Kertomasi on surullinen esimerkki siitä miten törkeä on mielenterveyshoidon taso tässä maassa, ja tilanne vain pahenee entisestään. Olen niin surullinen sinun ja kaikkien puolesta. Apua saavat vain hyvätuloiset.

Hienoa, Anemone nemorosa, että olet onnistunut löytämään mahdollisen psykoterapeutin ja varaamaan tutustumisajan! Olet tehnyt jo paljon työtä, joka vaatii voimia. Psykoterapeutin etsiminen ja arvioiminen on vaikeaa. Ylipäätään sellaisen psykoterapeutin löytäminen, joka pystyy tarjoamaan aikoja, on vaikeaa. Olen iloinen puolestasi, että olet päässyt noin hyvään alkuun.

Olen käynyt usealla eri psykoterapeutilla, enkä vieläkään osaa sanoa, huomaako sen heti, jos ei ollenkaan synkkaa. Tiedän kuitenkin nyt vuosien jälkeen itseni kohdalla kokemuksesta, että sen huomasi heti, jos synkkaa erinomaisesti. Ensimmäisellä kerralla huomasi. Sitä varten kannattaa kertoa omista vaikeuksista mahdollisimman avoimesti, vaikka se onkin itselle yleensä vaikeaa. Silloin pystyy kokemaan, millä tavalla hän vastaa siihen. Itselleni suurin osa kuitenkin on ollut sellaisia tilanteita, etten ole tiennyt, synkkaako tarpeeksi hyvin vai ei.

En usko, että niin voi käydä, ettet kelpaisi terapeutille. Ymmärtääkseni psykoterapeutti ei arvioi kelpaavuuttasi, vaan hän ei aloita terapiasuhdetta sellaisessa tapauksessa, jos hän arvioi, ettei itse kykene auttamaan sinua tarpeeksi hyvin juuri niissä vaikeuksissa, joita sinulla on. Eri terapeuteilla saattaa olla kokemusta ja koulutusta tietyntyyppisiin ongelmiin enemmän kuin toisenlaisiin. Jos näin käy, uskoisin hänen kertovan, minkä takia hän ei ole sopiva terapeutti sinulle eikä voi aloittaa kanssasi. Useimmat terapeutit kuitenkin ottavat vastaan hyvin erilaisia potilaita. Paljon suurempana haasteena minusta on juuri tuo, minkä itsekin sanot, että miten voi tietää, synkkaako tarpeeksi hyvin. Sen arviointi on todella vaikeaa mielestäni, ainakin minulle on ollut.

Rohkeutta ja paljon voimia sinulle haastavaan tilanteeseen!

Mutta saitpa ilmeisesti ajan varattua kuitenkin, psykiatrisen sairaanhoitajan epäuskoisuudesta huolimatta. Hienosti tehty, Anemone nemorosa, vaatii sekä sitkeyttä että rohkeutta ottaa yhteyttä terapeutteihin ja altistaa itsensä kieltäville vastauksille! Jos se tuntuu aikanaan tutustumiskäynnillä mahdolliselta, ehkä voit mainita potentiaaliselle terapeutille pelostasi ettei hän ehkä 'kelpuutakaan' sinua - se voi olla hyödyllistä riippumatta siitä, päädytkö aloittamaan kyseisellä terapeutilla vai et.

Eieiei, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että 90€ maksu tutustumiskäynnistä on liian korkea, mutta minun kokemukseni mukaan apua kyllä voi saada myös hyvin pienillä tuloilla. Toivottavasti tuo, ettei aloitusmaksu ole Kela-korvattava, korjataan aikanaan esim. terapiatakuun yhteydessä.

