Paskaa
Synnyin Tampereen keskus-sairaalassa. En muista siitä mitään. Ehkä hyvä niin.
Asuimme Tampereella muutaman vuoden kunnes muutimme Jyväskylään. Olin herkkä lapsi. En uskaltanut haistattaa vittuja kenellekkään.
Nyt haluaisin haistattaa vitut koko maailmalle ja elämälle. Minkä takia pitää ylipäätään syntyä, kun elämä on toistuvaa kärsimystä. Eikä mitään Jumalaa ole. Papin virka on turha. Pappi antaa turhaa toivoa.
Ainoa toivo mikä ihmisellä on. On se että hän on suosittu ihmis-yhteisössä. Ja jos hän ei ole, niin hän on silkkaa biojätettä.
Ja jos Jumala on oikeasti olemassa, niin hän on maailman vittumaisin äijä. Ei vastaa kun kysytään yms.
Minkä takia elää 30 vuotta kun koko ajan on aivan paskana. Liikunta ei auta, terveellinen ruokavalio ei auta.
Helvetti on tämä elämä. Turha etsiä sitä elämän jälkeen. Tämä on se helvetti mistä pyhissä kirjoissa puhutaan. Tämä maailma on silkkaa hulluutta. Ehkä tätä maailmaa ohjaa sitten itse saatana. En keksi mitään muutakaan selitystä sille että maailma on tällainen. Julma ja kaunis. Sotia ympäri palloa. Kidutusta. Sairauksia, kuolemaa. Mielipuolia, murhaajia, rikollisia, narsisteja, raiskaajia, pummeja, itsemurhaajia, sotilaita, psykopaatteja, paskanjauhajia, valehtelijoita…
Jos Jeesus oikeasti eli niin hän oli väärässä kaikissa opetuksissaan ja puheissaan. Maailma on ainut mitä on. Ja tämä maailma on paskapaikka. Toki voi yrittää parantaa sitä, mutta silti se pysyy paskana.
Kaikki uskonnot ovat väärässä. On vain tämä hetki ja kun kuolee niin raukeaa tyhjiin. Ei ole Jumalaa, ei ole saatanaa, ei taivasta, ei helvettiä. Musiikki on vain helinää. Raha turhaa. Kaikki kuolevat lopulta. Kaikki on turhaa. Ja kuolema kaikkein turhinta.
Se jolle elämä on antanut hyvät eväät voi olla iloinen mutta sekin ilo katoaa lopulta savuna ilmaan. Kaikki profeettojen näyt ovat skitsofreniaa. Kaikki papit ovat paskanpuhujia. Pitää olla varuillaan jos joku puhuu Jumalasta. Ja on tietävinään mitä hän tahtoo. He ovat paskanpuhujia. Maailma uppoaa kurjuuteen´, ýmpäristökatastroofeihin ja sotiin.
Uskonto voi lohduttaa. Mutta sen lupaukset ovat tyhjiä. Ihminen syntyy elää ja kuolee. Elämä on toivotonta taaperrusta kohdusta hautaan. Kaikki kaunis ja hyvä kuolee lopulta. Kaikki mitä on raukeaa lopulta tyhjiin. Nietzche oli oikeassa Jumala on kuollut. Tai ehkä hän ei ole koskaan syntynytkään.
Oikeastaan viha on ainut tunne mikä on jonkin arvoista. Viha ja pettymys. Pettymys elämään. Pettymys uskontoon. Pettymys tähän maailmaan. Eikö todellakaan maailma voi enempää tarjota. Tässäkö on kaikki mitä on? Tässäkö koko evoluution huippu?
Tiedän mitä ajattelette. Että minä olen paskanpuhuja. Että rakkaus voittaa.
Voi olla, ehkä tosiaan olen väärässä. En tässä myönnä sitä, mutta jos joku pystyy luomaan kaiken kattavan teorian. Yhdistämään tieteen ja arjen. Pelastamaan ihmisen. Niin hyvä niin.
Puhun tässä henkilökohtaisesta kokemuksesta. Olen ollut psykoosissa myönnän sen. Olen nähnyt enkeleitä, taivaan portin. Kuullut Jumalan äänen. Mutta ne tekivät minulle vain pahaa. Maailma tekee minulle pahaa.
Minua on lyöty, haukuttu yms. Sen maailma on antanut. Nimittäin tuskan. Viha ja tuska hallitsee tätä elämää. Elämä on painajainen jonka jälkeen ei ole mitään. Voit toimia tässä painajaisessa, voit yrittää tehdä siitä onnelan. Mutta se ei tule koskaan tapahtumaan. Painajainen se on ja painajaisena se pysyy.
