Voi ahdistus mörkö, emmepä ole taaskaan pitkään aikaan tavanneet.😟
Ahdistaa, ahdistaa...
Eilinen ilta meni vatsakivussa, 2 litalginia yökaveriks ja sit rupes helppaa. Oisin lähteny päivystykseen, mut lääkkeet ehti auttaa. Toisaalta hyvä niin, kukapa siellä ois jaksanu olla ja odottaa🙄

Rahattomuus, miks piti vapaaehtosestikin vielä lähtee opiskelee, just nyt kun rahaa ei ole paljon ja pitää koittaa jotenkin selvitä, ahistaa niin pirusti. Tiedän että mun tilanteessa on monia, monia myös ja vielä pahemmassakin tilanteessa. Mutta kun se ei lohduta just nyt.
Enpä ihmettelin jos ne tuolta vattasta löytää vatsahaavan kaikesta murehtimisesta😭

Mä oon taas niin loppu, kaikkeen.

Olen koulussa enkä jaksa keskittyä. Kipuja on kropassa, väsyttää.
Olin viikonloppuna käymässä vanhempien tykönä, olin äidin ja koiran kanssa mettässä lenkillä ja sit lämmitettii tynnyrisauna 🙂 Oli mukavaa!
Arkeenpalaaminen ei sitte olekaa yhtää mukavaa, en jaksas nähdä näitä tyyppejä, tuntuu että ne on ylipirteitä ja ylipositiivisia😮

Miks mun pitäs yrittää olla pirtee ja ilonen kun en ole.

Moi Sirpale,
tulin taas pienen tauon jälkeen tänne katsomaan 🙂 mulla on vähän raskaita aikoja, kun miesystävän kanssa joutuu vääntämään asioista. Minulle masennus tuo tarvetta eristäytyä ihmisistä, hän taas kokee että hänelle pitäisi kertoa kaikki. En todellakaan halua.

Pirteydestä: minäkin olen ulospäin todella pirteä ja energinen, enimmäkseen, ja ihmiset luulevat että se on mun perusmoodi. Mun masentunutta puoltani harva näkee. Ja miesystävän kanssa olen eroamassa tän takia, mä inhoan sitä kun se tunkeutuu mun elämään 😝
Kannattaa vaan muistaa, että harva meistä on rautaa sikäli, että useimmilla on elämässään tragedioita, joista ympäristöllä ei ole aavistustakaan. Ei kannata ajatella olevansa ihan yksin ongelmineen - elämä ei ole kenellekään helppoa.

Mukavaa viikkoa sinulle! 🙂🌻

Hei Sintukka,
minäkään en ole hetkeen kirjotellut, taas tapahtuu... ja liikaa!
Kurjaa kun joudut eroamaan, mutta joskus se vaan on parempi ratkaisu.

Ahistaa😝
Mulla on nyt uus käytännön jakso menossa, se on ihan hyvä juttu.
Mutta mutta...

Mulla on koulussa ryhmätyö ja meit on 3 opiskelijaa siinä, eli 2 mun lisäks. Tää toinen on päihderiippuvainen psyykkisesti sairas, joka oli 2 viikkoa sitte suljetulla.
Hänen asiat alko menee alamäkee ja vein asian opelle.
Tää kaveri on nyt ihan sekasin, se saa kokoajan raivareita, haukkuu ja käyttää henkistä väkivaltaa joka kohdistuu minuun.
Viimeviikolla puhuin puhelimes opon kanssa ja kerroin näistä kaikista asioista, tosi paljon kaikkee, ja siitä että tyyppi on sanonut ottavansa yliannoksen lääkkeitä ja tappas ittensä.
Se tyyppi soitti ja avautu mulle kun hänen lapsensa oli huutanut äidilleen, että miks tulit kotiin, oisit pysyny siellä sairaalassa. Ja avautu siitäki että hoitsut ei ollu antanu sairaalassa huumekipulääkettä.
Nyt on sit suunnitteilla palaveria ja raportin tekoa tilanteesta yms.

Mä oon 3 yönä nähny painajaisii, johtuu varmaan tosta kouluasiasta. Yhtenäyönä joku teki jossain jotain pahaa mulle, heräsin hikimärkänä yksyö mua jahtas sala-ampujat haulikon kanssa, yritin pysyä niiltä piilossa, mut ne oli saanu kiinni jotain mun kavereita ja osotti niitä haulikolla.Sitte viimeyönä kaks huumehörhöä oli mun kimpussa.😯🗯️

En tiedä mikä sotku tästä vielä tulee.

