Persoonallisuus ja masennus
Olen sairastanut masennusta vaihtelevasti yli 15 vuoden ajan ja syy siihen selvisi lopullisesti parisen vuotta sitten, kun sairastuin uudessakin työpaikassa.
Ongelmani on se että pystyn tekemään töitä masentumatta niin kauan kuin työ pysyy mielenkiintoisena.
Päässäni pyörii jatkuvasti erilaisia ideoita ym. ja viimeisin työni teatterin lavastemetallimiehenä oli hyvin pitkälle juuri minulle sopiva ja sain siellä lempinimeksi Pelle Peloton koska löysin aina nopeasti ratkaisun vaikeisiinkin pulmiin ja pystyin tekemään mitä tahansa lavastaja keksikin.
Mutta haastavia tehtäviä ei sielläkään ollut tarpeeksi vaan suurin osa työstä oli yksitoikkoista hitsaamista.
Teatteria edeltänyt työni museokirvesmiehenä oli myös alkuun haastavaa, kun oli opeteltava jo aikoja sitten unohdettuja työmenetelmiä mutta muutamassa vuodessa se muuttui turhauttavaksi kun olin oppinut kaiken mitä työssä tarvittiin ja sen seurauksena sairastuin masennukseen.
Määräaikainen työsopimukseni teatterilla jätettiin uusimatta kun syksyllä 09, vain viiden teatterivuoden jälkeen sairastuin uudelleen masennukseen, tutuksi tulleen turhautumisen vuoksi ja jäin vieläkin jatkuvalle sairaslomalle.
Olin kesällä 2010 parin kuukauden työkokeilussa teatterilla ja silloin tuli selväksi että en pysty enää
normaaliin työntekoon tai työaikaan.
Työnantajani on kaupunki ja olimme sopineet teatterin kanssa että hakisin osatyökyvyttömyyseläkettä ja työnkuvaani muutettaisiin niin että voisin keskittyä kokonaan ”pelle pelottoman” töihin koska rutiinityöt uuvuttivat niin paljon että en kyennyt enää tekemään mitään muutakaan.
Nyt sain kuulla että teatteri ei aio enää palkata minua, enkä pysty myöskään palaamaan kirvesmieheksi, eikä kaupungilla ole mitään luonteelleni sopivaa työtä teatteria lukuunottamatta.
Olen käynyt psykologisissa testeissä (mm. Petrea)ja kaikki kertovat samaa ”erittäin lahjakas, turhautuu jos ei ole uuden oppimisen mahdollisuutta, pohditaan kauanko jaksaa tehdä töitä”, mutta mitä työnantaja voi tehdä asialle, ei mitään, ainoastaan herroille ”räätälöidään” sopiva työ jos he jostain syystä eivät entistä työtään voi tehdä.
Yritän nyt päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ja mahdollisesti ryhtyä ainakin aluksi osa-aikaiseksi yrittäjäksi jos vain voimia riittää, mutta en usko että minulla on riittäviä perusteita eläkkeeseen, diagnoosini ovat toistuva vaikea masennus, ahdistuneisuus, unihäiriöt sekä paniikkikohtaukset, kaikkiin on lääkitys mutta ne eivät vaikuta perimmäiseen syyhyn eli persoonallisuuteeni ja lähinnä vain hidastavat tilanteen pahenemista.
En voi myöskään tuosta vaan alkaa täysipäiväiseksi yrittäjäksi koska pelkästään jokapäiväisistä kotitöistä selviäminenkin on välillä työn ja tuskan takana, joudun usein turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin että selviän edes kodin siivouksesta ja yrittäjyys toisi paljon epävarmuustekijöitä eikä se taatusti helpota oloani.
Itsemurhakin on käynyt mielessä pahimpina aikoina, mutta tiedän mitä murheita se aiheuttaa muille enkä usko että tilanteeni koskaan menisi niin pahaksi että turvautuisin siihen.
Tunnen olevani ansassa koska luonnettani en voi muuttaa ja lottovoittokin on helpompi saada kuin löytää työpaikka joka olisi minulle sopiva.
