Pitkittynyt stressi ja uupumus

Pitkittynyt stressi ja uupumus

Käyttäjä Väsynyt81 aloittanut aikaan 27.11.2020 klo 13:01 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Väsynyt81 kirjoittanut 27.11.2020 klo 13:01

Hei,

Kirjoitan tänne kun en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen 39-vuotias mies ja elämäni ensimmäiset 32 vuotta elin oikeastaan terveenä kuin pukki. Mutta tuolloin, eli noin 7 vuotta sitten, tapahtui traumaattisia asioita joiden seurauksena jouduin jäämään akuutin stressireaktion vuoksi sairaslomalle. Määräaikainen työsuhteeni oli tuolloin loppuvaiheessa, ja olin loppuajan sairaslomalla jonka jälkeen en jatkanut työsuhdetta johtuen tilanteestani, vaan jäin työttömäksi.

En osannut hakea apua, ja parin vuoden ajan kun tuo traumaattinen tilanne oli menossa, kärsin aika yksinäni vakavasta ahdistuksesta ja unettomuudesta. Sitten tapahtui käänne olosuhteissa, niin että traumaattiset asiat päättyivät, ja pahin ahdistus ja unettomuus hellitti. Siinä vaiheessa yleinen henkinen ja fyysinen vointini oli kuitenkin jo heikentynyt huomattavasti.

Olen sen jälkeen yrittänyt palata työelämään tai opiskelemaan, olen viimeisen viiden vuoden aikana aloittanut työt tai opiskelut yhteensä seitsemän kertaa, ja aina pystynyt olemaan 1-2 kuukautta kunnes on pitänyt lopettaa. Sekin aika on mennyt niin, että työn/opiskelun lisäksi en ole pystynyt tekemään vapaa-ajallani juuri mitään. Ja näiden yritysten jälkeen olen ollut niin uupunut, että olen joutunut olemaan levossa parin kuukauden ajan kunnes on edes jollain tasolla jaksanut tehdä asioita.

Tämä kierre on saanut aikaan ongelmia monella tavalla, taloudellisesti ja terveydellisesti sekä henkisessä että fyysisessä mielessä. Koen että tämän kierteen johdosta olen elänyt aika kovan stressin alaisuudessa viimeiset 7 vuotta. Olen tutkinut paljon erilaisia julkaisuja ja vertaisryhmiä, ja päätynyt siihen että ongelmani johtuvat pitkittyneestä stressistä.

Mielialani oli muutaman ensimmäisen vuoden ajan aika synkkä, kun minun oli vaikea hyväksyä sitä että en pysty toimimaan normaalisti. Mutta sen jälkeen kun hyväksyin asian, on mielialan kanssa ollut ongelmia lähinnä vaan silloin kun unettomuus on äitynyt pahaksi. En koe olevani tässä mielessä masentunut.

Olen hakenut välillä apua terveyskeskuksesta, ja saanut pahimpiin unettomuusjaksoihin nukahtamislääkettä. Tk-lääkärin mielestä kärsin masennuksesta, ja minulla on kokeiltu erinäisiä masennuslääkkeitä (Efexor, Mirtazapin, Voxra). Näistä ei kuitenkaan ole ollut apua ja haittavaikutukset ovat joissakin olleet huomattavia. Voxra tosin auttoi alussa vähän paremmin jaksamaan, mutta pahensi unihäiriötä, ja Voxran tehokin hiipui parin kuukauden jälkeen. En ole säännöllisesti käyttänyt mitään lääkettä. Nyt en ole viimeiseen kahteen vuoteen saanut edes unilääkettä silloinkaan kun on ollut tosi paha tilanne ja olen valvonut monta vuorokautta putkeen. Tk-lääkäri pelkää että olen tullut riippuvaiseksi unilääkkeistä, eikä siksi halua sitä kirjoittaa.

Viimeksi tk-lääkäri sanoi, että luultavasti stressi on vaivojeni syynä. Mutta käsitin hänen vihjaavan, että kuvittelen fyysiset vaivani. En kuitenkaan kuvittele niitä, minulla on hermostollisia kipuja ja lihassärkyä yms vaivoja joiden vuoksi fyysinen toimintakykyni on 20-30% normaalista.

