Samoja mietteitä on täälläkin, tosin masennus on vaivannut jo viitisentoista vuotta. Se on niin kietoutunut persoonaani etten edes tiedä kuka olisin ilman sitä. Saati millaista elämäni olisi ollut terveenä.
Vaikka olen saanut toimintakykyäni merkittävästi parannettua viime vuosina, niin täydellinen tarkoituksettomuuden tunne ei hellitä mihinkään. Tällä hetkellä siis syön terveellisesti, liikun ja olen saanut vuorokausirytmini kuntoon, mutta yhäkään en näe mitään järkeä tässä elämisessä. Olen henkisesti lopussa eikä mikään kiinnosta, aivan sama mitä teen. Suoritan kaikkea mekaanisesti, mutten näe asioissa mitään mieltä.
Tsemppiä aloittajalle, koetetaan uskoa siihen muutokseen, vaikka se tuntuisikin etäiseltä.