Tuo kuulostaa asialta, joka on ehdottomasti koulun hoidettava, ei sinun! Et ole vastuussa opiskelutoverisi ongelmista millään tavalla eikä sinun tarvitse sietää kiusaamista. Vedät vain tiukat rajat, opettajien kautta. Sulla on oikeus opiskella rauhassa!
Tsemppiä!

Kiitos Sintukka🙂🌻
Sitä nyt tarvitaan.

Mä puhuin tänää kahelle mun opelle, kevensin mieltä. Mitää uutta asian tiimoilta ei muuten ole. Mä sanoin molemmille, että mä en jaksa tätä ja haluan tän ohi mahdollisimman pian😯🗯️
Ne tajus mua. Tänää se tyyppi mulkoili mua sen näkösenä, että jos katse vois tappaa olisin kuallu. Mä oon sen silmissä nyt se pahis😞

Mun vattaan sattuu taas liikaa. Se hermostu taas, varmaa nää asiat hermostuttaa sitä entisestään. Mä en jaksa tehä mitää, mut onneks on harjottelu nyt, niin se katkasee ajatuksia.

Tänää selvitin yhen mun ystävän kanssa meiän tulehtuneita välejä... Puhuttiin messengerissä, päätettii nähdä ja puhua vielä face to face.
Ois tosi tyhmää, jos pitkä ystävyys loppuis sotkuun, jonka voi selvittää.

Veli kävi kahvilla, kuunneltiin musiikkia ja kevensin mieltäni sen kanssa.
Se vaan tajuu mua niin saumattomasti, me ollaan ihan nuoresta asti jaettu kaikki. Mulle tosi tärkee.
Otin nyt yöks Melatoniinia, saan nukuttua, nyt kurkkua ei enää kurista, niinku edellisiltana.

Huomenna sais olla hyvä päivä!

Hei kaikille!

Oletteko huomanneet, että Mieli Maasta ry järjestää Tukinetissä liveryhmiä eli chattejä masentuneille? Ryhmiin voi osallistua kuka tahansa Tukinettiin rekisteröitynyt käyttäjä.

Mieli Maasta liveryhmä on Tukinetissä parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 18-20 ja ryhmissä käsitellään erilaisia teemoja. Seuraava Mieli Maasta liveryhmä on jo tänään keskiviikkona ja teemana on pitkäaikainen vaikea masennus. Ryhmien ohjaajina toimivat Mieli Maasta ry:n vertaisohjaajat.

Ryhmään mahtuu kerrallaan vain 12 osallistujaa, joten kannattaa tulla paikalle heti ryhmän alussa, jotta varmasti pääsee mukaan.

Tervetuloa Mieli Maasta liveryhmiin!🙂🌻

Kiitos Kata🌻🙂🌻
Olen meinannut monta kertaa osallistua, mutta en ole jaksanu tai rohjennut.

Mutta, nyt se sitten tapahtuu: keskustelu kouluhommasta on ensviikon perjantaina😯🗯️
Mä toisissani toivon, että sillon päättyy kaikki, aivan kaikki tähän sotkuun liittyvä.
Viimeyönä oli painajaisia taas.
Eilen illalla soitin ystävälleni ja puhuin kaikesta muustakin mikä mieltä painaa.

Fibro kiusaa taas enemmän ku koskaan.
Harjottelupäivät sujuu kuitenki hyvin, ehkä se on positiivisin juttu tällä hetkellä.

Mitäs tänne...

Ehkä hyviä juttuja ekaks:
Kipupiikeillä tänään, kortisonipiikit tuli niskaan ja hartioihin vakio kipupiikit ja tuttu ihana lääkäri, jonka kanssa höpötellään aina aiheesta ja sen vierestä 😀 Kivuton olo!
Tietsikka heppu kävi laittaa koneen kuntoon.
Harkka sujuu hyvin, sain hyvää välipalautettakin!

Huomenna toivottavasti tulee loppu koulusotkulle, on se palaveri, kääk😯🗯️
Kauhistuttaa miten siinä käy ja mikä on tyypillä vastaanotto, onks se asiallinen vai rupeeks räyhää. No se selviää huomenna.
En ole siellä onneks yksin.

