Minun vajoamiseni psykoosiin lähti liikkeelle kuuloharhoista. Rupesin kuulemaan lyhyitä lauseita tai sanoja. Useimmin toistuivat lauseet ”turpa tukkoon” ja ”suus kiinni”. Sitten oli yksi paha syyllistävä lause, joka kylläkin syyllisti ihan oikeasta asiasta.

Katson siis, että kuuloharhat syntyivät omista ajatuksistani, peloistani ja muistoistani. Psykoosi astui kuvaan, kun en tajunnut, että kuuloharhat olivat harhaa, vaan rupesin miettimään, miten ihmiselle saadaan kuulohallusinaatioita. Sitä tietä harhauduin ajattelemaan, että olin joutunut sirutuksen uhriksi. Syyksi oletin sen, että olin joutunut erään kostomaanikon syyllistämäksi johonkin suureen rikokseen ja minua tutkittiin viranomaistahon ja omaisteni toimesta.

En siis ajatellut, että minua yritetään tuhota, vaan vain selvittää, olinko ollut mukana jossain suuressa rikoksessa. Olin nimittäin ärsyttänyt erään suuren konkkarikoksen tehneen miehen sillä, etten suostunut kierrättämään hänen konkkapetsovelkojaan tai -rahojaan ja hän uhosi tuhoavansa minut sen takia.

Koen harhaluulot nyt täydellisen harhaisiksi. Kyselyni ja syyttelyni, piilotteluni ja eristäytymiseni seurauksena vajosin täydelliseen yksinäisyyteen, joka on musertaa minut. Itse asisassa en edes pysty vielä näkemään mitään ulospääsytietä eristäytyneisyydestäni, vaikka kuuloharhat on saatu lääkkellä kuriin ja harhaluulo on paljastunut harhaluuloksi.

Vaikeinta on siis kestää psykoosin seuraukset eli yksinäisyys, köyhyys ja erityneisyys.