Psykoosi ja ihmissuhdeongelmat
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa on todella vaikea elää. Loukkaan ihmisten tunteita vahingossa, pelotan joitakin ja elään jatkuvan ahdistuksen kanssa. Jotkut ihmiset kiusaavat minua. Tuntevat kai että ovat oikeutettuja siihen, koska käyttäydyn välillä epäsopivasti (oudosti). Minulla on pitkä sairaushistoria mutta jotkut asiat painaavat mieltäni erityisen paljon.
Viime vuonna olin todella harhaluuloinen. Harhaluuloisuus on lisääntynyt vuosien varrella. Pelkäsin yhtä miespuolista luokkakaveria todella paljon. Olin kylmä ja hyljeksivä häntä kohtaan ja vältin häntä. Kadun tätä jälkikäteen todella paljon. Näen hänen epämukavaisuutensa minun läsnä ollessa. En halua, että hän tuntee olevansa vihattu mutten tiedä miten selittää tilannetta helpolla tavalla. Haluaisin pyytää anteeksi.
Harhani perustuvat yleensä pelkoihini ja tämä on…ongelmallista. Menin tänä syksynä luokan kanssa juhlatilaisuuteen ja sinne tuli myös toisen koulun oppilaita. Saavuin viimeisenä saliin niin siellä oli vain yksi vapaa tuoli. Kaksi riviä suoraan minusta istui minun entinen kiusaaja yläasteelta. Koko juhlapuheen aikana istuin siellä vihaisena ja täysin paniikissa koska olin vakuuttunut, että kyseinen henkilö suunnittelee minun vahingoittamista. Ilmeisesti joku viereinen tyyppi pahoitti mielensä tästä todella paljon. Ennen tätä joululomaa hän oli jättänyt minusta irvikuvan työpöydälleni. Tiedän täsmälleen kuka tämä henkilö on mutten tiedä mitä tehdä asialle.
Onko kellään samankaltaisia kokemuksia? Pliis auttakaa! Tarvitsen viisautenne.
Hei,
Minulla myös kaksisuuntainen ja ajoittain harhaluuloja. Harhaluuloni eivät ole vaikuttaneet ihmissuhteisiini, mutta muuten sosiaaliseen piiriin.
Olen elänyt monta vuotta siinä harhassa, että naapurini seuraavat jokaista askeltani ja puhuvat minusta pahaa. Tämän vuoksi en pysty viemään roskia, hakemaan postia, oleskelemaan omalla pihallani. Pystyn juuri ja juuri kävellä autolleni. Joskus pidän kaikki sälekaihtimet kiinni, jotta en tule nähdyksi. Ahdistus on ollut valtavaa ja lamaannuttavaa. Nämä harhat ovat kaventaneet elinpiiriäni valtavasti, kun en voi edes omalla pihallani olla.
Kuitenkin löysin hiljattain avun näihin psykoottisiin oireisiin. Sain sähköhoitoa osastolla ollessa ja kotiin palatessani huomasin, että en ollut enää niin ahdistunut. Jokainen kerta, kun astun ovesta ulos, ei ole enää kauhea taistelu pään sisällä.
En osaa auttaa muuten kuin suosittelemalla sähköhoitoa psykoittisiin oireisiin. Mutta ehkä tarinasta on apua niin, että huomaat ettet ole ainut, joka painii näiden asioiden kanssa. Tsemppiä 🙂👍
Kiitos vastauksestasi. En luullut, että kukaan vastaisi.
🙂
Sähköhoito kuulostaa pelottavalta... En olisi siihen valmis oikein vielä.
Harmittaa, etten pysty kertomaan ammattilaiselle näistä oireista... Minua ahdistaa, että kirjoittavat kaiken tietokantaan. En halua, että esim. hammaslääkäri kohtelee minua väärin diagnoosini takia.
