssaan puhuessaan, että "no mites pojat". Tarkoitti siis olenko kiinnostunut pojista. Tämä ensimmäisellä vastaanottokäynnillä. Olin 15-vuotias.

Ja kyllä, hän nimenomaan kysyi, "mites _pojat_": ei ottanut huomioon vaihtoehtoa, että voisin yhtä hyvin olla kiinnostunut tytöistä. Vaikka toisaalta suurin osa varmaan eittämättä on heteroja. Mutta silti.

Eräs kaverini kertoi, että hänelläkin kysyttiin ekalla vastaanotolla että oletko kiinnostunut pojista. Kun hän vastasi kieltävästi, kysyttiin selitystä. Hänen piti siis selittää, miksei hän ollut kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Hän oli silloin tyyliin 16-17 -vuotias.
...

Ainiin muuten: yks terapeutti kysy multa ekalla vastaanottokäynnillä ihan suoraan, että "harrastatko itsetyydytystä". 😀 Sit se kysy vielä, et "onko sulla jotain erityisiä fantasioita". wtf? kuka terapeutti kysyy tollasta? 😀

Ihan törkeitä juttuja! Kuulostaa melkein perverssiltä tirkistelyltä!

IisaMari kirjoitti 12.4.2012 20:22

Ja siis sasutäti, minä arvasin että joku tarttuu tuohon 😀 ja siis en tarkoittanut tosiaan, että terapeutit järkyttyisivät homoseksuaalisuudesta ;D

Juu siis en minäkään sitä tarkoittanut, lähinnä vain tuossa tuli mieleen se, että ei itselläni ainakaan kävisi pienessä mielessänikään kysymyksen "kiinnostaako pojat" jälkeen mainita, että joo, pojat ei kiinnosta mutta tytöt kyllä - vaikka tilanne itselläni onkin, että kiinnostusta esiintyy molempiin, mutta selkeästi myös on jaksoja, jolloin vain toinen sukupuoli viehättää enemmän tai ainoastaan.

Ja jos sitten sen takia saa masentuneisuuden leiman otsaansa, ettei tunne seksuaalista halua vastakkaiseen sukupuoleen, niin onhan se nyt hieman surkuhupaisaa.. 😋

LisaMari, ymmärsit minut väärin. (vastailen vasta nyt, kun olin unohtanut koko ketjun, pyörin enemmän tuolla parisuhdejutuissa) Ei, en ajattele että siinä mitään väärää tai outoa olisi tai että pitäisi patoutumia olla. _Usein_ on, muttei tokikaan aina enkä pidä sitä itse mitenkään ihmeellisenä jos seksi ei kiinnosta. Mutta itse olen sen verran seksuaalinen, että tykkään seksistä ja haluan sitä usein. Mutta samalla tavalla pidän normaalina jos ei pidä seksistä. Ja ymmärrän myös sen, että ihmiset ovat erilaisia ja sen vuoksi jotkut ahdistuvat seksuaalisista mainoksista, toiset eivät. Ja toki olisi kivempi kun sitä ei tyrkytettäisi joka puolelta niin nämä ei seksistä niin innostuneet (tai sitten he, jotka vain pitävät sitä intiiminä asiana josta ei pidä keskustella tms muiden kanssa) saisivat olla rauhassa myöskin 🙂

Tuo vastaanotolla esiin tullut kysymys: mites pojat.. Siitä tuli mieleen sellainen, että olettekos sitten ajatelleet sellaista, että jos terapeutti kysyisi umpiheterolta, että mites poikien tai tyttöjen kanssa menee.. Niin yhtälaillahan sellainen voi loukkaantua tuosta kysymyksestä. Eli ajatella, että hän kenties näyttäisi siltä että voisi olla homoseksuaali. Joten tuskimpa tuossakaan on juurikaan oikeaa tapaa kysyä. + Aikoinaan homoseksuaalisuus oli erittäin vaiettu asia ja muutoinkaan heitä ei ehkä niin useita ollut kun nykyisin (tai sitten se vain kiellettiin itseltäänkin), joten mielestäni on ihan normaali kysymys kysyä se noin. Siinä tuskin terapeutti on ajatellut sitä kysymystä tarkoituksena loukata.