Parisuhteen rikkoontuminen ja suhteen päättyminen on tuonut elämääni toisenlaisen sävyn. – Olen elänyt vuosia ja vuosia parisuhteessa joka on ollut hyvä ja toivoa antava mutta mörkönä uskottomuus, syyllistäminen pettäjäksi ja ties miksi leimaaminen. Voin kertoa etten ole ollut väkivaltainen, en pettänyt. Syy pettämiseen on arvoitus, minua on petetty mutta minua syyllistetään pettäjäksi. Kertokaa miten tästä voi nousta. Ammattiavun olen käyttänyt, masennuksen ja lääkityksen läpi käynyt, ystäviini niihin joita minulla on muutama en voi luottaa. Vaikeneminen on ollut ainoa tieni.
puhuminen auttaa,olen ollut itse lähes samassa tilanteessa kuin sinä.sain kuitenkin avattua suuni työpaikalla ensin työnjohdolle ja sen jälkeen muutamalle työkaverille elämän tilanteestani,koita löytää joku johon voit luottaa,seurakunnilla on parisuhde neuvontaa mikä on kaiketi jokapaikassa maksutonta.🙂🌻 voimia arkeen.
Kiitos, - yksinhän tästä itse jotekin nousen vaan läheiset jotka olivat tottuneet "kilttiin" ja "lämpimään" ihmiseen seurassani ovat varmasti hämmentyneitä. - Hänen puoleltaan eniten harmittaa se että hän on työntämässä minua toisen syliin toivoen että löydän hänen mielestään minulle sopivan miehen ja hän kyllä tietää millainen hänen pitäisi olla. - Minulle joka arvostan henkisiä arvoja, uskollisuutta, läheisyyttä, yhdessätekemistä, luontoa, hän on työntämässä nuorta, viriiliä, rikasta kapakkaihmistä ja minua se loukkaa syvästi. - Myös se että hänestä olivat lähtöisin pettämiset ilman että hän mitään suhteesta olisi valittanutkaan - ja nyt kun tilanne kärjistyi tähän - hän syyttää minua hänen pettämisestään, minä olen se joka on pilannut hänen lämpimät tunteensa. Totta josko ajatellaan sitä että pettäminen toi hänelle nuo lämpimät tunteet ja hänellä oli niin kauan hyvä olla kun vaan vaikenin. Annoin hänelle sen rakkauden tunteen näin.
Minussahan silloin vika onkin ja kyllähän minä löydän itsestäni pettäjän näin ajatellen. Jokainen uskollisuutta arvostava tietää että kuvio on väärä, niin minäkin, siksi suhde ei nyt voinut jatkua vaikka ulkopuolisille se olisi ollut ihanteellinen ratkaisu. Nyt olen jäänyt yksin, olen hyvin monessa asiassa syrjäytynyt ja syrjäytetty. Ison sisarusparven keskeltä ei ole ollut helppoa tulla taistelemaan huomiostaan.
Seurakunta-asian tiedän. Seurakunta ja seurakunnat ovat minulle tuttuja. Olen yrittänyt mennä mukaan ja osallistua mutta en "mahdu" mukaan.- Turvaudun näissä syrjäyttämis ja hylkäämistilanteissa henkisiin auttajiin sillä heillä löytyy samoja arvoja kuin itselläni on. He eivät tuomitse eivätkä vetoa Raamatun lauseisiin. Kyllä henkiset auttajatkin rukoilevat - ennenkaikkeaja pyytävät apua enkeleiltä - niin nytkin.