Minulla on pelko, että tämä sairaus oikeasti johtuu vitamiinupuutteesta tai fyysisestä sairaudesta ja että psyykelääkkeet todellisuudessa tuhoavat aivot, koska jopa lääkkeiden kehittäjät vihaavat mielisairaita. Pelkään, että psykiatrit eivät oikeasti tiedä mitään. Toistavat vain mitä lääkeyhtiöt ja muut huijatut ovat opettaneet heille.
Tällä hetkellä minulla on vain käytössä Lamictal. Haluaisin tietää mikä on sovinnut muille tällaisiin oireisiin. Ketiapiinia en ainakaan ota. Se on liian väsyttävä lääke.
Minäkin olen käyttänyt Lamictalia/Lamotrigiiniä. Tällä hetkellä menee tavan masennuslääke ja iso annos ketipinoria. Väsytti alussa, mutta nykyisin ei haittoja. Ketiapiini on minulla aivan välttämätön, jotta en hypi hypoissa seinille. Sitä menee pitkävaikutteisena (depot) 600mg iltaisin ja tarvittaessa 150mg 2-3 kertaa päivässä.
Olen myös viime vuonna kokeillut Litoa ja Abilifyta. Litiumista sain myrkytyksen, koska masennuksessa en juonut enkä syönyt, joten olin kuivunut. Abilify vei yöunet ja aiheutti levottomuutta. Parhaimmillaan viime vuonna meni neljä lääkettä yhtä aikaa, mutta myrkytyksen ja muiden ongelmien takia lääkitys on nyt minimissä.
Sähköhoito kuulostaa hurjalta, mutta loppujen lopuksi se on turvallista ja aika yksinkertainen toimenpide. Sain sitä 10 kertaa osastolla ollessa ja nyt on uusi lähete sähköhoitoon, koska koin että se loppui liian aikaisin masennuksen suhteen. Se on ainut hoito, josta on todella ollut apua nopeasti. Toivoisin saavani toisen 10 sarjan, mutta lähete on vielä käsiteltävänä.
Minulla myös harhaluuloisuushäiriö, joka ilmenee hiukan eri tavalla kuin teillä, mutta myös samankaltaisuuksia
Työssäni kärsinyt tästä todella paljon, mutta myös yksityiselämässä.Jotenkin ajattelen, että osa ajatuksistani on totta, osa pelkojani. Minulle on määrätty rispendiolinlia, mutta työelämässä oli mahdoton käyttää sitä aikaisten aamuherätykseni vuoksi. Sitten, kun jäin kuntoutustuelle, en ole käyttänyt sitä, kun opamox auttaa sosiaalisissa tilanteissa, jotka välttämättömiä. Joskus pärjään ilmankin. Toisaalta haluan kieltää koko "ongelman", toisaalta tiedostan, että se on olemassa, suurelta osin kuitenkin luulen harhauskoisuuteni olevan totta.Olen hoidossa psykoosipoliklinikalla. Ymmärrän siis, mistä puhutte/kirjoitatte.
Aaaaaa. Sori, että kesti näin kauan vastata. Kirjoittaminen on joskus todella ahdistavaa.
Ehkä sähköhoitoa voisi kokeilla jos mikään muu ei auta...? Sen hyvät puolet ovat, että se ei aiheuta dyskinesiaa, lihavuutta, sokeritautia, kohonneita kolesteroliarvoja, jne.
Toivon, että Lamictal auttaa niihin harhoihin nyt kun sitä annostusta nostetaan... Alkaa olla mukavan aurinkoinen olo ja se huolestuttaa vähän. Maaninen vaihe kaksi vuotta sitten oli KAUHEA. Ihmiset muistavat vielä. Entiset "kaverit" katsovat minua pelästyneesti koulun käytävissä tai kääntävät katseensa pois.
Opamoxia olen käyttänyt mutta pidän sitä liian huumaavana. Beetasalpaajat toimivat yhtä hyvin ahdistukseen. Oispa korkea verenpaine niin sais käyttää niitä aina!
