Hei! Minullakin on ollut samanlaisia tuntemuksia viimeaikoina.Olen kyllä parisuhteessa ja alkanut miettiä,olisiko mun sittenkin parempi elää yksin😟 Oletko saanut masennuslääkkeistä apua? Tsemppiä🌻🙂🌻 mun täytyy taas mennä lääkäriin kun tuntuu ettei nykyiset lääkkeet enää niin tehoa.Kyllä se elämä vielä voittaa 🙂👍

Lääkitys väsytti niin että torkahtelin jatkuvasti töissä joten päätin lopettaa, en huomannut mitään apua mielialaan. Olin pitkään parisuhteessa, yli 15v, varmasti senkin takia tuntuu tämä sinkkuus pahalta. Pahinta on iltaisin kunnei ole enää ketään kenen viereen käpertyä. Eikä yksinäisyydelle näy loppua. Perhe ja ystävät eivät mitenkään pysty korvaamaan parisuhdetta vaikka tärkeitä ovatkin. Nyt olen sitä mieltä että huonokin suhde on parempi kuin ei suhdetta ollenkaan, yksin elämä on pelkkää kärsimystä. En enää jaksa uskoa että tämä paremmaksi tästä muuttuu ☹️

Hei kotiperuna
Niin kovin tuttua tekstiä kirjoituksesi. Olen kovin yksinäinen. Naisystäviä minulla
ei ole. Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä.Työkavereiden kanssa en ole kovinkaan
läheinen. Töissä teen työni ja lähden kotiin omaan yksinäisyyteeni. Minulla on
miesystävä. Olemme yhdessä enempi kaveripohjalta. Hän asuu kaukana . Ei käy
luonani kovin usein. Hän ei oikein ymmärrä tilannettani. Sairastan yleistynyttä
ahdistuneisuushäiriötä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriötä. Kaipaan
ihmistä joka ymmärtäisi minua. Ihmistä jonka kanssa tehdä kaikenlaista. Käydä
lenkillä ym. Oletko muuten ajatellut kokeilla jotain muuta lääkettä?

Hei täällä myös yksinäinen.
En jaksaisi herätä aamuisin ollenkaan kun tiedän jo valmiiksi päivän kulun, töissä teen päivän työt yksin, ei juuri työkavereitten kanssa mitään yhteistä ole vaikka olenkin isossa organisaatioissa töissä ja työkavereita on paljon, mutta ei yhtäkään läheistä jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia.
En haluaisi mennä kotiin kun siellä on vastassa yksinäisyys. Juuri eilen tulin miettineeksi että luonani ei ole käynyt kolmeen viikkoon yhtään ketään, ei siis ketään enkä minä ole käynyt töitä lukuun ottamatta ja kaupassa käyntiä yhtään missään.
Yksinäisyys ahdistaa ja oksettaa ja tuntuu helvetin pahalta ja viikonloput turhilta kun vietän ne neljän seinän sisällä yksin viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen, aina yksin 😞
Minäkin kai muutuin kun sairastuin aikoinaan masennukseen ja aloin vetäytyä seurasta. Olin silloin avoliitossa ja mieheni oli rinnallani kuitenkin, nyt parisuhdekin on mennyt ja olen yksin ollut kolme vuotta. Minäkin alan uskoa että tulen olemaan loppuelämäni yksin kun sopivaa miestä ei näköpiirissä ole ja nettitreffit ovat olleet totaalinen pettymys joka kerta. Mitä me yksinäiset tekisimme että olomme helpottuisi, kolautetaanko yksinäiset päämme yhteen ja mietitään porukalla?

En näillä näkymin aio kokeilla muita lääkkeitä, pelkästään kun lukee sieltä ohjeista mitä kaikkia haittavaikutuksia saattaa tulla niin pelottaa. Enkä usko että lääkkeillä tämä ongelma ratkeaa. Tosiaan ystävät kadonneet, enää pari jäljellä. Olen nykyään niin tylsää seuraa ettei heitä siitä voi kyllä syyttää. Enää ei tahdo jaksaa edes hymyillä. Ei tee mieli myöskään hillua baareissa, en ole juonut alkoholia moneen kuukauteen. Pahentaa vaan olotilaa. Mikään ei tunnu niin surkealta kuin palata yksin tyhjään kotiin laskuhumalassa, siinä on hengenriisto lähellä ☹️
Kuinkakohan kovin täytyy päät yhteen kumauttaa että sais kuningasajatuksen syntymään? 😀

Ja tosiaan nettideitit, itselläni ei kyseisestä palvelusta ole mitään hyvää sanottavaa. Sieltäkin ihan tosissani yritin seuraa hakea, niin omituisia miehiä suurin osa ettei sieltä löytynyt edes treffiseuraa. Ehkä huonoa tuuria tai sitten en vaan osaa valita. Mutta kun tuhansia profiileja käy läpi niin luulis sieltä jotain löytyvän, vaan ei ☹️ Ehkä se sitten ei sovi kaikille...

Joku ratkaisu tähän yksinäisyyteen pitäisi löytyä.Itse en välitä baareissa
käynneistä. En jaksa kuunnella humalaisten höpinöitä. En ole ottanut alkoholia
5 vuoteen. On tosi kurjaa kun kukaan ei käy kylässä. Mikä neuvoksi jotain
pitäisi keksiä.