Tiedättehän, kun on olo että kaikki on hyvin, aurinko paistaa jälleen ja menee hyvin. Sitten iskee se pommi. Jää kiinni pettämisestä. Elämä jatkuu, mutta mikään ei ole enää niinkuin ennen. Miettii että mitä teki väärin, ajattelee että ei sillä niin väliä, mutta miten toiseen voi enää luottaa kun tuollaista on tapahtunut seläntakana eikä asiasta ole kerrottu. Miten toiseen voi enää luottaa. Haluaa jatkaa mutta silti asia kaivertaa päivästä toiseen, moni sanoo että jätä se, mutta mitä se sitten auttaa? Miksei asioita voisi enää sopia jälkeenpäin?
Ihmiset on ihmisiä ja tällaisia asioita tapahtuu ja toisia ihmisiä loukataan, vaikka tarkoitus ei ikinä ollut se. Miten pettämiseen suhtaudutaan, on myös sellaisia pareja joilla vieraissakäynti on ihan normaalia. Olen aina yllättynyt kun huomaan miten erilaisia ihmisiä on ja jotkut vaan jatkavat eteenpäin, mutta silti mielessä on että miten tästä asiasta pääsee yli, vai pääseekö mitenkään. Kun on aina rakastanut toisata ja toisaalta miettii että pettäminenhän on vain seksiä. Toimivaan parisuhteeseen tarvitaan muutakin.
Miksi ihmisten pitää olla tällaisia, näitä asioita tapahtuu ja tulee sellainen ole että mitä tahansa tekee niin kaikki on väärin…
Olen niin surullinen että tällaista voi edes tapahtua… Onko ihmisessä jotain vikaa että pystyy pettämään ja valehtelemaan pitkään sen jälkeen että mitään ei ole tapahtunut, tarkoittaen sillä hyvää, mutta seuraukset siitä onkin katastrofaaliset. Onko suurin shokki pettäminen, vai se että toiseen ei voi enää luottaa, vai mikä siinä on?
Toisaalta kun tietää että tällaista kuitenkin tapahtuu niin pakkohan siitä on jotenkin päästä yli… Ei vaan oikein tunnu siltä että tähän olisi mitään ratkaisua. Yksi vaihoehto olisi olla välittämättä koko asiasta, mutta mitä sitten tapahtuu?