erakoksiko kirjoitti 28.2.2012 12:38

"Ajattelen, siis olen olemassa "-
päden, siis olenko enemmän olemassa?
ellen päde, enkö olekaan olemassa?

Teen, siis olenko enemmän olemassa?
Ellen tee, enkö olekaan olemassa?

Minulla tuo menee vähän noin. Luulisin. Nyt olen vähentänyt tekemistä ja alkanut enemmän olemaan. Yrittänyt. Mutta tuntuu, kuin tämä olisi kaksiteräinen miekka. Teet niin tai näin, niin koskaan ei ole hyvä. Jos ei ole hyvä itsesi kannalta, niin sitten jonkun toisen.

Ylisuoritan usein. Huomaan sen vasta jälkikäteen tai suorittamisen keskiössä. Haluaisin jotain muuta. Mutta tuntuu, että tukea asialle en saa. 😑❓

"voima tulee täydelliseksi heikkoudessa"

Mikä tekemisen takana on?mikä motivoi tekemään, pätemään, suorittamaan, toimimaan?
mistä tulee se impulssi, sykäys, halu -?

Mitä sillä hakee?

Kun mietin itseä, löydän jotain mitä haen tähän elämään: enemmän oikeutta olla minä,
tällaisena, oikeutta olla just tällainen ja mahdollisuutta kokea tulla hyväksytyksi just tällaisena.
Nimenomaan tuota viimeistä: asettaa alttiiksi itsensä tähän elämän karuselliin.
Löytää se sama viiva jolla kaikki me täällä enemmän tai vähemmän olemme ja vaikutamme.

Mitä tarkoitat Pompula tuolla kun sanot "mutta tuntuu, että tukea asialle en saa" ?

arka kirjoitti 28.2.2012 16:14

"voima tulee täydelliseksi heikkoudessa"

Mitä tuo tarkoittaa? Heikkous on voima?

erakoksiko kirjoitti 28.2.2012 16:52

Mikä tekemisen takana on?mikä motivoi tekemään, pätemään, suorittamaan, toimimaan?
mistä tulee se impulssi, sykäys, halu -?

Mitä sillä hakee?

Kun mietin itseä, löydän jotain mitä haen tähän elämään: enemmän oikeutta olla minä,
tällaisena, oikeutta olla just tällainen ja mahdollisuutta kokea tulla hyväksytyksi just tällaisena.
Nimenomaan tuota viimeistä: asettaa alttiiksi itsensä tähän elämän karuselliin.
Löytää se sama viiva jolla kaikki me täällä enemmän tai vähemmän olemme ja vaikutamme.

Mitä tarkoitat Pompula tuolla kun sanot "mutta tuntuu, että tukea asialle en saa" ?

Oliko noi kysymykset tehty sulle itselle, vai yleisesti, vai miten?

Olen taas ullakolla, kun en näe samalla koko viestiketjua, kun kirjoitan. Mutta tuolla tarkoitin, että jos olen ja teen oikeasti oikeissa rajoissani, en saa tukea sille. Sitten tähän liittyy myös koko ajan vaihtuva hoitaja. Kommunikoinnin sudenkuopat jne.

Suorittamaan olen oppinut jo varhain. Kotona. Siitä pois oppiminen on suuren haasteen takana ja tämä yhteiskunta ei ainakaan siihen kannusta. Päin vastoin. Niinpä päden, teen , jotta olen olemassa.

Oliko noi kysymykset tehty sulle itselle, vai yleisesti, vai miten?

Olen taas ullakolla, kun en näe samalla koko viestiketjua, kun kirjoitan. Mutta tuolla tarkoitin, että jos olen ja teen oikeasti oikeissa rajoissani, en saa tukea sille. Sitten tähän liittyy myös koko ajan vaihtuva hoitaja. Kommunikoinnin sudenkuopat jne.

