Puhuminen parisuhdessa

Puhuminen parisuhdessa

Käyttäjä Pokahontas aloittanut aikaan 12.03.2020 klo 19:12 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Pokahontas kirjoittanut 12.03.2020 klo 19:12

Onko täällä ketään kuka elää parisuhdessa jossa ei puhuta tai minä puhun mutta mies ei osa tai raivostuu kun avan suuni

Käyttäjä Pokahontas kirjoittanut 13.03.2020 klo 11:12

Puhuminen on se törkein asia parisuhdessa.. olen itse sellanen ihminen joka puhuu ja puhuu. Esitän omasta mielestä asian nätisti,provosoimatta. Toinen kokee asian suurena ja jotenkin hyökkäyksenä. Joka kerta oli asia mikä tahansa hän huutaa,muuttuu agressiiviseksi ja sanoikin ettei muutu. Mietin onko niin?! Ja toista kun ei voi muuttaa. Eli olenko hiljaa enkä valita.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 13.03.2020 klo 20:16

Agressiiviseksi muuttuminen/huutaminen ei kyllä kuulosta yhtään hyvältä! En tiedä onko puhuminen välttämätöntä parisuhteen toimivuuden kannalta, mutta kyllähän se lisää mahdollisuuksia ymmärtää toisen maailmaa ja ajatuksia, ja saattaa parhaimmillaan helpottaa risririita-tilanteiden selvittämistä. Toisaalta ei toista voi pakottaakaan puhumaan - joskus sitä haluaa pitää ajatuksensa yksityisinä, tai ei ole valmis kohtaamaan jotain asiaa. Edellisessä suhteessani pakotimme itsemme/toisemme puhumaan vaikeista asioista, ja lopulta siitä tuli todella ahdistavaa.

Käyttäjä Pokahontas kirjoittanut 14.03.2020 klo 09:34

Mutta jotenkin ajattelen juuri näin että puhuminen auttaa ymmärtää toista...entäs kuinka tuoda esille jonkun asian joka vaivaa enkä puhu siivouksesta tai kaupassa käymisestä vaan esimerkiksi seksistä,jos ei tykkää jostain tai yksinäisyydestä vaikka toinen on läsnä. Nyt kokeilen toimiiko tämä jos en puhu...todella vaikea katsoa toista ja olla niin kuin kaikki olisi hyvin..en tiedä osaanko🤔

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 14.03.2020 klo 16:20

En tietenkään tarkoittanut että sinun ei kannattaisi puhua! Hyvä että sulla on kyky sanoittaa omaa oloasi ja tuntemuksiasi - sittenhän se informaatio on toisella olemassa, siltä varalta että hän sattuu sitä tarvitsemaan 🙂 Omista tunteista/reaktioista voi aina kertoa (vaatimatta toiselta erityistä vastausta), eikä siinä tilanteessa pitäisi joutua pelkäämään toisen reaktioita.

Vaikka nykysuhteessani hiljaisuus on usein (mutta ei aina!) levollista, tuntuu siltä että jossain määrin tunnistan tilanteen jota kuvasit - missä haluaisi kovasti tietää mitä toinen ajattelee ja mitä toinen tuntee, mutta ei halua alkaa vastauksia tivaamaankaan. Huolettaako sinua parisuhteenne tila, kun kumppanisi haluaa olla puhumatta joistakin asioista, vai onko kyse enemmän siitä että jokin nykytilanteessa on pielessä, mutta kumppanisi suuttuu jos otat asian esille?

Käyttäjä Eop kirjoittanut 20.03.2020 klo 18:50

En enää, mutta olin. Minä olin lähes aina se, joka aloitti puhumaan jostakin syvällisemmästä/vaikeasta asiasta. Toisen tunteet ja ajatukset olivat aika mysteerejä, kun usein vastasi vaan, että en tiedä tms. Ainakin on nyt oppinut, että seuraavaa suhdetta aloittaessa kannattaisi heti alkuun jo koittaa puhua mahdollisimman avoimesti vaikeammistakin asioista. Muutoin puhumisen aloittaminen vaan siirtyy ja on yhä vaikeampaa aloittaa, jos on tottunut vaikenemaan.