Pelon hallitseminen
Olen herännyt taas uuteen työpäivään . Muutama sekuntti onnen tunnetta kun pää ei ole vielä mukana todellisuudessa kunnes arki taas palautuu mieleen .
Luvassa iltavuoro leikkausyksikössä jossa työskentelen . Mieli on rauhallinen mutta samalla surullinen koska tilanne epidemian osalta on se mitä on .
Henkisesti valmistaudun taas yhteen päivään missä mieli pitää pitää kasassa ja pelot taka- alalla . Tähän on pitänyt opetella . Se ei ole tullut itsestään .
En voi pelätä työskennellessäni mahdollista tartunnan saantia . Voin vain suojata itseni niin hyvin kuin voin . Suojavarusteiden pitäminen on raskasta niin henkisesti kuin ruumiillisesti . Ruumiillisesti kun tuntuu välillä ettei henki kulje tarpeeksi , tuntuu että keho väsyy nopeammin kun varusteet saavat aikaan kehon kuumeneminen ja valtavan hikoilun jonka seurauksena kun vihdoin voit riisua ne olen kauttaaltaan hiestä märkä . Henkinen .kun puet ne päälle se on taas kerran muistutus tapahtumasta jota et uskonut koskaan elin aikanasi tulevasi kokemaan .
Pelkään että kannan viruksen töistä kotia . Päivä on täynnä itsensä jatkuvaa puunaamista ja puhdistamista niin että iho on aivan kuiva ja arka . Silti kun lähden koti mietin olen varmasti tehnyt tarpeeksi . Tehnyt kaikkeni etten vie mahdollista tartuntaa kotia .
En voi tavata äitiäni joka kuuluu riskiryhmään ja kuuluu kotihoidon piiriin . Olen työni puolesta iso riski hänelle .
Puhumme puhelimessa päivittäin. Lopetamme aina samalla tavalla ” Hei hei …nähdään sitten juhannuksena ” .
Puhelun jälkeen toivon että näin tosiaan vielä käy koska jos hän saisi tartunnan hän ei todennäköisesti siitä selviäisi . Pelkään ja toivon että hän on turvassa
Pelko on läsnä koko ajan. En voi sitä ohittaa tai yrittää ees itselleni valehdella ettei sitä olisi .
Ainoa mitä voin tehdä on myöntää että Se on olemassa mutta pyrkiä siihen ettei se hallitse kuitenkaan elämääni . Onnistunko siinä ??? En aina . Joskus kun minulla on yksinäinen hetki kotona annan itselleni luvan pelätä . Annan kyynelten valua jos ne ovat tullakseen.
Luotan tulevaan . Luotan siihen että pelon aika tulee olemaan vielä joskus ohi ja tulevaisuudessa se on vain huono muisto .
Kiitos Saniga kirjoituksestasi. Siitä välittyy se todellisuus, mitä siellä paikan päällä, taudin keskellä koetaan varmaan ihan yleisesti. Pelko on läsnä ja se pitää hallita. Me, jotka pelkäämme kotona läheisten ja rakkaiden ja oman itsemmekin puolesta on todellista, mutta ei se näin satuta kuitenkaan. Kuten jo kaikki tajuamme, joitakin poikkeusyksilöitä lukuunottamatta tämä virus on todella vaarallinen ja se tappaa tai aiheuttaa pitkän sairasvuoteen monelle.
Hoitohenkilökunta, ja kaikki muutkin, jotka pitävät eri tavalla huolta siitä, että elämä kuitenkin jatkuu näissä poikkeusoloissa ovat arjen sankareita. Toivotaan, että se muistetaan myös silloin, kun tämä joskus päättyy..
Jaksamista sinulle ja työtovereillesi.
Kiitoksia vastauksesta . Se lämmitti mieltä 😊.
Tänne oli hyvä kirjoittaa peloistani koska töissä en tunteitani juurikaan jää vaikka asioista varmaan olisi hyvä keskustella jo ihan vertaistuen takia . Monet ovat hyvinkin avoimia mutta itse lähinnä seuraan ja kuuntelen .
Siihen on syynsä. Minulla on tunne- elämän epävakaa persoonallisuus häiriö ja en sitä tietenkään salaa . Suurin osa töissä tietää siitä mutta tapani millä hallitsen tunnetilojani on hiljaisuus ja niiden kuunteleminen ja kontrollointi .
Olen vuosia opetellut terapiassa elämään ja pärjäämään tämän kanssa ja opettelemaan tavat joilla hallitsen arkipäivän tilanteita .
Elämäni on hyvää koska voin luottaa itseeni että tiedän millä mennä eteenpäin ja voin todistaa että häiriöstäni huolimatta minulla on ollut aivan samat ovet avoinna kuin muilla ja olen niistä pystynyt kulkemaan .
Kirjoittaminen on minun tapani purkaa tunteitani ja terapiassa käyn säännöllisesti .
Hienoa Saniga, että olet löytänyt kirjoittamisen. Minullekin se on parempi keino purkaa asioita js tuntemuksua kuin puhuminen. Kirjoittamisessa ehkä punnitseekin sanomistaan paremmin ja voi siihen uudelleen palata.
Jokaisella meillä on omat juttumme ja niiden kanssa on pärjättävä ja opittava elämään. Uskon, että löytyy keinoja, jos on halua selvitä. Se kun sanot, että samat ovet on auki sinulle niinkuin muillekin todistaa juuri sen.
Kaikkea hyvää sinulle nyt ja vastaisuudessa.
.
Hei Saniga! On todella hienoa, että pärjäät vaativassa työssä tästä kauheasta poikkeustilasta huolimatta ja olet pystynyt myös niin hyvin hoitamaan myös omaa mieltäsi. Se kaikki on varmasti hyvin raskasta ja vaatii paljon kykyä keskittyä ja opetella keinoja. Teet valtavan tärkeää työtä.
Kiitos 😊💓
Saniga...
...onneksi elämässä muutakin sisältöä kuin pelon aiheet. Voimia elämääsi, joka osa-alueeseen. Iloa toiminnasta, työstä, varjopuolista huolimatta. Sinulla on tuskin turhaa päivää 🌷