Raamattua voitte puolestani säilyttää vessapaperina jos se edes siihen kelpaa..
Hei, kirjoituksesi oli rankka ja koskettava. Varsinkin nyt Turun tapahtumien jälkeen.
Ihmiset taistelevat ympäri maailmaa samojen asioiden kanssa kuin sinäkin. Surullisimmissa tapauksissa "merkitys elämälle" löytyy ääriryhmistä. Vihdoin kuuluu johonkin..
Toivon että jokainen löytää edes jonkin toivon kohteen mikä estäisi tätä.
Toisille se on musiikki, sen luominen tai kuunteleminen. Sen kautta voi käsitellä asioita mitä ei osaa puhua.
Toisille se on uskonto, ei sen takia että se olisi tieteellisesti oikeaa ja olemassa, mutta ehkä se saa tuntemaan ettei ole yksin eikä turha. Perustuvat kuitenkin paljon yhteisöllisyyteen joka saa ihmisen pois omasta kolostaan.
En sano että itse uskon jumalaan, niin monia sotia on hänen nimiin sodittu.
Moni myös vastakohdaksi luopuu yhteisöllisyydestä ja erakoituu tutkimaan luontoa, maailmaa tai elämiä. Moni löytää sieltä tarkoitusta ja merkitystä.
En ajattele että olet paskanpuhuja tai väärässä. Kerrot omista tunteistasi, ne eivät ole kenenkään muun eikä niissä voi mielestäni olla väärässä.
Minua kiehtoo kuoleman jälkeinen elämä. Varmasti osaltaan sen takia ettei kukaan tiedä mitä silloin tapahtuu. Läheisen kokemuksen olen kuullut koomasta, missä hän vakavan onnettomuuden jälkeen "leijui" omaisten yllä sairaalassa ja kuuli heidän äänet.
Minä uskon että näin tapahtui vaikka en sitä voi todistaa.
Minua kiinnostaisi kuulla miltä sinun kokemus kuoleman/taivaan porteilta tuntui? Sanoit: "Olen nähnyt enkeleitä, taivaan portin. Kuullut Jumalan äänen." Mitä tämä tarkoitti sinulle? Uskotko että se tapahtui vai oliko se mielestäsi hallusinaatio?
vanhanuori kirjoitti 23.8.2017 15:43
Hei, kirjoituksesi oli rankka ja koskettava. Varsinkin nyt Turun tapahtumien jälkeen.
Ihmiset taistelevat ympäri maailmaa samojen asioiden kanssa kuin sinäkin. Surullisimmissa tapauksissa "merkitys elämälle" löytyy ääriryhmistä. Vihdoin kuuluu johonkin..
Toivon että jokainen löytää edes jonkin toivon kohteen mikä estäisi tätä.Toisille se on musiikki, sen luominen tai kuunteleminen. Sen kautta voi käsitellä asioita mitä ei osaa puhua.
Toisille se on uskonto, ei sen takia että se olisi tieteellisesti oikeaa ja olemassa, mutta ehkä se saa tuntemaan ettei ole yksin eikä turha. Perustuvat kuitenkin paljon yhteisöllisyyteen joka saa ihmisen pois omasta kolostaan.
En sano että itse uskon jumalaan, niin monia sotia on hänen nimiin sodittu.Moni myös vastakohdaksi luopuu yhteisöllisyydestä ja erakoituu tutkimaan luontoa, maailmaa tai elämiä. Moni löytää sieltä tarkoitusta ja merkitystä.
En ajattele että olet paskanpuhuja tai väärässä. Kerrot omista tunteistasi, ne eivät ole kenenkään muun eikä niissä voi mielestäni olla väärässä.
Minua kiehtoo kuoleman jälkeinen elämä. Varmasti osaltaan sen takia ettei kukaan tiedä mitä silloin tapahtuu. Läheisen kokemuksen olen kuullut koomasta, missä hän vakavan onnettomuuden jälkeen "leijui" omaisten yllä sairaalassa ja kuuli heidän äänet.
Minä uskon että näin tapahtui vaikka en sitä voi todistaa.
Minua kiinnostaisi kuulla miltä sinun kokemus kuoleman/taivaan porteilta tuntui? Sanoit: "Olen nähnyt enkeleitä, taivaan portin. Kuullut Jumalan äänen." Mitä tämä tarkoitti sinulle? Uskotko että se tapahtui vai oliko se mielestäsi hallusinaatio?
