No niin siinä kävi,että potkut tuli ja vielä koeajalla😠☹️
Toisaalta olen helpottunut,mutta toisaalta käärmeissäni.Helpottunut siksi,että hommasta ei tullut mitään,mutta vittuuntunut koska taas pitää aloittaa työnhaku alusta ja mahdollinen karenssi on tulossa.EI VAAN NYT JAKSA!Miten te muut olette selvinneet potkuista?
Hei,
Kyllä potkuista toipumiseen menee aina oma aikansa.
Kurjaa, että sinulle kävi näin, mutta jos yritit, on sinun turha kantaa syyllisyyttä tapahtuneesta. Tunnetko tarvitsevasi apua oman alasi löytämiseen? Mikä työ toisi parhaiten esille juuri sinun vahvuutesi?
Mitä karenssiin tulee, niin taitaa olla turha pelko. Et ITSE lähtenyt pois ilman tietoa seuraavasta työpaikasta.
Katse kohti tulevaa! Toivut vielä ja löydät sen oman juttusi! 🙂👍
Et kai arvota itseäsi työmenestyksesi perusteella? Muista, että sinussa on paljon muutakin kuin työsi. Mikä voisi jo nyt tuoda sinulle onnistumisen iloa?
no minä vaadin kuulemistilaisuudessa,että irtisanon itseni ja karenssia olisi tullut jokatapauksessa vaikka työnantaja olisi irtisanonut.Olisinhan tietenkin voinut lähteä käräjöimään työnantajaa vastaan,mutta häviöllä olisin ollut kuitenkin. En jaksa nyt mitään oikeusjuttuja.Ajattelin myös itseäni ja jatkoani.Jos haen töitä niin olisi se sitten ollut noloa selittää työhaastatteluissa,että miksi minut irtisanottiin.
Aion jatkossakin tehdä oman alan hommia,mutta nyt ensin lomailen ja nautin kesästä.
Hei!
Tosi ikävää, että sait potkut. En tiedä, onko tästä mitään apua sinulle, mutta voin kertoa omista opsiskeluaíkojen potkuistani. Juttu menee näin, että piti tietysti tehdä jotain, koska tein gradua enkä tuottanut sillä hetkellä joka päivä tekstiä, kun olin sellaisessa vaiheessa graduprosessia, että kaikki tapahtui vain ilman näkyvää tulosta. Selasin siis sillä hetkellä lähinnä materiaalia, jota proffa oli vaatinut teoria osuuteen. Minun mielestäni teoria oli jo ihan kunnossa, ja myös erään diplomi-inisnöörin mielestä. Olin siis itse jo ihan vauhdilla menossa empiriaosuuteen. Tämä DI ohjasi myös lopputöitä, joten osasi homman kyllä. Oli myös ollut liike-elämässä töissä. Otin sitten eräästä firmasta töitä vastaan erään toimeksiannon verran. Projektin piti kestää sen aikaa, että töitä kannatti juuri ja juuri tehdä, koska rahaahan nyt tarvitaan. Olin rehellisenä työntekijänä valmistautunut tekemään tietysti sen ajan töitä, mitä sovittiin, ja suunnittelin, että projektin jälkeen jatkaisin graduani. No, sain työhuoneekseni kyseisen firman vakityöntekijöiden ruokailuhuoneen. Muut saivat asialliset huoneet. Yritin kyllä vaihtaa huonetta, koska olen ympäristön hälinälle herkkä. No, tietystikään en oikein pysynyt sitten keskittymään tuoloksen tekoon, kun siinä kävi kokoajan työntekijöitä syömässä jotain ja mikroaaltouuni piipitti. Ytäkkiä pomo ilmoitti, että nyt loppuu työt. Minut ajettiin konkreettisesti kadulle, ja kaiken lisäksi isäni, joka on todella korkeassa asemassa työskenteli viereisellä kadulla ja käy usein paikallisessa baarissa lounastauolla. Otin potkut kuitenkin huumorilla. Syyhän oli nurkan takana... Todenäköisesti. Ei taaskaan työtodistusta, mutta tiedän että tein töitä... Toivottavasti tämä tositarina sai ainakin vähän iloisemmaksi. Se ei naurata siinä tilanteessa, mutta sen jälkeen kyllä ihan älyttömästi. Kadulle ei saisi ajaa... 😉