Joskus toivon että olisin tavallinen ”Matti Meikäläinen” koska tuntuu että heillä on helpompaa.
Lähipiiriini ja työtovereihini kuuluu Matti Meikäläisten lisäksi myös minunkaltaisiani ”luovia” persoonia ja suhteellisesti suurempi osa heistä on kärsinyt masennuksesta kuin enemmistönä olevista ”Mateista”
Luovuus on sekä lahja että taakka ja usein taakka tuntuu suuremmalta kuin lahja.
Täällä on varmasti muitakin jotka eivät tunne kuuluvansa tähän maailmaan tai aikaan,
oletteko löytäneen jonkin keinon selvitä ilman että joudutte syömään jatkuvasti lääkkeitä tai tuntemaan oloanne ahdistuneeksi?
Hei!
Vastaan, koska paljon itselleni tuttua "oireilua".
Odotan itsekin päätöstä eläkehakemukseen,
ja toiveissa vielä jonain päivänä olla osa-aikainen yrittäjä.
Kokopäivätyöksi en sitä varmaan jaksaisi,
mutta ala on niin mielenkiintoinen, että se vaan vetää puoleensa.
Kunhan tästä ongelmien "suosta" ensin saa itsensä hilattua ylös... 🤔
Pelle Pelottoman lisäksi olet myös Hannu Hanhi. Harvan työnantaja justeeraa töitä työntekijän mieleisiksi niin että tylsät arkityöt jäävät muille ja yksi saa kaiken "mielenkiintoisen". Eihän työnantaja ole velvollinen siihen että ihmisillä on töissä pelkästään hauskaa, riippuen ansainnasta - eli siitä millä liiketoiminta pyörii, mistä tulot tulevat ja mitka kulurakenteet ja "kuka maksaa".
En ihan täysin ymmärrä tätä ajatuskuviota jossa miellät mielikuvitusrikkauden ja masennuksen olevan yhteydessä. Ja taas toisaalta ymmärrän osan tuskaasi, Ison projektin ja toisen ison projektin välissä on "taantuma".
Itse miettisin ongelmaasi erillisinä. Olet siis masentunut. Mitä sinulta puuttuu elämästä? Olet siis vähemmän masentunut kun sinulla on mielekästä ajateltavaa? Miksi tarvitset työnantajan määräämään sinulle ajateltavaa, voisitko jotenkin itse "viihdyttää" itseäsi? Miten olisi jos järjestäisit "taidenäyttelyn" eli suunnitella ja toteuttaa näyttelyn taidonnäytteistäsi ja keksinnöistäsi?
Yrittäjän uraa en sinulle suosittelisi itse yrittäjänä ja työnantajana olleena sanoisin että siinä jos missä täytyy sietää tylsiä ja puuduttavia rutiineja, vain "iso kuvio" on toimiessaan nautinnollista, ja varsinkaan masentuneena ei kykene sietämään takaiskuja joita lähes kaikille kohdalle osuu.
Voisiko harrastustoiminta ja esimerkiksi nuorten kerhotoiminnan ohjaaminen olla alaasi?
Luin kiinnostuneena tarinasi. Olen kokenut aika paljon samantapaista, joskin en ole yhtä luova kuin Sinä...mutta tuo luovuuden ja masennuksen kytkentä on mielenkiintoinen. Tosiasia on, että luova ihminen kyllästyy yksitoikkoiseen työhön ja rutiineihin ja ne alkavat nopeasti ahdistaa. Tätä eivät kaikki tunnu ymmärtävän eivätkä hyväksyvän. Toisaalta masennuksen ei välttämättä tarvitse kroonistua.
Et kirjoita mitään ihmissuhteistasi. Onko Sinulla elämässäsi merkityksellisiä suhteita? Usein toisesta ihmisestä saa paljon tukea. Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että olet sinkku.
Hmmm... en voi olla pilke silmässä heittämättä kommenttia, että juuri Sinunlaisesi mies voisi olla minunlaiselleni naiselle se oikea... Luova, näppärä ja teatterista kiinnostunut. VOW! Mutta leikki sikseen, kun emme tunne toisiamme.