Moi taas
olen reissannut työn puolesta enkä ole ehtinyt kurkata sun kuulumisia.
Toivottavasti koulusotkut selkeni!
Hienoa kuulla, että sulla on veli, joka jaksaa sua kuunnella. Minäkin nuorempana usein turvauduin isoveljeen, nyt nelikymppisenä molemmilla on paljon omia kiireitä lasten ja muun kanssa, mutta kyllä hän yhä on mulle tärkeä. Ihana on myös katsoa omia lapsia, siis miten läheiset välit heillä on. (tietenkin välillä syyllisyys iskee - miten paljon tajuavat siitä miten ahdistunut äitinsä välillä on?)
Mutta ainakin koulussa ja päiväkodissa sujuu hyvin ja kavereita on molemmilla mukavasti.
Ja hyvä, että saat noihin fyysisiin vaivoihin apua myös
Tänä päivänä apua niin fyysisiin kuin psyykkisiin juttuihin saa usein vaatimalla vaatia. Mulla oli kuopuksen syntymän jälkeen hoitamaton synnytyksen jälkeinen masennus, vaihdettiin sitten paikkakuntaa ja neuvolaa enkä tahtonut millään saada apua, se oli ihan kamalaa. Tarvittiin kaverin äitiä, joka on STM:ssä virkamiehenä! Aika karmeaa oikeasti, mutta tällaista tapahtuu.
Voi hyvin Sirpale
🙂🌻🙂🌻🙂🌻

Moi Sintukka ja kiitos 🌻🙂🌻

Kouluasia selvisi☺️
keskustelu kesti 1,5 h. Tyyppi ei tullut paikalle koska hänen mielestää kaikki oli ok... Mä olen se pahis edelleen.
Opettajan, opon ja toisen luokkakamun kans puhuttiin nelistään ja lopputulos oli se, että tämä ongelmatyyppi ei tee meidän kanssa enää mitään, yhteistyö meidän kanssa päättyi ja koulu tarttuu asiaan nyt. Ois mun milestä pitäny puuttua aikasemmin!

Jos tyyppi ei usko tai laittaa mulle viestiä, mä välitän ne heti eteenpäin.
Tyypillä ei ole sairaudentuntoa ja kertoilee eri stooreja eri tyypeille.
Avauduttiin ja puitiin kunnolla asia ja mun osalta se o ny ohi.
Uusi keskustelu pidetään 4 viikon päästä ku harjottelu on ohi, koska sillon meil on ryhmätöiden esittelyt ja se tarvii viel hoitaa sen tyypin kanssa, mut muuta ei.
Keskustelu on nyt samalla porukalla ku viimeks, mut ilman sitä ongelmatyyppiä. Meidän käskettiin ny keskittyy harjotteluun ja omaan opiskeluun.
Kun nyt oikeesti tää ois tässä!

Olen ollut taas kiukkuinen, kai se vaan johtuu kaikesta... Tunnen itseni tyhmäksi, kun annan tällästen ihmisten sählätä mun elämässäni😝
Kai mä vielä käyn läpi eroakin, siitä on puolivuotta.
Se suhdekin söi minua liikaa. Mies vaan käytti hyväkseen.
Ehkä mä oon sitte liian kiltti ja hyväntahtonen😐
Väsyttää eikä huvittas mikään☹️
Haluaisi erakoitua tänne omaan kämppään.

Jahhans, syksy etenee yhä synkempään suuntaan, en tykkää.
Fibrokivut vaivaa taas ihan kiitettävästi, psykiatri viime keväänä oli optimistinen että voisin jättää mieliala lääkkeet pois keväällä. En tiedä haluanko tai uskallanko, jos vaan käyttäs opiskelujen loppuun asti. Ois varmempi olo, ettei iskis tuo masis sitte stressistä.. hmm.. mikä ois järkevää? Aina ne kyl saa alotettuu uudelleen.

Olen kuunnellut tätä Sillanpään biisiä nyt usein ja toisaalta toivon, että miehet jotka on satuttaneet, joskus tuntisivat näin. Mutta toisaalta tää kuulostaa myös surullisuudessaan aika kauniilta. Sanat puhuttelee.Me oikeesti ansaitaan kultaa.

-Sinä ansaitset kultaa-

Mä vannon, ja vannon, ja vannon
huomenna sekoiluni päättyy
mut ehkä tiedät.
Mä jatkan, ja jatkan, ja jatkan
kunnes sun sydämesi särkyy
ja jätät meidät.

Rakas onnea matkaan,
sinä ansaitset kultaa.