Suorittamaan olen oppinut jo varhain. Kotona. Siitä pois oppiminen on suuren haasteen takana ja tämä yhteiskunta ei ainakaan siihen kannusta. Päin vastoin. Niinpä päden, teen , jotta olen olemassa.

Arka varmaan vastaa mitä tarkoitti tuolla heikkous - voima -asialla.

Yleisesti kysyin ja itseltäkin.
Kun olet ja teet oikeissa rajoissasi - et tule hyväksytyksikö siinä sinuna sellaisen kuin olet, sitäkö tarkoitit?
Et saa tukea sille, millainen olet? miten teet?
Nuo sudenkuopat, jos jatkuvasti vaihtuu se, joka oma vastavaikuttaja ja sekin kun sanoilla on jokaiselle oma kaiku; aina ei välttämättä saa ymmärrystä kun sana jota käyttää voi toiselle olla toisensisältöinen.

Suorittaminen on tapa tehdä työtä; tehdä mitä joko olosuhtedien pakosta on pakotettu tekemään tai omasta valinnasta tekee mielellään ja muuten vain.
Tosin silloin sitä ei miellä suorittamiseksi,
enemmän joksikin positiivisemman oloiseksi tekemiseksi?

Pädet ollaksesi olemassa.
Jos olisi toisinpäin, surettaisi ?
Jos olisin olemassa päteäkseni, olisinko suorittamiskierteessä enemmän?

Miellät haasteeksi suorittamisesta poisoppimisen,
se olisikin ihanteellista, vapautua turhasta suorittamisesta.
Jäisikö aikaa, tulisiko tilaa, enemmän omimmalle elämälle,
sellaiselle elämälle joka tyydyttää laajemmin eri tarpeita?

Samalla viivalla, samalla viivalla.

erakoksiko kirjoitti 28.2.2012 17:59

Oliko noi kysymykset tehty sulle itselle, vai yleisesti, vai miten?

Olen taas ullakolla, kun en näe samalla koko viestiketjua, kun kirjoitan. Mutta tuolla tarkoitin, että jos olen ja teen oikeasti oikeissa rajoissani, en saa tukea sille. Sitten tähän liittyy myös koko ajan vaihtuva hoitaja. Kommunikoinnin sudenkuopat jne.

Suorittamaan olen oppinut jo varhain. Kotona. Siitä pois oppiminen on suuren haasteen takana ja tämä yhteiskunta ei ainakaan siihen kannusta. Päin vastoin. Niinpä päden, teen , jotta olen olemassa.

Arka varmaan vastaa mitä tarkoitti tuolla heikkous - voima -asialla.

Yleisesti kysyin ja itseltäkin.
Kun olet ja teet oikeissa rajoissasi - et tule hyväksytyksikö siinä sinuna sellaisen kuin olet, sitäkö tarkoitit?
Et saa tukea sille, millainen olet? miten teet?
Nuo sudenkuopat, jos jatkuvasti vaihtuu se, joka oma vastavaikuttaja ja sekin kun sanoilla on jokaiselle oma kaiku; aina ei välttämättä saa ymmärrystä kun sana jota käyttää voi toiselle olla toisensisältöinen.

Suorittaminen on tapa tehdä työtä; tehdä mitä joko olosuhtedien pakosta on pakotettu tekemään tai omasta valinnasta tekee mielellään ja muuten vain.
Tosin silloin sitä ei miellä suorittamiseksi,
enemmän joksikin positiivisemman oloiseksi tekemiseksi?

Pädet ollaksesi olemassa.
Jos olisi toisinpäin, surettaisi ?
Jos olisin olemassa päteäkseni, olisinko suorittamiskierteessä enemmän?

Miellät haasteeksi suorittamisesta poisoppimisen,
se olisikin ihanteellista, vapautua turhasta suorittamisesta.
Jäisikö aikaa, tulisiko tilaa, enemmän omimmalle elämälle,
sellaiselle elämälle joka tyydyttää laajemmin eri tarpeita?

Samalla viivalla, samalla viivalla.

