Sain joku aika sitten tietää olevani raskaana ja päädyimme kumppanini kanssa keskeytykseen. Pystyn keskustelemaan asiasta hänen kanssaan ja hän lohduttaa, jos itken. Ongelmana on (siksi en laittanut tuonne parisuhde puolelle) se, etten pysty kertomaan tästä kellekään muulle läheiselleni. Emme asu kumppanini kanssa yhdessä, vaan olen erään hyvän ystäväni kanssa kämppiksinä ja koen ahdistusta kun en saa hänelle mitään sanotuksi.
Keskeytyksen on määrä tapahtua maanantaina eikä kumppanini pääse mukaan käynnille ja olemme molemmat sitä mieltä, että olisi parempi jos saisin jonkun mukaan tuekseni. En vain tiedä, miten kertoa tilanteestani toisille.
Todellinen ystävä kannustaa sinua ja on aina valmis tukemaan. Tukee sinua päätöksissäsi. Pyydä sellainen kaveri mukaan johon voit luottaa ja saat häneltä tukea.
hei
Minkä ikäinen olet?
Koska kirjoitit tänne haluat ehkä kuitenkin jotain tukea päätöksellesi
En tiedä millainen tilanne teillä on ja voi hyvinkin olla aiheellista toteuttaa päätöksenne.
Miksi haluat abortin Olette hämillänne tapahtuneesta mutta miettikää vielä.Päätös on kuitenkin aika suuri .Se jää muistiin .
Älkää antako tämän yhtäkkisen tiedon hämmentää mieltänne .Varmaan tuntuu ettei tämä kuulunut suunnitelmiin.
Teillä on viikonloppu vielä aikaa harkita yhdessä kaverisi kanssa.
Miettikää tulevaisuutta ja millainen se teillä voisi olla lapsen kanssa.
Oli päätöksenne mikä hyvänsä -arvostan sitä- halusin vai hieman avata ajatteluanne.
Iältäni lähestyn 30 ja syitä keskeytyksen valintaan on useita. Olen mm. alkuraskaudesta ollut antibiootti ja duact -kuureilla sekä niiden lisäksi olen käyttänyt muita tulehduskipulääkkeitä ennenkuin sain tietää olevani raskaana. Muita syitä ovat tämän hetkinen elämäntilanne sekä lähitulevaisuuden suunnitelmat, joiden osalta lapsen saaminen nyt ei ole viisasta.
Kaipasin kyllä kirjoituksellani tukea ja neuvoja asiasta puhumiseen läheisilleni, en niinkään päätökseni pyörtämiseen. En kuvittele, ettenkö päätöstäni myöhemmin katuisi. Pelkään kaikkea vastassa olevaa, mutta tähänkin asti olen elämästä selvinnyt. Koskaan en vain ole oppinut avaamaan suutani ja sen haluan nyt tehdä.
Hei. Saitko pyydettyä ketään mukaasi? Avun pyytäminen on minullekin toisinaan vaikeaa. Ainakin selllaisen avun, jos sitä tosiaan tarvitsen. Voimia sinulle!