Moi!
En voi mitenkään todistaa sitä että oliko mun Jumala kokemus hallusinaatiota tai ei, mutta mun täytyy pitää sitä hallusinaationa sillä jos en pidä, niin on vaara että tekisin jotain pahaa itselleni.
Se mun kokemus oli sellainen että näin seinällä enkelin ja aivan kuin taivaanportin. Toinen kokemus oli kun makasin sängyssä ja näin yläpuolellani miehen jolla oli sädekehä pään päällä.
Ja kolmas kokemus oli että näin seinällä vesiputouksen ja miehen joka sanoi että älä pelkää.
Luulen että se on hallusinaatiota. Ja se on parasta käsittää niin ettei tee itselle vahinkoa. Ne on niin voimakkaita kokemuksia että niissä piilee vaara...
Moi, kiitos vastauksesta. Pahoittelen että vastaan itse myöhässä.
Erittäin mielenkiintoisia kokemuksia, ihmismieli on jännittävä. Tiede varmasti selittäisi kokemuksesi myös hallusinaatioina ja olen osaltani samaa mieltä kanssasi siitä miten niihin kannattaa suhtautua että pysyy rauhallisena.
Toivon paljon voimia sinulle, kiitos kun avauduit minulle. 🙂
Kylläpä sitä itselläkin on taipumusta välillä mennä liiankin syviin mietteissä ja miettiessä tätä maailman menoa. Sitä mitä tämä nykyisin on. Joka päivä päässä pyörii se etten tässä ajassa ja tässä hetkessä tahtoisi olla ja vaikuttaa. Välillä mietin itsemurha-ajatusta siltä kannalta, että tekisin sillä palveluksen - koska olenko ansainnut elää täällä kun jossain toisaalla nähdään nälkää. Minulla, yksilöllä ole mitään virkaa täällä, koska en voi asioihin vaikuttaa. Pahuus jyrää kaiken sen oikeasti hyvän allensa.
Ja muutenkin, kuinka ihmiset ympärillä ovat nykyään niin kylmiä ja itsekeskeisiä. Nimenomaan etenkin jälkimmäistä. Omaa etua vaan ajetaan ja harva enää osaa ottaa toisia huomioon. Samalla kun päivät vaan rullaa tätä samaa tappavaa rutiininomaista tylsyyttä jossa onni tuntuu olevan lähinnä se että saa joskus edes nukuttua kunnolla.. tässä järjettömyyden melskeessä.
Onhan tämä aikamoinen kehitys jos miettii evoluution kannalta millaiseksi ihminen on tullut. Toisaalta ihmismielen pahuutta on aina ollut. Ihminen on paha.
Tässäpä sitä silti vieläkin ollaan, vaikka mieli tehnyt elävien kirjoista poistua, koska niin sanotusti sama "ympyrä" vaan elämässä jatkuu, tuskaa ja turhuuden tunnetta. Kritiikkiä annan ateistina kristinuskon suuntaan. Enemmän totuutta on vaikkapa Buddhismissa. Elämässä on kärsimystä ja sen kanssa opittava vaan elämään. Ahdistaahan tuo, että nykyään enää tiedä mitä nurkan takana vaani jos ulkosalla kulkee. Henkensä menettää jonkun toisen toimesta kävelyllä.
Voi kunpa saisi takaisin lapsuuden aikaisen viattomuuden ja turvallisuuden tunteen. Ei tarttis tietää niin paljoa tästä elämästä... Ehkä mieli muuttuu jos elämään ilmestyy joskus jälkikasvua, mutta tällä hetkellä tunne on se etten sitä halua.
Mutta sen tiedän että minä voin nostaa hattua jokaiselle jolla on täällä maan päällä paha olla, jatkuvasti ja jaksavat taistella sen oman jaksamisensa puolesta vaikka murehditaan myös kaikesta muustakin.
"Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin
Mä olen pettynyt taas ihmisiin
Mä tiedän miltä tuntuu kokea toisen läheisyys
Mä olen nähnyt miten tappaa yksinäisyys
Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin
Mä olen tottunut jo valheisiin
Mä tiedän miten ihminen voi toista rakastaa
En vain tiedä miksi se itsensä tuhoaa
Kertosäe:
Ja vaikken nähnyt oo vielä paljon,
olen nähnyt liikaakin
Mä olen nähnyt rakkauden ja tuskan,
olen nähnyt helvetin
Vois kaikki mahtuu samaan junaan,
ja päästä kiinni elämään
Vois kaikki mahtuu tähän junaan,
jota kiskoilla työnnetään..."