Kiitos erakoksiko! 😭
Nyt tuli helpottava itku. En jaksa vastata muuta.

Ei kannata myöskään suorittaa suorittamisesta poisoppimista. 🙂 Se olisi silloin taas suorittamista. Annetaan itsemme olla, eikös se ole hyvä?

Heikkoudessa todella on voima. Heikko ihminen on inhimillisyyden katolla. Hänen ei enää tarvitse suorittaa tai yrittää olla vahva kestääkseen heikkouttaan, joka meissä ihmisissä jokaisissa kuitenkin on. Se on se inhimillisyyden yksi osa, usein kaivattu osa.

Joskus käy niin, että kaikkein heikoimmalla hetkellä voi tuntea voiman ja kaikki pelko katoaa, on siis vahva. Olen kokenut ja tuntenut niin.

Mielestäni ihmisenä olemisen tarkoitus on kuitenkin "tehdä työtä ja rakastaa" niinkuin jossain laulussa sanotaan. Mutta jos työn teko menee sellaiseksi että on pätemisentarve olla parempi toisia tai muutoin käyttää valtaa yms. toisiin vahingollisesti niin silloin se on sairasta ja väärin.
Kunpa oppisin hyväksymään itseni ilman vertailua toisiin niin olemisen ilo olisi aitoa eikä ankeaa yrittämistä päteä.
Mutta olen ihminen, heikko ja avuton ongelmieni kanssa. Luultujen tai oikeiden ongelmien. Siihen tarvitsen muiden ihmisten apua että palaudun tasapainoon. Mutta tarvitsen Jumalaa joka rakastaa minua heikkouksineni ja joka rakastaa myös muita, kun itse en pysty. Ikävä kyllä olen kokenut, että ainoastaan luottaminen Jumalaan on paras ja tehokkain lääke, kun ihmiset on vain ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin minäkin. Mutta siinäpä onkin kummallinen asia, että on yhtäaikaa myös opeteltava luottamaan ihmisiin jotka Luoja avukseni tuo....

erakoksiko kirjoitti 28.2.2012 17:59

Oliko noi kysymykset tehty sulle itselle, vai yleisesti, vai miten?

Olen taas ullakolla, kun en näe samalla koko viestiketjua, kun kirjoitan. Mutta tuolla tarkoitin, että jos olen ja teen oikeasti oikeissa rajoissani, en saa tukea sille. Sitten tähän liittyy myös koko ajan vaihtuva hoitaja. Kommunikoinnin sudenkuopat jne.

Suorittamaan olen oppinut jo varhain. Kotona. Siitä pois oppiminen on suuren haasteen takana ja tämä yhteiskunta ei ainakaan siihen kannusta. Päin vastoin. Niinpä päden, teen , jotta olen olemassa.

Arka varmaan vastaa mitä tarkoitti tuolla heikkous - voima -asialla.

Yleisesti kysyin ja itseltäkin.
Kun olet ja teet oikeissa rajoissasi - et tule hyväksytyksikö siinä sinuna sellaisen kuin olet, sitäkö tarkoitit?
Et saa tukea sille, millainen olet? miten teet?
Nuo sudenkuopat, jos jatkuvasti vaihtuu se, joka oma vastavaikuttaja ja sekin kun sanoilla on jokaiselle oma kaiku; aina ei välttämättä saa ymmärrystä kun sana jota käyttää voi toiselle olla toisensisältöinen.

Suorittaminen on tapa tehdä työtä; tehdä mitä joko olosuhtedien pakosta on pakotettu tekemään tai omasta valinnasta tekee mielellään ja muuten vain.
Tosin silloin sitä ei miellä suorittamiseksi,
enemmän joksikin positiivisemman oloiseksi tekemiseksi?

Pädet ollaksesi olemassa.
Jos olisi toisinpäin, surettaisi ?
Jos olisin olemassa päteäkseni, olisinko suorittamiskierteessä enemmän?