On vähän toivoton olo, kun en tiedä mitä tällaiselle ongelmalle voisi tehdä. Olen koittanut minimoida ja vähentää mahdollisimman paljon stressaavia asioita, mutta perheellisellä on aika paljon vastuuta ja stressiä josta ei pääse eroon. Kaikki self help ohjeet stressin lievittämiseksi on kokeiltu moneen kertaan.

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 28.11.2020 klo 11:35

Moi

Ehdottaisin kuntoutustutkimus polin palveluja siellä nivotaan koko paketti kasaan ja suunnitellaan mahdollisia opiskeluja tai työ kokeiluja.

Tai itse asiassa sinulla on ne opiskelu kokeilut ja työ kokeilut...

Pitäisi tehdä pitkäntähtäimen suunnitelma huomioiden fyysiset ja psyykkiset voimavarat.

Unirytmi on todella tärkeä - jos et saa nukahtamislääkkeitä niin sitten muita uneen auttavia lääkkeitä.

Minä sain ainakin hyvää palvelua kuntoutustutkimus polilla.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Lisäys
Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 28.11.2020 klo 20:19

Hei Väsynyt81. Kerrot olevasi perheellinen ja stressaantunut eikä mikään auta stressin lievittämiseksi.

Jos on lapsia, on minusta täysin mahdotonta pystyä alentamaan stressitasoa siedettäväksi, jos oma psyykkinen vointi on heikentynyt. Tehtävää on niin paljon, ettei mikään aika riitä. Vaikka sitä kuinka yrittäisi karsia, se ei onnistu, koska uutta tulee koko ajan ja myös karsiminen vaatii voimia.

Kaikkea on yksinkertaisesti liikaa.

Ja kyllä, sama kokemus minulla, että mitkään self help -ohjeet stressin lievittämiseksi eivät auta. Päinvastoin, niidenkin kokeileminen on taas uusi projekti, jolle pitää löytää aikaa - ja silti kaikki muukin on ehdittävä tehdä. Pelkkiä välttämättömiä asioita on aivan liikaa.

En tiedä, onko sinulla perheestä tuleva työmäärä suurin ongelma. Enkä tiedä, miten tilanteesta voi selvitä. Ehkä sillä tavalla, että lapset kasvavat isoiksi. Onhan suunnattoman paljon helpompaa selviytyä yksin tai pelkässä parisuhteessa kahdestaan kuin lasten kanssa. Lapsista tulee valtava lisäurakka, joka vaatii jaksamista joka päivä ja joka hetki. Jos itse voi huonosti, tulee tosi harvoin sellaisia hetkiä, joista voi aidosti iloita. Suurin osa ajasta on puurtamista yli voimien.

Alkaa olla sellainen olo, että mikään ei enää kiinnosta. Jos järjestyy vapaapäivä, ei jaksa tehdä mitään eikä mikään kiinnosta eikä yöllä siltikään saa unta. Eihän yksi päivä mitään auta. Koko systeemi on liikaa, ja sitä on joka päivä. Jonkinlaista masennustakin on, mutta on ehkä vaikea sanoa, mistä se tulee. Unet minultakin menivät heti ensimmäiseksi. Ja sain masennusdiagnoosin.

Työ vielä tuohon päälle, niin ihan mahdoton oravanpyörä on valmis.

En tiedä, mitä hyvinvoiva perheellinen aikuinen kokee. Minulla on kokemusta vain psyykkisestä pahoinvoinnista ja juuri tuollaisesta kohtuuttomasta stressitasosta, jota ei saa alas millään.

