Minä olen sairastellut ainakin viisi vuotta. Välillä olen ollut siinä kunnossa etten ole jaksanut muuta kuin nukkua. Mutta välillä olen aika hyvässä kunnossa ja jaksan hoitaa lapset ja jopa opiskella. Viime vuosina olen kyllä sairastellut fyysisestikin.

Toisaalta minä voi olla tämmöinen luonteeltakin; olisin syntymävikainen masentunut. Minun perusvikani kyllä on se etten ota kovin vakavasti masennustani eli lääkärin mukaan en sitoudu mihinkään hoitoon. En lääkitykseen enkä terapiaan. Ja lääkärit ovat jo kyllästyneet minuun ja nykyisin saa aika rauhassa olla siinä olossa mikä minäkin päivänä sattuu osumaan kohdalleni.

olen sairastanut masennusta 3 vuotta suunnilleen. yhden kerran olen sairaalassa viettänyt viikon. lääkkeittä kun on vaihettu, niin silloin on tosi vaikeeta monta viikkoo. mielialani heilahtelee miten saattuu, vaikeeta se on, mut pakko jaksaa.

Minulla on ollut ja tulee varmastikin olemaan vielä myös pitkä tie edessäni tämän masennukseni kanssa. Joku pienikin asia saattaa innostaa ja tuntuu että taas elämä voittaa mutta aina takaiskun vastaanottaminen on yhä raskaampaa.
Silti lääkärini, useampikin sanoo että masennus on sairaus josta voi parantua. Aikaa se tosin tuntuu ottavan.
Voimia sinulle!

Hei!

Omalta kohdaltani en voi sanoa kokemuksesta koska en ole koskaan ollut masentunut.. mutta eräs erittäin läheinen ihminen on.. Sitä hän on ollut noin 7 vuotta eikä loppua tahdo näkyä. Hänellä on paljon muitakin ongelmia joita mm. alkoholin liiallinen käyttö 7 vuotta sitten aiheutti (esim sai sydänlääkkeet vaikka on kovin nuori, alle 50). Hän on maanis-depressiivinen ja kovasti aina yritän auttaa ja piristää mutta ei se taida siitä kummemmaksi muuttua, hoitokodissa kun hän on. Eikä minulla ole itselläni resursseja ottaa häntä kontolleni kotiini koska hän ei yksin pärjää. Että tällaisia kokemuksia.. Toivotaan että sinulla pian masennus helpottaisi! 🙂👍