Perheenjäsenen vakava sairastuminen, tuleeko joulua ollenkaan?
Äitini on sairastunut vakavasti. Se s-kirjaimella alkava pelottava sairaus, luultavasti levinnyt. Vielä ei tiedetä voidaanko hoitaa. Perheessämme oli vastikään toinen ikävä tapahtuma ja nyt heti perään tämä.
Oma olo on ihan kauhea, pelkoinen, ahdistunut, surullinen, toivoton. Tuntuu että mihinkään ei pysty keskittymään. En tiedä miten tästä selvitään. Oma jaksaminen on erittäin koetuksella. Miten selvitä jos pahin tapahtuu. Pelkään että romahdan jossain vaiheessa itse.
Joulu on pian tulossa. Olen yrittänyt omaan kotiin laittaa hieman joulua. Hieman valoja ja kynttilöitä. En vain löydä iloa näistä asioista. Työt olen yrittänyt tähän mennessä hoitaa.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä ja kuinka olette selvinneet? Oletteko hankkineet itsellenne apua ja millaista?
Hei tahvola
Olen menettänyt kaksi perheenjäsentä joulun alla...voin sanoa että ei tule joulua nyt. Ei pysty pääsemään mihinkään ilon tunnelmaan...olen itse hakenut keskusteluapua,ryhmässä ja yksin. Vertaistuki mun mielestä olis hyvä. Senkin takia että tietää ne tuntemukset mitä toisella on. Samassa tilanteessa oleva....riippuen millasia palveluja paikkakunnallasi on...sain heti aikoja lisää jatkoon koska mulla on kuolemaa ollu niin paljon lyhyen ajan sisällä. Hän on vain minua varten siinä hetkessä kun kerron omia tuntemuksia...ota vaan heti yhteyttä johonkin mistä neuvotaan....voit miettiä hetken ja palata niihin uudestaan,mitä haluat puhua tai mitä toivot että sulle sanottaisiin. Kyllä sen keskustelun saa auki kun siinä hetkessä on...vastapuoli osaa ohjailla keskustelua sun omaan suuntaan ja kuuntelee
Hei
Kiitos viestistäsi nimimerkki Muistoissa.
Vertaistuki olisi varmasti hyvä kanava keskustella näistä asioista. Pienellä paikkakunnalla tuntuu jonkinlaiselta kynnykseltä ottaa yhteyttä oman paikkakunna ihmisiin, kun hirvittää se että tulee tuttuja tai puolituttuja vastaan. Ymmärrän kyllä että näissä asioissa on vaitiolovelvollisuus.
Perheemme ensimmäisen kriisin kohdalla otin yhteyttä yhteen kriisitahoon, minkä verkon kautta löysin. Asiani ei kuulunutkaan heille, ja sitten pompoteltiin paikasta toiseen. Nyt olen taas verkon kautta selvitellyt tähän sairauteen liittyviä järjestöjä ja uskoisin että sitä kautta voisi löytyä joku keskusteluapu.
On niin paljon kysymyksiä ja ajatuksia päässä kun vielä ei tiedetä mitä äidille tapahtuu. Nyt vain odotetaan lisätietoja ja mahdollista sairaalaan pääsyä. Sitä milloin asiat etenevät, ei tiedetä.
Tajusin tänään että jouluun on enää reilu viikko. Pelottaa että joulusta tulee todella ahdistava.
Kyllä näin on että ahdistus kasvaa joulua kohti tahvola....syöpäyhdistyksillä on jotain kanavia,sieltä kannattaa ainakin kysellä. En ole itsekään isolta paikkakunnalta mutta ymmärrän oman terapian tarpeen että nyt on vaan pakko puhua jonkun kanssa että pysyn jotenkin kiinni tässä hetkessä...mulla on myös alzheimerintaudista kokemus perheessä. Kauan kestänyt,kun koko ajan on tilanne päällä. Peräkkäin ja samaan aikaan sairastuneet mun perheessä...kysyn että miksi näin kävi ja vastaan itse että sentakia kun jonkun kohdalle se vaan osuu....tsemppii sulle!