Käyttäjä Väsynyt81 kirjoittanut 29.11.2020 klo 17:48

HerKaramazov kiitos vastauksestasi. Miten kuntoutuspolille pääsee? Tk-lääkäriltä sain pelkästään psykiatriselle polille lähetteen. En tiedä miten terveydenhoidon kanssa tulee asioida, kun en ole koko elämässäni tätä ennen asioinut heidän kanssa. Voinko pyytää tai vaatia lähetteen kuntoutuspolille? Minä ymmärsin, että tk-lääkäri ei nyt ainakaan tee muuta lähetettä. Voinkohan saada psykiatriselta polilta lähetteen tuonne kuntoutuspolille?

Käyttäjä Väsynyt81 kirjoittanut 29.11.2020 klo 17:50

Kiitos Purjevene vastauksestasi. Ymmärrät minua hyvin ja kuulostaa hyvin samalta tuo mitä kirjoitit. Enempää työtä ja vastuuta ei voi karsia, ja olisi mukavaa myös vastuiden lisäksi pystyä viettämään laatuaikaa perheen kanssa. Nyt siihen riittää harvoin voimat... 🙁

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 30.11.2020 klo 11:16

Moi81.

Kuntoutustutkimus polille pääsee tk-Yleislääkäri tai Psykiatrin lähetteellä.

He kysyvät "mitä lähdetään hakemaan Kuntoutustutkimus polilta?"

Näkisin että kokonais kartoitusta ja selkeää kuntoutus suunnitelmaa...

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 01.12.2020 klo 07:12

Hei Väsynyt81.

Noista uniongelmista. Minulla on olut nukahtamislääke käytössä, mutta enää en sitä ota, vain äärimmäisessä pakossa, johon asti en anna tilanteen ajautua sikäli kuin jaksan siihen itse vaikuttaa. Apteekista löysin kasvirohdosvalmisteen (Sedonium) lievien jännitystilojen ja unihäiriöiden helpottamiseen.( Jos muistan oikein, valeriaana sen vaikuttavin aine, kolmiolääkkeenomainen aine. ) Otan sitä pari tbl (pari tuntia) ennen ajattelemaani nukkumaanmenoa, ja on toiminut. Ainoa on nuo tulehduskivut kädessä, jotka herättävät asentoa vaihtaessa parin kolemn tunnin välein. Mutta tuolla olen takaisin luonnollisen unen makuun päässyt.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: kirj.virh.korj
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: tarkennus
Käyttäjä Harmaatirppa kirjoittanut 03.12.2020 klo 03:48

Stressi ja unettomuus ovat pirullisia vaivoja, jotka ruokkivat toisiaan. Olen kärsinyt unettomuudesta niin pitkään kuin muistan. Lisäksi stressitasoni on jatkuvasti liian korkea vaikken tekisi yhtään mitään.

Mainitsit kivut ja toimintakyvyn heikkouden. Jos mitään varsinaista fyysistä vaivaa ei ole löytynyt, oletko miettinyt ruokavaliosi? Mitään kaikki kivut poistavaa ihmelääke ruokavaliota ei tietysti ole olemassa, vaikka jotkut ruokavaliouskovaiset niin väittävät, mutta ruokavalio on hyvin yksilöllinen asia. Itse olen saanut vähennettyä kipuja ruokavalion muutoksilla. Epäilen, että tietyt ruoka-aineet ovat aiheuttaneet elimistössäni matala-asteisen tulehdusreaktion, joka on ruokkinut kipuja. Kipuja toki on edelleen, mutta selittämättömät kivut ovat jääneet pois.

Unettomuus sekoittaa täysin vuorokausirytmin. Perheellisenä voisit kokeilla siirtää rytmiäsi vastaamaan enemmän muiden perheenjäsenten rytmejä. Oma rytmini on yleensä hieman parempi lapsiviikolla. Toki aikuisena haluaa saada omaa aikaa, kun lapsi on mennyt nukkumaan, mutta se menee helposti liiallisuuksiin.

Unta ei voi pakottaa, jos uni ei tule, se ei tule. Sänkyyn ei kannata jäädä pyörimään vaan tehdä ennemmin jotain rauhallista puuhaa. Tekemättömät asiat pyörivät helposti mielessä, ja vaikeuttavat nukahtamista, joten niitä kannattaa tehdä pois. Vaikkei alkaisikaan väsyttämään on ainakin yksi pieni stressin lähde vähemmän.