Valitettavasti luovaa työtä, jolla työllistäisi itsensä kokopäiväisesti, on aika vaikeaa löytää. Olen itsekin kamppaillut saman ongelman kanssa vuosikausia. Vähitellen omaksi ratkaisukseni on muotoutunut kuolettaminen. Siis kuoletan innostukseni voidakseni jatkaa rutiininomaisessa työssä ja toivon koko ajan, että pääsen tekemään jotakin todella kiinnostavaa ja haasteellista. Masennus seuraa tämänkin ratkaisun kantapäillä, mutta minkäs teet, kun elettävä on ja jostain on toimeentulo saatava.
Mutta luulenpa, että ellet pian löydä jotain kiinnostavaa projektia, masennuksesi syvenee. Nuorten harrastustoiminta kuulostaa kiinnostavalta ehdotukselta minunkin mielestäni. Nuorten kanssa työskentely voi muutenkin olla joskus hyvää vastalääkettä alakulolle.
Itse en valitettavasti pärjää ilman lääkkeitä. Mutta lääkkeiden ja hyvien ystävien tuella pysyn kasassa ja saan jotain aikaiseksikin, myös luovia projekteja. Kaikki ratkaisut ovat yksilöllisiä. Yleensä aina kun ihminen joutuu solmuun itsensä kanssa, ratkaisuksi suositellaan ammattiauttajaa, mutta ihmisiä ovat hekin ja usein vähemmän luovia yksilöitä, joten heillä voi olla vaikeuksia ymmärtää tätä erityisproblematiikkaa.
Yrittäjyyttä en minäkään voi suositella. Yrittäjän osa Suomessa on todella rankka. Uskon kuitenkin, että kyvyillesi löytyisi käyttöä, kunhan vain onnistuisit löytämään sen oikean työpaikan, juuri Sinulle sopivan. Tai jos pääset sairaseläkkeelle, toivon, että löydät elämän sisällön muualta.
Kaikkea hyvää ja voimia Sinulle!
dies nafastus kirjoitti 1.3.2011 12:20
Pelle Pelottoman lisäksi olet myös Hannu Hanhi. Harvan työnantaja justeeraa töitä työntekijän mieleisiksi niin että tylsät arkityöt jäävät muille ja yksi saa kaiken "mielenkiintoisen". Eihän työnantaja ole velvollinen siihen että ihmisillä on töissä pelkästään hauskaa, riippuen ansainnasta - eli siitä millä liiketoiminta pyörii, mistä tulot tulevat ja mitka kulurakenteet ja "kuka maksaa".
En ihan täysin ymmärrä tätä ajatuskuviota jossa miellät mielikuvitusrikkauden ja masennuksen olevan yhteydessä. Ja taas toisaalta ymmärrän osan tuskaasi, Ison projektin ja toisen ison projektin välissä on "taantuma".
Itse miettisin ongelmaasi erillisinä. Olet siis masentunut. Mitä sinulta puuttuu elämästä? Olet siis vähemmän masentunut kun sinulla on mielekästä ajateltavaa? Miksi tarvitset työnantajan määräämään sinulle ajateltavaa, voisitko jotenkin itse "viihdyttää" itseäsi? Miten olisi jos järjestäisit "taidenäyttelyn" eli suunnitella ja toteuttaa näyttelyn taidonnäytteistäsi ja keksinnöistäsi?
Yrittäjän uraa en sinulle suosittelisi itse yrittäjänä ja työnantajana olleena sanoisin että siinä jos missä täytyy sietää tylsiä ja puuduttavia rutiineja, vain "iso kuvio" on toimiessaan nautinnollista, ja varsinkaan masentuneena ei kykene sietämään takaiskuja joita lähes kaikille kohdalle osuu.
Voisiko harrastustoiminta ja esimerkiksi nuorten kerhotoiminnan ohjaaminen olla alaasi?
