Kun elämäni suurin rakkaus sanoi ”en halua lapsia nyt” mureni koko maailmani. Olen nuori ja minulla on yksi lapsi, mutta suru siitä, että tarvitsen lapsettomuushoitoja ja siitä, että pimeä varjo joka uhkaa viedä kohtuni seuraa minua pävästä toiseen.
Jätin mieheni, halusin takaisin, halusin lapsen ja halusin mieheni 2 musertavaa kuukautta takana ja olin jo varma, että elämäni rakkaus vie voiton ja jos tulevaisuus ei anna minulle lasta niin kestän sen. Vaan mieheni päätti toisin, ei luottanut, että päätökseni pitää. Ehkä joskus, jos pääsee yli katkeruudesta.
En tunne ketään, ei ystäviä, ei rakkauttani, ei työtä, ei mitään.. vain lapseni saa minut jaksamaan jotenkin päivästä toiseen, mutta en koe iloa vain surua.
Minun ainoa haaveeni lapset. Aikani ei riitä uuden kummpanin etsimiseen ja lapsien hankkimiseen. En halua edes ketään toista.
En tiedä mitä tehdä, kun ei ole mitään mistä haaveilla ☹️