psykoanalyytikon/psykoterapeutin sairaus ja ammattietiikkaa

psykoanalyytikon/psykoterapeutin sairaus ja ammattietiikkaa

Käyttäjä fromm aloittanut aikaan 10.05.2015 klo 11:55 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä fromm kirjoittanut 10.05.2015 klo 11:55

Hei, mulla on nyt sellanen paha tilanne päällä että psykoanalyytikkoni jonka hoidossa olen käynyt yli 10 vuotta on jotenkin psyykkisesti sairas. Ensimmäinen sekoaminen tapahtui jo 2009, tasan viikko oman äitini kuolemani jälkeen. Psykoanalyytikkoni selitti että hän on kuolemassa, puhe sammalsi ja hän oli ihan täysin sekasin siin tilanteessa, toinen potilas oli vielä sielä kun tulin ja hän oli vissiin tuonut kahvia analyytikolleni. Lähdin sieltä kesken pois mut olin tietenkin huolissani hänestä ja ilmotin asiasta toiselle analyytikolle jonka tiesin asuvan siinä lähellä. En pysty käsittelemään tapahtumaa vain kielsin asian vakavuuden ja keskityin vaan oman äitini kuoleman käsittelyyn. Noh kuitenkin tälläsiä sekoamisia tuli vuoden välein terapeutilleni. Ja aina vaan puolustelin terapeuttiani ”hän on vain ihminen”-tyyppisillä argumenteilla. Ja hän oli aina jälkeenpäin kyllä aidosti pahoillansa tapahtuneesta. Noh nyt perjantaina kävi silleen että vähän niinku vahingossa kerroin näistä jutuista mun psykiatrille. En oo halunnut kertoa koska oon halunut olla lojaali terapeuttiani kohtaan. Ja sillon kun mun terapeutti on ns. normaalissa tilassa on hän mielestäni hyvä terapeutti tai anaalyttikohah hän oikeestaan on. Mun psykiatri järkyttyi tästä kovasti ja sanoi että pitää ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja mä olin vaan iha hysteerinen ja sekasin kun vihdoinkin joku sanoo ääneen sen mitä olen syvällä sisimmässäni tiennyt mut en oo halunut myöntää itselleni.

Ja nyt en tiiä mitä mun pitäs tehä. Mun analyytikko on taas saikulla ja kun kerroin että sain tälläset ohjeet psykiatriltani hän sanoi tekstiviestissä ”kai ymmärrät että menetän kaikki työni jos ilmotat tosta”. Eli analyytikkoni tajua myös itse asian vakavuuden. Joka lisää tätä mun paniikkia ja ahdistusta tästä tilanteesta. Monen vuoden asian kieltäminen on nyt loppu mun osalta ja kaikki ristiriitaset tunteet vyöryy mun yli. En ole ollut psyykkisistä syistä saikulla moneen moneen vuoteen mut nyt psykiatri laittoi mulle saikkua kuukauden loppuun koska en pysty muuta ku makaa sängyssä ja itkemään.

Kirjoitan tästä nyt tässä koska toivoisin että joku jolla on vastaavia kokemuksia ollut kertoisi että mitä hän on tässä tilanteessa tehnyt? eli vertaistukea kaipaan kovasti.