Hei älä ikinä enää
yhdenkään ihmisen anna.
Sua kohdella niinkuin mä kohtelin,
loukkasin ja haavoitin sua.

Älä rakasta ketään,
joka voi olla niin julma.
Mä tiedän että mä loukkasin,
loukkasin ja haavoitin sua.

Mä tunnen, mä tunnen, mä tunnen
muistosi lähelläni vielä
ja pyydän anteeks.
Sä löysit, sä löysit jo toisen
ja mun on sun annettava mennä
nyt hänen luokseen.

Rakas onnea matkaan,
sinä ansaitset kultaa.

Hei älä ikinä enää
yhdenkään ihmisen anna.
Sua kohdella niinkuin mä kohtelin,
loukkasin ja haavoitin sua.

Älä rakasta ketään
joka voi olla niin julma.
Mä tiedän että mä loukkasin,
loukkasin ja haavoitin sua.

Toivon, että hän pitää
paremmin onnesta huolta.
Rakas onnea matkaan,
sinä ansaitset kultaa.

Rakas onnea matkaan.

Hei älä ikinä enää
yhdenkään ihmisen anna.
Sua kohdella niinkuin mä kohtelin,
loukkasin ja haavoitin sua.

Älä rakasta ketään
joka voi olla niin julma.
Mä tiedän että mä loukkasin,
loukkasin ja haavoitin sua.

Toivon, että hän pitää
paremmin onnesta huolta.
Rakas onnea matkaan,
sinä ansaitset kultaa.

Rakas onnea matkaan.

Hei, minäkin olen kuunnellut tuota biisiä!
Fibrokivut ovat varmasti hirveitä, mieheni tyttärellä on niitä myös ja kovin surullista pahimmillaan.
Minä en ole hirveästi täällä käynyt, lukemassa toki, mutta kova kiire töissä ja lasten kanssa... olen kuitenkin enenevässä määrin yrittänyt työstää omaa mieltäni ja siihen liittyviä juttuja, harjoitellut meditaatiota, hetkessä olemista, ahdistuksen hallintaa. En nuorempana uskonut ollenkaan noihin asioihin esim. mindfullnessiin, mutta minua ne ovat auttaneet.
Minä olen ihan varma - tiedän sen - Sirpale, että voit paremmin taas pian.
Mielialan heittelyjä sattuu, joillakin on herkempi mieli, kuten minulla ja selvästi sinulla, mutta kuten tiedät ja muistat, nämä huonot kaudet menevät ohi.
Olen itse opetellut ajattelemaan niin, että jollakin toisella on joku fyysinen vaiva, minulla on tämä taipumus suruun ja tuskaisuuteen, mutta ei sen tarvitse hallita minun koko olemustani.
Ihanaa viikkoa sinulle, valoa pimeyteen 😉

Moi Sintukka, kiva kuulla sinusta!
On tosi hienoo kun oot saanu apua noista asioista!
Mä olen tällä hetkellä mukana semmosessa SomeBody- ryhmässä, se on semmonen psykofyysinen menetelmä ja se kokoontuu viisi kertaa. Viime kerralla oli rentoutus mielikuvaharjoitteen kanssa ja sitä ennen hengitysharjotus, jossa keskityttiin hengittämään kehon neriosiin, se teki hyvää.
Tiedätkö mitä olen ajatellut taas aloittaa, joogan.
Kävin lämpöjoogassa varmaan puolisen vuotta, mutta aattelin, että jos vaan veronpalautuksista jää sen verran, niin voisin ostaa kymppikortin tms ja aloittaa joogan uudestaan. Se antoi jonkinlaista rauhaa tai sitten pilatesta haluisin koittaa kans.

Olen kamalan väsynyt, onneks mulla on viikonloppu vapaa ja sitten enää neljä harjottelupäivää!
Odotan vaan että pääsen nukkumaan.

Kiitos Sintukka rohkaisusta ja tsempistä🌻🙂🌻
Voi sinäkin hyvin ja jaksamista arkeen sullekin🙂🌻

Voi vitsit kun väsyttää, meinaa nukahtaa ihan pystyyn. Illallaki tulee uni käskemättä, eikä unilääkettä tarvi, tuntuu kyl että vois nukkua koko ajan😴

Tänää oli harjottelun loppuarviointi ja huomenna viiminen päivä, jeiii!!
Arvosanaks tuli hyvä☺️
Se on hyvä, mulle iha riittävä eli oon tyytyväinen🙂

Ulkona on ihan säkkipimeetä😝