Moi
oi miten ihanaa, että sulla on kissa! Minäkin ottaisin lemmikin jolleivät lapseni olisi niin allergisia.
Tuosta kirjoittamastasi - joku viisas joskus sanoi, että koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus. Niin se varmasti on. On hyvä, että olet huomannut ne mallit, joita toistat parisuhteissasi: jatkossa voit tietoisesti valita toisin.
Voi oikein hyvin,
S

Moi Sintukka!

Mä taas jäin miettii sitä: että koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia onnellinen lapsuus. Onko se juuri sit mitä aikuisena elää vai näkeekö sen mahdollisesti tulevaisuudessa jos on omia lapsia?
Niin kovasti haluan oman perheen ja lapsia. Niin tekisin omille lapsilleni kyllä niin hyvän lapsuuden kun vain osaisin, välttäisin toistamasta niitä asioita joita omassa elämässä on ollut tai on edelleen.

Juu, tuo karvakas ei ole jättänyt pariin päivään hetkeksikään mua silmistää, nyt se on tänää osoittanu selkeesti että olitpa taas tylsä kun olit kauan pois, olen sulle vihainen!😉
Se on perheen jäsen siinä missä ihminenkin.

Olen ollut pitkästä aikaa hyvällä tuulella tänään🙂
Kipuja on paljon ja huomenna taas lääkäri ja tsekataan verenpaineita.
Kivut kun taas saa vähemmälle niin jaksan taas paremmin.
Koulun alkuun on vielä onneks aikaa. Olen käynyt kahtena päivänä ulkona kävelemässä kun aurinko on paistanut, ihan kohta nään ystäväni ja mennään hänen koiran kanssa kävelylle.
Tää loma on kyllä tehnyt hyvää☺️😀

Kirjottele taas ja voi sinäkin hyvin🌻🙂🌻

Moikka taas
ja hyvää alkanutta vuotta ☺️❤️ mä uskon tuohon juttuun niin, että tavallaan ihminen voi käsitellä asiansa ihan missä iässä vain. Siis että lapsuuden kurjiin juttuihin ei tarvitse jäädä makaamaan, ja esim. vanhemmilleen voi antaa anteeksi. He eivät ehkä osanneet toimia toisin. Eli siis hyväksyy lapsuutensas osana elämäänsä mutta ei ajattele, että sen tarvitsee määrätä sun tulevaisuuttasi. Rakkautta, empatiaa, välittämistä voi opetella ja ensisijaisesti tietenkin pitää rakastaa itseään.
Mulla on isoja ongelmia rajojen vetämisen kanssa, että olen näennäisen reipas ja vahva ja sitten ihmiset haluavat aina imeä musta voimaa ja energiaa, se on hirveän kuluttavaa. Mun parisuhteetkin ovat sellaisia, riippuvaisia. Mä etsin nyt erillisyyttä ja opettelen olemaan yksin rauhassa - se ei ole aina helppoa todellakaan, mutta uskon että opin siihen.
Mulla taustalla on myös lapsuuden hylkäyskokemuksia: pitkä sairaalareissu ihan pienenä, joka on tehnyt mulle turvattoman olon. Mutta siihen aikaan tyyli oli se, että sairas lapsi jää sairaalaan, äiti ei voi tulla mukaan (ja mulla oli siis isompi sisarus jota piti hoitaa).
Tällaista filosofiaa 😉 toivottavasti kipusi ovat hellittäneet ja vuosi on alkanut hyvin!
Hali,
S

Heippa!
Kyllä tämä tässä menee, kivut on paremmalla tolalla.
Kun nyt ei iskis iha heti.
Mua vaan ahdistaa taas, järki sanoo että pärjää, tunne sanoo että pitää kehittää paniikki.
Mulla on nyt keväällä oikeus toimeentulotukeen, laskin sillä laskurilla. Eli sitä saan hakea helmikuusta. Isoimmat laskut on pois päiväjärjestyksestä.
Mutta mul on varmaan jääny pelko päälle. Miten sen sais pois?😞
Onks se sitä kun toinen on pummannu rahaa ja ruokaa. Ja vaikka tietääkin, että itselleni vain nyt ruokaa ostan ja tiedän, että kukaan ei sitä tule pummaamaan ja ruokamenotkin on pienemmät. Niin miks mä kehitän paniikkia?
Mikä ihme tässä nyt on🙄

Moikka
no tottakai voi ahdistaa ja pelottaa. Ahdistaahan muakin, esim. lasten isän työttömyys, vaikka se elää (on elänyt yli 4 v) uudessa avoliitossa. Kyllä nämä elämän vaikeudet, varsinkin taloudelliset, jättävät jälkensä.
Pelot ja ahdistukset ovat inhimillisiä tunteita ja niitä on kaikilla. Kannattaa vain yrittää kuunnella sitä järjen ääntä ja hokea itselleen, että on turvassa. Moni välittää sinusta, minäkin, vaikken edes tunne 🌻🙂🌻
Mukavaa loppuviikkoa! Elämä kantaa.