Jos mahdollista kannattaa lemmikit ja lapset pitää poissa sängystä, ehkä jopa nukkua eri paikassa kuin kumppani. Parisuhdetta hoidetaan hereillä ollessa, nukkuminen on eri asia. Toki jotkut nukkuvat paremmin toisten kanssa. Hyvään patjaan ja tyynyyn kannattaa myös investoida. Unen määrää tärkeämpi asia on unen laatu. 3 tuntia katkotonta unta on parempi kuin 9 tuntia pätkittäistä unta.

Olet koittanut vähentää stressaavia asioita. Mitkä asiat aiheuttavat eniten stressiä? Voisitko jotenkin muuttaa näitä asioita? Tai suhtautumistasi niihin? On ihan OK, mennä siitä mistä aita on matalin. Itselle kannattaa olla armollinen. Stressi vähenee useita pieniä puroja pitkin, joten stressijärvi ei tyhjene hetkessä, tuskin koskaan.

Käyttäjä Väsynyt81 kirjoittanut 07.12.2020 klo 15:08

Olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut edes tänne kirjoittaa. En ole jaksanut juurikaan ulkoilla. Tänään on parempi päivä, kävin koiran kanssa lenkillä ja hetkittäin on melkein jopa normaali olotila.

Kiitos vinkistä joka ehdotit Sedonium valmistetta. En olekaan sitä kokeillut, mutta täytyy kokeilla!

Harmaatirppa kysyit olenko kokeillut ruokavalioon muutoksia. Olen kokeillut kaikenlaisia muutoksia, ja osittain olen muuttanut täysin ruokavaliota kun olen huomannut sillä olevan vaikutusta. Kokonaisuudessaan kuitenkin kaikki ruokavalion muutokset ovat saaneet parhaimmillaankin aikaan melko pienen vaikutuksen vointiin.

Kyllä se varmasti on tuo mainitsemasi stressi joka tässä eniten vaikuttaa. Olen miettinyt ja kokeillutkin monia asioita joista kirjoitit. Olen parin vuoden ajan nukkunut eri huoneessa kuin puolisoni. Nukun ihan toisessa päässä taloa ja eri kerroksessa kuin muut perheenjäsenet.

Olen myös itse koittanut karsia elämästä stressiä aiheuttavia asioita. Tosiasia on, että jos eläisin täysin yksin, en luultavasti kärsisi. Sellaisina harvinaisina päivinä, kun voin rytmittää elämäni ja tekemiseni täysin oman vointini mukaisesti, pysyy olotila melko hyvänä. No parin vuoden kuluttua kaksi lapsista on täysi-ikäisiä, sen jälkeen helpottuu huomattavasti vastuut. Ehkä pitää jotenkin koittaa sinne sinnitellä.

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 12.12.2020 klo 10:47

Väsynyt81 kirjoitti:...Olen myös itse koittanut karsia elämästä stressiä aiheuttavia asioita. Tosiasia on, että jos eläisin täysin yksin, en luultavasti kärsisi. Sellaisina harvinaisina päivinä, kun voin rytmittää elämäni ja tekemiseni täysin oman vointini mukaisesti, pysyy olotila melko hyvänä. No parin vuoden kuluttua kaksi lapsista on täysi-ikäisiä, sen jälkeen helpottuu huomattavasti vastuut. Ehkä pitää jotenkin koittaa sinne sinnitellä.

 

 

Tuosta täysin yksin elämisestä, parinkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että niin, aluksi oleminen helpottui. Ajan oloon syyllisyydentunteet kuitenkin heränneet, masentaneet ja muuttaneet asennetta moniin asioihin. Mitään menneistä ei voi muuttaa.

Vaikka elämän mukanaan tuomat hedelmät ei maistu välttämättä makeilta tai edes syötäviltä joskus, ne joutuu hyväksymään sellaisinaan, söi tai ei.

Menneitä ei voi muuttaa, mutta avautua uuteen, jos voi antaa liikapainoja pois?

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 9 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: jatkoin