Kiitos Eieiei, Purjevene ja Soroppi kannustavista kommenteista. Psykoterapeutin etsiminen ja arvioiminen on vaikeaa. Toivon, etten ole liian kipsissä tutustumiskäynnillä. Eikä siinä kai ole oikeaa tai väärää tapaa reagoida. Mua jännittää ylipäätään vastaanottoajat on ne sitten kenelle tahansa ammattilaiselle. Huomenna pääsen kertomaan mun psykiatriselle hoitajalle,että mulla on tutustumiskäynti mahdolliselle psykoterapeutille. Se hoitaja sanoi, kun löydän / saan itselleni terapeutin, on mahdollista päästä mun traumoista eroon. Omista ongelmista on ylipäätään vaikeaa puhua. Miten sanoittaa jotain synkkää, pimeää ja hävettävää, mitä on vaikeaa sanoittaa. Olisi aika päästä menneisyyden haamuista eroon, jotka varjostavat vielä nykyhetkessä. Ei kai mun tarvii kokea syyllisyyttä siitä, kun mua on satutettu? Siltikin tunnen syyllisyyttä ja häpeää.

Viime viikolla mulla oli psykoterapeuttiin tutustuminen. Olen nukkunut huonosti sen jälkeen. Jännitin sinne menoa. Lähes panikoin sitä tapaamista. Ei se huonosti mennyt siis se tapaaminen. Rauhoituin jonkin verran, ennenkuin poistuin sieltä. Mä herätin psykoterapeutissa suojelun halun. Mä en muuta haluaisikaan, kun tuntea olevani turvassa. Haluaisin päästä pelon tunteesta irti ja kaikesta siihen liittyvästä. Psykiatrille mulla on aika 19.4.2022. Silloin kai lähtee B-lausunto Kelaan. Toivottavasti ei tule kieltävää päätöstä.

Tavallaan odotan psykoterapian alkamista. Samalla se myös pelottaa, mitä mun mielen syövereistä lähtee irti. Mulla on tukahdutettuja muistoja. Niitä tuskin pystyn käsittelemään kovin helposti. En varmaan koskaan unohda mun traumoja. Mielenkiinnolla odotan, mitä traumoihin erikoistuva terapeutti saa aikaan.

Mulla on psykoterapia ollut nyt kaksi kertaa. Huomenna on kolmas kerta. En osaa vielä sanoa, miten suhtautua terapeuttiin. Ei se luottamus ainakaan heti synny. Mulla on estoja puhua mun jutuista. Mä en osaa puhua mm. mun avioerosta ja suhteesta mun eksään. Se on mulle jotenkin kipeä ja arka aihe. Mä niinkuin jäädyn, kun siitä kysytään.

Psykoterapiaa on nyt eka kuukausi takana ja kuusi kertaa. Eilen aloitettiin tekemään aikajanaa. Se oli yllättävän vaikeaa laittaa omia ikiä siihen. Yhden iän kohdalla se, kun olin 34 v, aloin itkemään useampaan otteeseen. Oli mun eka kerta terapiassa, kun itkin, vaikka yritin sitä jarruttaa. Sain aloitettua janaan, milloin olen muuttanut. Sitten terapia oli ohi.

On hyvin hämmentävää ja tunteikasta tehdä tuota janaa. Sitä tehdessä pyytelin anteeksi. Aivan kuin olisin tehnyt väärin. Miten sitä on joutunut pyytämään elämässä anteeksi, kun on kokenut tekevänsä koko ajan väärin.

Tänään kävin yhtä kassia läpi, jossa oli tavaraa kuolleen isäni kodista. Siellä oli kuori, jossa oli sopimus isäni hoidosta. Sopimuksessa oli rakkaan isäni allekirjoitus. Aloin hillittömästi itkemään. Mun isäni rakkaat harakan varpaat.

Niin ne eiliset ja tämänpäiväiset itkut ovat täynnä kaipuuta, ikävää ja rakkautta. Pelottaa oikeastaan, mitä tunteita vielä nousee.

Voisiko ajatella niin että itku on arvokkainta mitä voi tehdä?

Paljon voimia sinulle ja tsemppiä terapiaan sinulle.

Kiitos Eieiei, kun sanot noin. Mulle itku on vaikeaa. Tiedän, että sisälläni on paljon tukahdutettua itkua. Kiitos myös tsempistä terapiaan. Sitä mä tarvitsen.