Hannu Hanhi olisi saanut sen räätälöidyn työn enkä kuulu niihin isoihin pamppuihin joille niitä töitä yleensä räätälöidään😀
Ei se ihan noinkaan mene että työni olisi ollut hauskaa tai että minä saa sen mielenkiintoisen ja toinen tylsän työn, omalla työpaikallani oli kyse siitä että kukaan muu ei pystynyt eikä halunnut tehdä niitä "mielenkiintoisia" töitä vaan tekivät mieluimmin ne helpot hommat, se mitä minä tein oli tietysti mielestäni haastavaa ja usein mielenkiintoistakin mutta erittäin työlästä ja aikaavievää työtä ja samalla myös henkisesti raskasta ja harvoin hauskaa, siinä on nauru kaukana kun yrittää selittää lavastajalle että tuo ei nyt oikein toimi noin, eikä se mene perille vaikka rautalangasta vääntäisi, saati että lavastaja muuttaa mieltään ja homma menee kokonaan uusiksi. En ehkä olisi pystynyt tekemään sitä työtä edes "räätälöitynä" pitkään.
Se että olisi voinut keskittyä tekemään sitä yhtä hommaa kerrallaan olisi hieman helpottanut tilannettani mutta se ei ollut mahdollista, teatterityön luonteesta sekä "Pelle Pelottoman" roolistani johtuen, piti revetä joka suuntaan.
Minulla ei ole varsinaisesti todettu ADD.tä mutta suurin osa oireista sopii siihen ja lääkkeitäkin siihen löytyy mikä auttaisi varsinkin keskittymisvaikeuksiin, mutta lääkkeiden käyttöä minun olisi vähennettävä mahdollisimman paljon koska maksani osoittaa jo nyt ylikuormituksen merkkejä ja alkoholista se ei johdu koska en käytä lainkaan sitä, eikä myöskään ylipainosta.
Mielikuvitusrikkaus ja masennus on siinä mielessä yhteydessä että jos et pääse toteuttamaan ideoitasi se turhauttaa ja minun masennukseni johtuu pääosin turhautumisesta.
Kaiken lisäksi sillä palkalla mitä "kulttuuripääkaupunki" maksaa kulttuurialan työntekijöille ei paljoa vapaa-ajalla harrasteta, eli en ole päässyt kotonakaan purkamaan "paineita" eikä se muutenkaan paljoa mieltä ylennä kun tietää että kunta-alalla jopa siivoojat voivat tienata enemmän, mikä ei heillekään ole työhön nähden paljon.
kerroppa mistä saan rahaa jos ei työnantajalta, yrittäjyydestä tai eläkkeestä, jos olisikin mahdollisuus vapaasti toteuttaa itseään murehtimatta toimeentulosta niin sehän olisi kaikkien unelma, "kansalaispalkka" olisi ratkaisu monen ihmisen ongelmiin.
Ne ideat mitkä minun päässäni pyörivät eivät ole mitään näpertelyä jota voisi tehdä jossain kirjoituspöydän ääressä, vaan ne vaativat isot tilat ja pahimillaan kymmenien tuhansien edestä metallintyöstökoneita.
Eli ei se itseni "viihdyttäminen" niin helppoa ole.
Mitä tuohon yrittäjyyteen tulee niin se on selvää että en ainakaan tässä kunnossa jos koskaan, pysty täysipäiväiseen työhön eikä osa-aikaisena yrittäjänä ansaitse riittävää toimeentuloa, eli jostain muualta sitä rahaa on saatava, olisin mielelläni jatkanut teatterilla osatyökyvyttömyyseläkkeen turvin, mutta kaikki työllistymisvaihtoehdot teatterille tyrmättiin ja sen tiedän jo että kaupunki ei pysty järjestämään mitään työtä mitä pystyisin tekemään, enkä usko että kovinkaan moni yrittäjä taas ottaisi riskiä minun palkkaamiseeni, tai ainakin tulisi lopputili äkkiä sairaslomien takia.
Tällä hetkellä ainoa vaihtoehtoni on työkyvyttömyyseläke ja pelkästään sillä ei tosiaankaan järjestetä "näyttelyitä" tms.
hyvä että pakollisiin menoihin riittää, joten pienimuotoinen yritystoiminta on ainoa keino saada sitä rahaa sen "näyttelyn" järjestämiseen. Työtilan tai koneiden hankkimiseen tarvitaan lainaa ja senkin maksamiseen tarvitaa sitä "ylimääräistä" rahaa, loton jättipotti ratkaisisi rahanogelman kertaheitolla mutta kun en ole mainitsemasi Hannu Hanhi.