Miellät haasteeksi suorittamisesta poisoppimisen,
se olisikin ihanteellista, vapautua turhasta suorittamisesta.
Jäisikö aikaa, tulisiko tilaa, enemmän omimmalle elämälle,
sellaiselle elämälle joka tyydyttää laajemmin eri tarpeita?

Samalla viivalla, samalla viivalla.

Joo jotakin sellaista tarkoitin.

Minä ymmärrän suorittamisen juurikin negatiivisena ja tekemisen positiivisena. Miellän myös pätemisen negatiivisena. Eli joo kyllä "Jos olisin olemassa päteäkseni, olisinko suorittamiskierteessä enemmän?"

"Jäisikö aikaa, tulisiko tilaa, enemmän omimmalle elämälle,
sellaiselle elämälle joka tyydyttää laajemmin eri tarpeita?"
Niinpä!

Ja esim. tänään olen yrittänyt tehdä edes jotain vähäistä, että tiedän -> olen olemassa. Paniikki/ahdistuskohtaus tuntuu vievän järjen kokonaan. Kuolenko, haihdunko ilmaan, mitä tapahtuu jne.?

Eveny kirjoitti 28.2.2012 23:29

Ei kannata myöskään suorittaa suorittamisesta poisoppimista. 🙂 Se olisi silloin taas suorittamista. Annetaan itsemme olla, eikös se ole hyvä?

Heikkoudessa todella on voima. Heikko ihminen on inhimillisyyden katolla. Hänen ei enää tarvitse suorittaa tai yrittää olla vahva kestääkseen heikkouttaan, joka meissä ihmisissä jokaisissa kuitenkin on. Se on se inhimillisyyden yksi osa, usein kaivattu osa.

Joskus käy niin, että kaikkein heikoimmalla hetkellä voi tuntea voiman ja kaikki pelko katoaa, on siis vahva. Olen kokenut ja tuntenut niin.

Olis hyvä, jos ei tuntisi painetta ympäröivältä yhteiskunnalta.

Minullakin itku auttoi pyyhkimään pois koettua painetta. Ainakin joksikin aikaa.

En nyt tiedä onko tämä pohdintani kovin relevanttia tähän keskusteluun, mutta usein tuntuu, että yksi ystäväni pätee pätemistään ja ilmeisesti sillä tuntee olonsa paremmaksi. Hän ei vain ymmärrä, että päteminen on saanut rasittavat mittasuhteet. Kukaan ei jaksaisi, kukaan ei jaksa kuunnella. En tiedä kuinka toimia? Joskus hermostun hänen pätemiseensä ja sanon suoraan. Mutta siitä hänellä ei ole aavistustakaan, kuinka paljon muut hermostuvat hänen pätemisestään, eivätkä halua pitää häneen siksi yhteyttä. Se on raskasta olla välissä. Minä näen sen ihmisen. Ja tiedän miksi hän pätee: epävarmuuttaan. Mutta hänen kanssaan on raskasta olla esim. uusien tuttavuuksien keskuudessa, hän pätee mm. minun kustannuksellani (mikä ei kylläkään minua häiritse, mutta muista näkee vaivaantumisen). Hän luulee olevansa kai itsekin parempi kuin muut. Hän häpeää ihmisiä, hän arvostelee muita usein. Minusta se on rasittavaa mutta en viitsi aina puuttua siihen, ellei se kohdistu itseeni jotenkin liian selkeästi. Silloin menetän malttini.

Miksi pitää päteä, miksei voi olla tyytyväinen siihen mitä on? Miksi kaikessa pitää liioitella? Miksi pitää tuoda tietonsa julki joka asiasta, vaikkei kukaan kysy? Miksi pitää olla aina seurueen viehättävin ja jos ei sitä olekaan, se täytyy myöhemmin tuoda julki "kaikki katsoivat vain minua"?
Olen joskus neuvoton. En aina jaksaisi hänen seuraansa.