Kiitos Sintukka ☺️❤️

Mä pääsin tänään englannin suullisesta kokeesta läpi☺️😀
Ennen joulua oli virallinen koe, mulle se oli sillon epävirallinen, kun jäädyin totaalisesti, hyvä kun osas enkuks esitellä itsensä😟 Olin kyllä tosi väsyny ja stressaantunutkin.
Niin ope anto mulle uuden yrityksen tälle päivää ja se meni läpi😀
Opettajakin oli ilonen mun puolesta, tuli niin hyvä mieli!

Noniin, onnea! vuosi alkoi siis hyvin ☺️ näethän että ikävätkin asiat ovat korjattavissa.
Mä ajattelin mennä katsomaan valofestivaalia vielä tänä iltana. Ihanaa, kun on kaunis talvi mut vähän tahtoo paleltaa....

Nyt on kyllä kylmää, mut kyllä lumi tekee ihmettä!
Mä oon kerran ollu valofestivaaleilla, ne on aikas tavalla hienoja!
Nauti 🙂🌻

OyNoy. Taas mennää moniniveltulehduksella, koska mä mahdan tajuta, ettei mun fibromyalgia jalat nykyään kestä -10 astetta pakkasta farkuilla ja edes lämpimillä alusvaatteilla niiden alla😝
Nyt on polvet turvoksissa ja jotain kipuu myös oikean jalan lonkassa ja kävin nyt sitten hakemassa kortisonit ja tulehduskipulääkkeet, onneks nyt lomalla... maanantaina kouluun istumaan. Voi että ottaa päähän.

Mä olen myös taas elänyt omassa päässä katastrofeja, eli siis murehtinut ihan turhasta koko viikon. Kärsin tästä katastrofiajattelusta itsekin. Ei tarvita kuin se vaikea asia ja minähän kehitän seuraavaksi pahimman mahdollisen tapahtuman ja saan paniikkikohtauksen.
En tiedä mikä tähän auttas, pitää ottaa puheeksi seuraavalla kerralla kun meen juttelee.
Kun asiaan vois ajatella sellaisen näkökulman että asia selviää ilman että siitä seuraa jotain hirveää.
Sitte kun tajuan, tällä kertaa kuulin 3 eri ihmisen suusta että sinulla ei oikeasti ole mitään hätää ja asiaa selviää, uskoin että asia selviää ja mitään pahaa ei tapahdu.
Oravan pyörä katkesi ja totesin, että olinpa taas hölmö🙄

Moi Sirpale
harmi, että sulla on kipuja ☹️ tiedän kyllä millaista voi olla fibromyalgian kanssa, olen seurannut suhteellisen läheltä.
Mitä tulee pelkoihin: ihan totta on se, että niitä voi opetella hallitsemaan ja niiden kanssa pärjäämään. Itse opin eräästä kirjasta ajatusharjoituksia: sellaisia esim. että kerran tunnissa keskittyy minuutksi ajattelemaan olevansa turvassa ja hyvien asioiden ympäröimä, ja että mitään pelättävää ei ole. Ihme kyllä sellaiset ajatukset ovat auttaneet ainakin minua.
Koska se on totta: sinulla ei ole mitään hätää ja selvästi monet välittävät sinusta ja pitävät puoliasi. Itsekin olet vahvempi kuin usein kuvitteletkaan! 😉
MInulla on ollut ihan hyviä aikoja, voimakkaita ahdistuksia vähän. Entinen seurustelukumppanini on katkera minua kohtaan ja yrittää välillä syyllistää minua mm. viime kesänä sairstamastani masennuksesta ja mielialan vaihteluistani. Hän kuitenkin tiesi, että minulla on mt-diagnoosi ja hoitosuhde. Tuntuu kohtuuttomalta, että toinen syyllistää minua sairaudestani. Toisaalta hänen empatiakyvyttömyytensä oli suuri syy siihen, etten halunnut jatkaa seurustelusuhdetta.
Voi oikein hyvin, reipasta viikkoa!

Moikka Sintukka🙂🌻
Täällä taas, vaikka ei nii kivoissa merkeissä, en muista koska oisin ollu näin kipee kroppani kans. Nyt on polvet turvoksissa ja kipu vaihtelee niska-hartiakivusta-polvikipuun☹️
Sain lääkäriajan keskviikolle.

