Anteeksi, keskustelua 😌

Nyt jännätään, pääseekö tyttö läpitämän päivän kokeesta.

Tytöllä on taas meno päällä. Saa nähä kuinka kauan hän jaksaa, ennen kun vajoo masennukseen ja itkuisen itsetuhoisuuteen. Näin tiistaina tytön viiltelyjäljet taas. Oli aika uhkaavasta paikasta viiltänyt.

Mulla on väsynyt mutta ihan ok olo. En kyl jaksais maratonia juosta, mut pärjään kotona. Mietin va mitä huomiseksi tekisi ruuaksi. Aineksia ei o paljoo ja silti  tarvii ruokaa tehä. Pitäis noita hedelmiä mennä pakastamaan.

Tänään on päivä ku vois lattialla möyrien liikkua ja se olis yleellisyyttä. Mieli on nii masentunu ku voi olla. Aamupäivän smoothien oksensin pois, ku tuli päähän, etten antsaitse sitä ja se tekee pahaa mulle. Olen kai tässä painajaisessa taas. Saa nähä mitä tolle ruualle käy. Ja miten mun. Tulenko jatkossa syömään ja mitä ja milloin.

Halu kuolla on suuri. Itken välillä ku tarvii täällä olla. Mut sit osa musta haluaa olla täällä. Ristiriitaista.

Maailma herää koronasta ja mä haluaisin vajota syvemmälle kuoppaan.

Pakko kai on lääkkeet hakee ja ottaa ja kattoo mitä ruoka näyttää.

Välillä istun lattialla, välillä tuolilla. Välillä makaan lattialla, välillä sängyllä. Itken sisäisesti tuskaani. Katon ympärille, olen jotain saanu aikaiseksi. On tullu omppupiirakkaa tehtyy, on pyykit pestyy. Tiskit on koneessa ja käynnissä, pyhtaat pyykit kaapissa, märät vielä koneessa.

Kohta pitäis jaksaa mennä lääkkeet ottaa. Ruoka pitäis syä. Jos mä tämän ohjelman katon.

Olen loppu....

Mietiskelen tässä kun luen tekstejäsi, et eikö sulla oo mitään toimintaa kodin ulkopuolella? Onks tarjottu ryhmiä, terapeuttista/kuntouttavaa työtä, opintoja, harjottelua, töitä tai jotain. Kuulostaa että ainut sun ulkomaailman aktiviteetti on omahoitaja ja kauppa, ainoita ihmisiä joita tapaat tukihenkilö ja perheesi (jotka kuormittavat sinua jonkinverran). Hyvä et puuhailet kotona.. leivot, siivoot ja pidät yllä arkee mut ootko ajatellu et mielialaa vois nostaa sekin jos siihen sisältyis muutakin, jotain toimintaa sulle itselles. Se sais rytmiä vähän viikkoihin ja erilaista tekemistä kun kotona puuhailu.
Jos siel kotona viettää noin paljon aikaa, ni ei oo ihme et jää liikaa aikaa ajatella esim sitä mitä syö, saa syödä jne, murehtia kaikkia asioita, moni asia alkaa varmasti maistua kuivalta puurolta kotihommineen jos ne on ainut asia kotona mitä tehdä.
Tokihan vaihtelua on istua välillä lattialla tuolin sijasta ja muuta mut isompaa vaihtelua.

Ymmärrän et kun on mielen sairauksia, ni jaksamisen kanssa ei oo aina helppoo. Eikä lähteminen tai sosiaaliset kontaktit. Mut kannattaa yrittää jotain, saatat saada elämääs palan uutta ja jotain mielekästä kun kokeilet. Ihmistä kun ei oo rakennettu jaksamaan olla vaan yksin kotonaan.

On kauniit säätkin, yritä imee auringosta itsees lämpöö ja energiaa tehdä asioita, muualla ku kotona myös.

Mukavaa kesää ja jaksamista =)

Zirkoni, tällä hetkelläei ole mahdollisuutta ryhmiin, töihin eikä opiskelemaan.

Kastelin tossa pienet kukat, kun yks alko näyttää huonolta. Aamupäivällä jatkoin eilistä palapäiväpeiton purkaamista. Nyt sain sen valmiiksi asti. 206 palaa olis nyt.

Isä on mökillä vähän huonona. Rassaa sekin. Mut kai he pärjäävät siellä.

Tyttö on taas huonona.Torstainen spurtti oli liikaa hänelle, mitä hiukan epäilinkin. Nyt saa sit yrittää häntä jotenkin tukee että muistaisi syä ja jne. Onneks tällä hetkellä ei ole kun väsymystä.

Huomiseksi teen porkkanalettuja. Mietin, laittaisko nokkosta joukkoon hiukan myös. Onko nokkos-porkkanaletut hyvii? Ekana ajattelin pakkasesta ottaa sosepussin, mut muistin sit ei mulla on raakanakin porkkanaa. Ei muuta kun huomenna TAAS raastohommiin ja koittaa paistaa leppuja niin ettei koko kämppä savua. TOsin vois fiksuna ottaa palohälyttimen jo ennen paistoa pois. Mut täytyy nyt yön aikana miettii tota nokkosta.