😀
Lamictal on nimenomaan masennukseen ja psykoosilääkkeet, kuten ketiapiini ja aripipratsoli, auttavan psykoottisiin oireisiin. Mutta toivotaan, että Lamictalin nosto auttaa!
Lääkäri ei suostunut puhelimessa mihinkään lääkemuutoksiin, koska osastolla ollessa oli jo niin paljon kokeiluja. Tänään hoitajan kertoi, että lääkäri on valmis määräämään juuri beetasalpaajia ahdistukseen. Opamoxin kanssa homma meni pelleilyksi, joten se on nyt "hyllyllä".
Sähköhoitoa edeltäviin labroihin on tehty lähete, joten olen toiveikas sähköhoidon jatkon suhteen. Toivon, että saan sitä lisää. Anestesia on suorastaan ihanaa ja vaste on välitön. Haittana on ollut päänsärky ja muistiongelmat olivat yllättävän laajoja. Sähkö vei myös kaikki mania oireet, joten se auttaa siihenkin 🙂
Kannattaa harkita sähköä tai ainakin pyytää lääkäriä kertomaan siitä.
Tosta maanisesta vaiheesta vielä. Mulla oli suurin osa viime vuodesta sekamuotoista, joten hypin masennuksen ja hypomanian välillä jopa päivän sisällä. Ihan hirveää!
Elokuussa oli noin kolmen viikon maaninen vaihe ennen kun se saatiin lääkkeillä hallintaan. Alkoholia, pilvenpolttoa, vieraita miehiä. Keskellä yötä siivoamista, maanista kirjoittamista. Myin lastenhuoneen säilytyskalusteet, koska sain jonkun vision. No, ne tavarat ovat edelleen laatikoissa lattialla ja säilytyskalusteet puuttuvat. Onneksi ei kestänyt kauempaa. Sen jälkeen romahdus ja marraskuussa kutsui osasto. Pääsin ennen joulua kotiin ja olen taas liki osastokunnossa.
Bipolaarihäiriö on helvetistä!
Kyllä... Vähän samanlaisia ovat minun maniajaksot paitsi ovat yleensä pidempiä. Pari kuukautta. Siinä ajassa ehtii tehdä paljon vahinkoa. (Hups)
Ajattelen aina, että pystyn hallitsemaan itseni jos sairastun uudestaan. Ei se koskaan toimi. Huonoista ideoista tulee hyviä? Menetän ymmärrykseni normaalisuudesta.
Horoilu on minulle tuttua. Netissä on varmasti videoita minusta. Valitettavasti en voi sille mitään mutta ei se häiritse minua niiiin paljon. Ovat hyvin tehtyjä ja näytän kuumalta.
😀
Tulee hieman epätoivoinen olo kun ajattelee mennyttä...
Mania ja hypomania ovat vaikeita erottaa toisistaan. Voiko olla hypomania ja todellisuudentajun hämärtymistä? Minulla oli niin kummia vaatteita, liikaa meikkiä ja puhuin vieraiden kanssa estottomaasti. Yksi tyyppi luulee vieläkin, että olen häntä vakoileva pervo... "Ystävät" ovat vakuuttuneita siitä, että käytän huumeita. Voi elämä
😟
Mulla diagnosoitu kakkostyyppi, mutta luulen sen kuitenkin olevan ykköstyyppiä. Eniten minulla taitaa kuitenkin olla sekamuotoista oireilua. Tasaisia kausia ei ole, sairausjaksot vaihtuvat yhdessä yössä toiseen.
Minullakin maaniset kaudet kestävät pidempään kuin elokuun mania. Satuin silloin olemaan osastojakson jälkeisessä kotipolin seurannassa, joten siksi se saatiin heti alkuunsa hallintaan. Söin litiumia ja ketipinoria neljä kertaa päivässä.
Ps. Minäkin horoilen.