pettynyt miehiin mutta kaipaa läheisyyttä

pettynyt miehiin mutta kaipaa läheisyyttä

Käyttäjä sisu75 aloittanut aikaan 28.03.2013 klo 12:36 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä sisu75 kirjoittanut 28.03.2013 klo 12:36

Vaikeaa on tämä yksinäisen elämä…mies petti ja jätti. oon nyt vapaana nähnyt mitä miehet on ja todella pettynyt. Silti kaipaan läheisyyttä,hellyyttä ihan sairaasti…umpikujassa olen. En silti haluaisi yhden yön juttujakaan…niistä tulis vaan morkkis. Mitä tässä sitten tekisi?

Käyttäjä Susi jo syntyessään kirjoittanut 28.03.2013 klo 20:29

Miehenä olen pahoillani, että olet tavannut vain huonoja yksilöitä. Mutta vakuutan, että on meitä ihan hyviäkin tyyppejä olemassa. Sen voin sanoa, että on niitä epäluotettavia naisiakin minä olen törmännyt heihin. Toivon silti vielä joskus tutustuvani sellaiseen hyvään yksilöön, jos luoja suo.

Käyttäjä sisu75 kirjoittanut 30.03.2013 klo 15:57

Olipa mukava lukea tuo sinun viesti. Se on vaan että kun kerran pettyy ja ympärillään näkee pettäjiä..myös naisia...niin se luottamus on vaikeaa. Ymmärrän toki että ihminen voi tehdä virheitä. Minä en tosiaan ole itsekään virheetön,mutta en tiedä miten voin elää tässä välillä...en halua vakavaa suhdetta koska en enää usko todelliseen rakkauteen. En haluais yhden yön juttuja johtuen siitä huonosta maineesta mikä niistä tulee...vaikeaa on elämäni...😭

Käyttäjä Susi jo syntyessään kirjoittanut 01.04.2013 klo 00:06

Tuo on ihan ymmärrettävää kun on antanut itsensä ja tullut petetyksi. Mutta ei sen tarvitse estää sitä ettetkö voisi vielä löytää jonkun joka on arvoisesi. Ajatteleppa jos tapaisit miehen joka on samassa tilanteessa kuin sinä, ei siinä kumpikaan välttämättä heti ole vakavaa suhdetta hakemassa, mutta ei yhdenillan juttuakaan. Suhteet kehittyy siten miten kumpikin antaa sen kehittyä. Täytyy olla vain yhteiset pelisäännöt molemmilla samat. Voi olla, että sellaisesta kehittyisi vaikka kuinka suuri vuosisadan rakkaustarina. Tai sitten ihan vaan hieman syvempää ystävyyttä ja vertaistukea, ei sillä väliä kunhan se tuntuu hyvältä.

Käyttäjä timppa313 kirjoittanut 01.04.2013 klo 12:38

Susi jo syntyessään kirjoitti 1.4.2013 0:6

Tuo on ihan ymmärrettävää kun on antanut itsensä ja tullut petetyksi. Mutta ei sen tarvitse estää sitä ettetkö voisi vielä löytää jonkun joka on arvoisesi. Ajatteleppa jos tapaisit miehen joka on samassa tilanteessa kuin sinä, ei siinä kumpikaan välttämättä heti ole vakavaa suhdetta hakemassa, mutta ei yhdenillan juttuakaan. Suhteet kehittyy siten miten kumpikin antaa sen kehittyä. Täytyy olla vain yhteiset pelisäännöt molemmilla samat. Voi olla, että sellaisesta kehittyisi vaikka kuinka suuri vuosisadan rakkaustarina. Tai sitten ihan vaan hieman syvempää ystävyyttä ja vertaistukea, ei sillä väliä kunhan se tuntuu hyvältä.

Parisuhteessa pettäminen on veemäinen tapa ja ihmisarvon mitätöintiä. Itse näen n.20v sitten tapahtuneesta asiasta vieläkin painajaisia ja viimeiset kaksi suhdetta kuuden vuoden ajalta on päättynyt myös siihen, että nainen on pitänyt yllä samaan aikaan toisten miesten kanssa seksisuhdetta.
Mutta ehkä vielä joskus.., se toinenkin sydän olisi kultaa.

Käyttäjä sisu75 kirjoittanut 02.06.2013 klo 22:32

Onpas kulunut aikaa kun viimeksi kävin. Samat fiilikset on yhä. Minä itse taidan nyt olla se joka kylmästi miehiä kohtelee kun en uskalla päästää liian lähelle.
Nuo miesten kommentit tuntui tosiaan epäilyttäviltä tsi sitten oon tosiaan törmännyt vääriin tyyppeihin.
miksi naiset rakastuu renttuihin ,siinäpä se...
Ei minusta taitaisi tollaseen vapaaseen suhteeseenkaa olla kun kuitenki sen verran oon omistushalunen ☹️ no mut ei kai auta kuin olla ihan yksin ja parannella haavojaan. Jospa se onni vielä kääntyisi kun vaan antaa aikaa..

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 04.06.2013 klo 07:51

Kokemuksesta sanon vain, että anna itsellesi aikaa, ihan oikeasti kannattaa odottaa ja parantaa itsetuntonsa ennekuin aloittaa uuden suhteen. Odottaminen on vaikeaa kun kaipaa kuitenkin rakkautta ja läheisyyttä. Mutta jos etukäteen jo pelkää miehen petturuutta niin on se aika kova juttu sille miehellekin jonka kohtaat jos et luota häneen?
Ja ei parane ellei uskalla puhua ja kirjoittaa siitä, niinkauan että ne sykkyrät oikenee mielessä, sen huomaat kyllä kun se tapahtuu, tulee sellainen ahaa-fiilis ja katsot taaksepäin elämääsi ja ihmettelet miksi noin ajattelit tai tunsit. Olisko se sitä anteeksiantoa itselle ja toisille.