Se todellaki on kohtuutonta, että hän syyllistää sua.
Hänestä tuntuu pahalta ja jotenkin se sitten pitää purkaa, niin ehkä tomonen helpottaa hänen oloonsa, vaikka väärin se on.
Mulla on ollu samanalaista exän kanssa ennen eroa. Jotenki niiden on ollu helppo tökätä siihen, minkä tietää osuvan. Olen nollut "sellaisessa mielentilassa" ettei mulle voi asioita kertoa. Mikähän "sellainen mielentila" on ollut🙄
Musta on tuntunu monta kertaa siltä, että psyykkisiä sairauksia voi käyttää aseena toista kohtaan, vaikka niinhän se ei saisi olla☹️
Ollaan ihmisiä siinä missä muutkin.

Lääkärikeikka, polvesta punktoitiin tänää 47 ml nestettä ja kortisonit tilalle. Yhteensä 8 piikkiä, joista sitte osa niska-hartiaseudun kipuun. Nyt oon tosi väsyny ja ollu tosi kipee.
Huomenna on ehkä jo parempi.
Jos polvet alkaa riehaantuu enempi, nii sit pitää harkita lähetettä reumapkl.
En ole sinne mielelläni menossa, ne laitto mut kerran jo pihalle sieltä, kun ei heidän mielestään ole reumatautia.

Olen ollu 2 viikkoa uupunut, jaksan kattoo kybäuutiset ja meen koisaa ja herään ysiltä, mut puolen päivän jälkeen oon valmis unille😴
Kahvikaan ei auta. Kyllä mä päivän jaksan häärätä, mutta väkisin.
Alkaa olotila muistuttaa viimekevään oloja, kun kävin terapiassa.
Nyt mä todella pelkään, että masennus yrittää tulla
😯🗯️

Moi taas Sirpale, pitkästä aikaa
mulla ollut vähän vuoristorataa taas, mutta nyt helpottaa (kai). Kaikenlaisia huolia riittää yh-äidinkin elämässä, ja työelämä on aika vaativaa myös.
Joka tapauksessa - onko sulla tahoa, jossa voit käydä puhumassa masennusoireista?
Uskon,e ttä nuo fyysiset kivutkin vaikuttavat.
Luitko siitä, että liikunta on lisätty masennuksen Käypä hoito-suosituksiin eli se oikeasti auttaa ?Ainakin minua on todella auttanut. Pystytkö esim. uimaan?
Orastavaan masennukseen kannattaa yrittää puuttua heti, jos vain sulla joku taho on, jossa voit käydä, vaikka koulun kautta?
tsemppiä Sirpale, valoa kohti mennään 🌻🙂🌻

Moi Sintukka🙂🌻
Kurjaa että sullakin on vuoristorataa, onko se helpottanut?

Mulla on kouluterkkari jolle voi mennä juttelee ja sitä kautta voi saada aikaa lääkärillekin.
Nyt mä saan keskusteluapua koulunpuolesta, meillä on opiskelijadiakoni, joka on psykoterapeutti, niin hänen kanssaan käyn juttelemassa.
Mulla on ollut migreeniäkin nyt lähiaikoina. Mulla on siihen lääkkeet. Ne auttaa.
Joo, vesilliikunta teke hyvää, tykkään siitä, ajattelin mennä ens viikolla. Fyssioterapeutti suositteli vesijuoksua, kun uimisesta nuo kipeät polvet ei ehkä tykkää tällä hetkellä.

Eilen kävin ystäväni luona ja näin ihanan kummipoikani taas, hän on niin iloinen ja kova poika häärääämään, että tulee hyvälle mielelle. Me rakennettiin legoista autotalli poliisiautolle☺️
Tuli niin hyvä mieli muutenkin, kun jaksoin lähteä kotoa ystävän luona käymään.
Tänään mä olin päivällä kävelyllä, kun oli niin hieno ilmakin.

Maanantaina alkaa 7 viiokon harjottelujakso tk:ssa. Jännittää!
Kumpa kaikki menis hyvin!

Moi Sirpale, miten sulla menee? Miten olet viihtynyt työharjoittelussa?
Mulla on aika kiiretttä pitänyt, yksi tosi iso työjuttu tässä just valmistumassa.
Välillä tosi huonoja päiviä, sunnuntaina olin tosi ahdistunut... mutta liikunta on auttanut! Lapset ovat nyt hiihtolomalla mujmmolassa, mun vanhemmat ovat todella apuna ja tukena lasten kanssa, ja isäänsäkin on hyvät välit.
Toivottavasti voit hyvin ja kivut eivät vaivaa!