Olen jo kerhotoiminnassa (autokerho)mukana "tapahtumavastaavana" eli keksin kokoontumisiin erilaisia pelejä ja leikkejä mutta tapahtumia meillä on vain yksi vuodessa, toimin myös kerhon teknisenä neuvonantajana autojen rakentamisessa/korjaamisessa ja myös tarvittaessa teen tai avustan töissä johin kerholaisen omat taidot eivät riitä.
Olen myös jonkin verran mukana harrastajateatteri toiminnassa mukana, mutta se on vain pientä näpertelyä.
Nuorten kerhotoiminnan ohjaaminen taas ei tule kyseeseen sillä mistään ei taida löytyä nuorisokerhoa jossa harrastettaisiin asioita jotka ovat minun ominta alaani eli metallitöitä sekä autojen ja moottoripyörien rakentelua.
Jos keksit toimivan ratkaisun ongelmiini olen sinulle ikuisesti kiitollinen.
Etsijä kirjoitti 1.3.2011 15:9
Luin kiinnostuneena tarinasi. Olen kokenut aika paljon samantapaista, joskin en ole yhtä luova kuin Sinä...mutta tuo luovuuden ja masennuksen kytkentä on mielenkiintoinen. Tosiasia on, että luova ihminen kyllästyy yksitoikkoiseen työhön ja rutiineihin ja ne alkavat nopeasti ahdistaa. Tätä eivät kaikki tunnu ymmärtävän eivätkä hyväksyvän. Toisaalta masennuksen ei välttämättä tarvitse kroonistua.
Et kirjoita mitään ihmissuhteistasi. Onko Sinulla elämässäsi merkityksellisiä suhteita? Usein toisesta ihmisestä saa paljon tukea. Kirjoituksestasi saa sellaisen kuvan, että olet sinkku.
Hmmm... en voi olla pilke silmässä heittämättä kommenttia, että juuri Sinunlaisesi mies voisi olla minunlaiselleni naiselle se oikea... Luova, näppärä ja teatterista kiinnostunut. VOW! Mutta leikki sikseen, kun emme tunne toisiamme.
Valitettavasti luovaa työtä, jolla työllistäisi itsensä kokopäiväisesti, on aika vaikeaa löytää. Olen itsekin kamppaillut saman ongelman kanssa vuosikausia. Vähitellen omaksi ratkaisukseni on muotoutunut kuolettaminen. Siis kuoletan innostukseni voidakseni jatkaa rutiininomaisessa työssä ja toivon koko ajan, että pääsen tekemään jotakin todella kiinnostavaa ja haasteellista. Masennus seuraa tämänkin ratkaisun kantapäillä, mutta minkäs teet, kun elettävä on ja jostain on toimeentulo saatava.
Mutta luulenpa, että ellet pian löydä jotain kiinnostavaa projektia, masennuksesi syvenee. Nuorten harrastustoiminta kuulostaa kiinnostavalta ehdotukselta minunkin mielestäni. Nuorten kanssa työskentely voi muutenkin olla joskus hyvää vastalääkettä alakulolle.
Itse en valitettavasti pärjää ilman lääkkeitä. Mutta lääkkeiden ja hyvien ystävien tuella pysyn kasassa ja saan jotain aikaiseksikin, myös luovia projekteja. Kaikki ratkaisut ovat yksilöllisiä. Yleensä aina kun ihminen joutuu solmuun itsensä kanssa, ratkaisuksi suositellaan ammattiauttajaa, mutta ihmisiä ovat hekin ja usein vähemmän luovia yksilöitä, joten heillä voi olla vaikeuksia ymmärtää tätä erityisproblematiikkaa.
Yrittäjyyttä en minäkään voi suositella. Yrittäjän osa Suomessa on todella rankka. Uskon kuitenkin, että kyvyillesi löytyisi käyttöä, kunhan vain onnistuisit löytämään sen oikean työpaikan, juuri Sinulle sopivan. Tai jos pääset sairaseläkkeelle, toivon, että löydät elämän sisällön muualta.
