En tiedä enää mitä tehdä tai miten suhtautua. Koen että siskoni ja äitini ovat kuluttaneet omat voimani täysin. Olen heille ehkä myös katkera. Ikinä en ole heille maininnut asiasta enkä aijo. Yritän vain niellä tunteeni ja yrittää hymyillä. Eniten minua harmittaa se etten pysty olemaan heidan seurassaan hyvällä fiiliksellä vaan aina ottaa päähän. Tätäkin yritän peitellä. Millä pääsen tästä yli niin ettei minulla olisi aina näin paha olla??

En nyt sen tarkemmin ala selittämään yksityiskohtia, mutta siskostani sen verran, hän on narsisti. Hän valehtelee ja värittää asioita. Hän on epäluotettava, hänen pitää olla jatkuvasti huomion keskipisteenä. Hän tilittää minulle jatkuvasti omia dramatisoituja ongelmiaan ja elämäänsä. Ei koskaan kysy miten minulla menee. En voi puhua hänelle asioistani, hän kuuluttaa niitä kirkossa. Eikä hän tunnu välittävän edes.

Äitini on vähän monimutkaisempi tapaus. Hän on ylikiltti ja ylihuolehtivainen, mutta se on teennäistä. Toisella syrjää hän on täynnä vihaa ja katkeruutta, jota hän purkaa syyllistämällä muita, lähinnä isääni. Hän on myös huomiota tarvitseva. En siedä hänen käytöstään, tuntuu välillä että maailma pyörii vain hänen pillinsä mukaan. Tai ainakin pitäisi.

En puhu asioistani kelleen, en halua vaivata kavereitanikaan kaikillahan tässä on omat ongelmansa. Haluaisin vain jotenkin päästä yli tästä vihasta ja katkeruudesta. Olen vain kiltti ja tunnollinen. Vaikka sisällä kytee… Ehkä olen hieman marttyyrikin tässä en tiedä. Onko kellään kokemuksia, neuvoja?