Yön kappaleesta Tiedän liikaa elämästä
Moi Jopperi!
Olen huomannut, että nyt kun oon alottanu opiskelun, niin en mieti paljoakaan murheita. Olen keskittänyt kaiken voimani opiskeluun. Se on palkitsevaa.
Aika paljon onnellisuus on kiinni siitä että mihin keskittyy. Jos on liikaa vapaa aikaa niin varmasti keskittyy liikaa murheisiin. Olen tullut siihen tulokseen että kaikki työ ja opiskelu on hyödyllistä, eikä kumpikaan niistä ole ikinä turhaa. Turhaa on se että jää paikoilleen. Kyllä elämässä pitää tavata ihmisiä ja mennä eteenpäin. Se on loppujen lopuksi vain itsestä kiinni... Tsemiä! 🙂
Olen itse tullut siihen päätökseen, että vaikka olis mahdollisuus niin lapsia en ikinä hanki. Ja juuri sen takia millainen tämä maailma on.
Kun miettii sitäkin että maailmassa kaikkina aikoina eläneistä ihmisistä suurin osa on nyt haudassa. Ja maailmassa kuolee päivässä miljoonia ihmisiä. Kuolema on se syy minkä takia en hanki lapsia. Se olisi oikein ettei kenenkään hyvän ja fiksun ihmisen tarvitsisi kuolla. Ja toisaalta, en tiedä onko kuolema pahin asia. Ehkä pahin on kaikki vakavat sairaudet. Joskushan kuolema voi olla jopa helpotus.
Minusta myös ihmisen fiksuuden määrittää se kuinka hän suhtautuu kuolemaan. Tyhmä ihminen ei ole huolissaan siitä. Fiksu osaa ennakoida. Tyhmä ihminen menee marttyyri kuolemaan. Fiksu yrittää pysytellä terveenä ja hengissä niin kauan kuin pystyy.
Mutta sitten olisi vielä tällainen kysymys: Jos olet vakavasti sairas, eikä ole toivoa paremmasta: Niin voiko silloin hyväksyä kuoleman ja pitää sitä yhtenä vaihtoehtona? Siinä koko jutun pointti: Mitä tehdä: vaikka olisit fiksu, niin et voi esimerkiksi perinnöllisille sairauksille mitään... Kumpi näistä vaihtoehdoista on parempi: kuolla oman käden kautta ja näin välttää kärsimys? Vai sinnitellä aivan loppuun asti kunnes kuolee kamaliin tuskiin? Mitä on arvokas kuolema? Tätä mietin...
Se joka ottaa elämän liian kevyesti. Ottaa myös kuoleman liian kevyesti. Ja sellainen on houkka...
Hienoa, että opinnot on alkanu hyvin! 🙂👍
Joo. 🙂
Olen tässä miettinyt että ehkä ( vähän kliseisestikin) rakkaus kuitenkin kantaa tässä maailmassa. En ole uskonnollinen. Mutta jotain voimaa siinä on kun jopa Raamatussa sanotaan että rakkaus on suurin voima. Olen ehkä naiivi, Mutta kun tuntee rakkautta toista kohtaan ei enää murehdi niin paljon kaikesta. 🙂
Näin tänään 10 minuuttia putkeen harhoja. Erilaisia hahmoja liikkui seinällä. Mitään ääniä en kuullut. Eikä ne ollut pelottavia. Siinä vaan on tosi kummallinen olo kun niitä tulee. En tiedä että miksi niitä nyt on taas alkanu tuleen...
Onpas kummia kuvia. Mut hyvä jos ei ollut ahdistava kokemus.
minäitse89 kirjoitti 5.9.2017 17:57
Olen ehkä naiivi, Mutta kun tuntee rakkautta toista kohtaan ei enää murehdi niin paljon kaikesta. 🙂
Niinpä 🙂 Ja se on kuule tosi hieno juttu että pystyt tuntemaan sitä!
Miltä opintojen alku on tuntunut?
Ihan hyvin on alkanut opinnot. Nyt on vaan ens viikko sellanen ettei oo yhtään luentoo. Pitää opiskella itsenäisesti. Ehkä tää vielä tästä iloksi muuttuu. 🙂