Kaikkea hyvää ja voimia Sinulle!
Se on ikävä tosiasia että luovat ihmiset ovat usein väärinymmärrettyjä ja ilmeisesti myös helposti masentuvia.
Oma masennukseni ei ehkä olisi kroonistunut mikäli olisin ajoissa tiennyt syyn siihen, olin aina kuvitellut olevani tyhmempi kuin muut enkä koskaan osannut kuvitellakkaan että ongelmani johtuisivat siitä että työ ei ole tarpeeksi haasteellista enkä siten edes ajatellut koskaan tekeväni muuta työtä kuin timpurin töitä joka kulki isältä pojalle.
Ikäväksesi minun on kerrottava että olen onnellisesti naimisissa javascript:void(0); , reilut 20 vuotta jo takana, voisi sanoa että olemme kuin samasta muotista valetut ainoina eroina se että minä olen optimisti ja "futuristi" ja vaimoni pessimisti ja menneisyyteen suuntautuva ( museotutkija) lapsia meillä ei ole ja aivan tarkoituksella,
Vaimoni on myös sairastanut masennusta useaan otteeseen, mutta hänellä se taas johtui liian suuresta työtaakasta
ja siitä että hän joutui olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, mikä on hänelle hyvin rasittavaa.
On lohduttavaa tietää että on olemassa ihmisiä jotka ymmärtävät masentuneita eivätkä ole sanomassa että ota itseäsi niskasta kiinni niin kyllä se siitä.
Olemme vaimoni kanssa päättäneet että rakennamme minulle verstaan jossa voin toteuttaa itseäni, maksoi mitä maksoi.
Se on selvä että ilman sitä masennukseni syvenee entisestään.
Pidän tavallaan nuorten kanssa työskentelystä ja töissä ollessani meilllä oli usein työharjoittelijoita käsi- ja taide tms. kouluista ja pidin siitä että sain jakaa tietojani ja taitojani kun muut kokivat harjoittelijat enemmän taakaksi.
Lääkkeet eivät useimmiten ole oikea ratkaisu masennukseen, vaan pitäisi poistaa ne syyt masennukseen, mikä ikävä kyllä on hyvin harvoin mahdollista.
Sain juuri yhden lääkkeen lisää, ilmeisesti joku uutuus nimeltä voxra, saa nähdä mikä sen vaikutus on.
Pitkään jatkunut lääkkeiden syöminen on ilmeisesti nostanut maksa-arvojani ja olisi enemmän kuin tarpeellista päästä suurimmasta osasta lääkkeitä eroon ettei tule vielä yhtä murhetta lisää.
Tuo yritystoiminta olisi tosiaankin hyvin pienimuotoista sikäli että tarkoitus olisi vain saada hieman lisärahaa ja suurin osa siitä mitä aion tehdä myytäväksi on työmäärään ja materiaalikuluihin nähden hyvin tuottavaa koska kyseessä ovat uniikit tuotteet, pääasiassa autojen ja moottoripyörien erikoisosia ja design kalusteita ja mahdollisesti teattereille ym. erikoislavasteita tai tarpeistoa.
Kiitos sinulle, nostit minut kuopasta johon edellinen kirjoitus pudotti.
Kaikkea hyvää myös sinulle ja voimia, ikävä vain että sinulta meni "unelmamies" sivu suun javascript:void(0);
PS. olen löytänyt yhden keinon millä saan pidettyä itseni vaipumasta pohjamutiin, olen etsinyt facebookin kautta vanhoja koulukavereita lähes 30 vuoden takaa ja olen järjestämässä tapaamista ja useimmat ovat olleet erittäin kiinnostuneita.
hmm...en ole koskaan tullut ajatelleeksi,että masennus voisi johtua persoonasta ja siitä ettei saa haasteellisia työtehtäviä!Se on totta,että aina puhutaan vain pelkästään masennuksesta tai uupumuksesta, mikä johtuu liiallisesta työmäärästä.Muttei koskaan toisinpäin.
Hyvä ja ajatuksia antava kirjoitus!Toivon aloittajalle kaikkea hyvää.