Huomenna ei olis mitään suunnitelmia. Mietin, pitäiskö vanhempien luonna mennä kukat kastaa ja postit kattoo, samalla kävis apteekis hakemas lisää pillereitä boksiin. Mulla on ihan liikaa paljon lääkkeitä, enkä tiäenää mikä olis järkevä systeemi niille. TÄllä hetkellä mulla on ollu laatikko missä lokerot, mut ne lokerot on täyttyneet melkein kaikki lääkkeistä, eli jos vielä saan lisää, ni mihin mä ne laitan. Oon nyt jo joutunut yhdet lääkkeet itää yhdessä lokerossa.

Oon väsy. Enjaksa tänään ainakaan jälkiäni siivota, mitkä tuli peitosta. Jos huomena sit jaksais. Jos huomenna olisi hyvä päivä.

Huomenna saajännätä, uusitaanko mun yks resepti. EKaa kertaa koitan tk:sta sitä lääkettä saada. Onneks on poli sit, jos TK kettuilee. Eihän ne yhtä toista lääkettä uusi ollenkaan, mun pitää se uusii joka kerta polilla ja siellä saan vaan yhden purkin. ELi soitan joka 75 pvä välein uusin sen reseptin. Monimutkaista tä elämä.

Täällä paukkuu ja rätisee, enkä tiä mis. Ahdistaa.

Niistä letuista tuli hyviä. Pitää useammin tehä, eikä krääsänny.

Aamul saa onneks nukkuu. Fysio on vasta 12:sta

Yksi "aikakausi" loppui, kun psykofyysinen pskioterapia loppui. Se ei oikeen menny niin kun piti. Olin unohtanut että aika olikin 10ltä, joten fysio soitti mulle kesken unien. Mut saatiin hommat hoidettuu. Nyt jää iso haikeus.

Nyt oli aamulääkkeetkin oikein jaettu, kun eilen huomasin että ne oli väärin jaettu. Huomenna täytyy hakee lisää lääkkeittä varastoon.

Mut nyt pitää mennä hakee toinen mukillinen teetä....

Hei, en ole koskaan kokeillu porkkanalettuja. Ehkä kokeilen joku päivä. Tyttären herkkua oli pinaattiletut. Ja mannapuuro.

Pojan kalapuikot. Makaronilaatikon lisäksi, mikä oli vakiotoive kun ruokaa mietittiin.

Sinäkin vaikutat elävän perheelle, läheisille, Saloka. Vastuu sisäistyneenä sitä tekee vaikkei jaksaiskaan. Voimia huomiseen ja koko viikkoon. Koko kuuhun. Koko kesään. Koko elämään!

😎

Olin tänään taas lenkillä ja samalla asioilla. Kiitos tutulle, kun lainasi rahaa mulle, että sain tänään jo lääkkeet hommattuu ja jotain syömistä. On vähän ollu hankalaa syömisen osalta, kun ei ole oikee aineksia ja sitä samaa ei jaksa aina syä.

Huomenna aamulla ehkä soitan tk:hon ja yritän saada lääkäri ajan ton polven takii. Niin moni siitä jo huomauttaa. Ja enkä tiä, kuinka paljon hallaa tekee nämä kävelylenkit.

Ajattelin alkaa suunnistaa tässä pikku hiljaa kohti sänkyä ja siellä lukemaan kirjaa ja nauttimaan mustikka-jogurttipiirakkaasta, joka on pakkasesta otettu. On meinaan viimiset palat. Pitää siirtyä siis kakunpaloihin sit seuraavaksi.

Mut joo, huomenna tyttö tulee ehkä kylään. EIlen hän kävi illalla päivystyksessä. Sai migge-tipan. Joten kuten hän jaksaa eteenpäin.

Mut mä alan menee nyt sänkyyn....

Oon kattonut EX-Onnellisia kolmatta kautta, kun löysin sen ilmaiseksi mun dgi boksilta. Pitää muutenkin hiukan tutustuu taas tohon boksiin.

Ei tainut tyttö jaksaa tänään tulla. Ehkä huomenna sitten.

Ex-onnelliset tuli eilen katottuu, nyt on joku Late lampaan elokuva. Eilen sivusilmällä katoin karhu herra baddigtonia. Pitää digi boksin omaa kirjastoa käyttää ja keksiä sieltä jotain kattomista. Netflix ku on tyttärellä.

Muuten kaikki on mennyt eilen ihan hyvin. Tyttö tuli illalla ja oli ihmeen pitkään. Juttelimme ja naureskelimme. Annoin hänen valita ohjelman. Ens kuus kun hän tulee kylään mun synttäripäivänä, ni katomme yhtä elokuvaa, joka täytyy vuokrata.Suostuin siihen jo nyt, kun tyttö niin tykkää siitä elokuvasta. Sanoin tytölle et miettii, mitä haluaa syä leffojen kanssa silloin ja ilmoittaa mulle.

Katoìn tänään viel vili vilperin elokuvan.

Ajattelin täs kohta puolin mennä nukkumaan. Aamulla saa nukkua pitkään. Vois hakee vähän vettä pulloon ja huomiset lääkkeet. Ottaa lääkkeet ku herää ja jatkaa unia.

Oon tullu sänkyyn jo klo 16 maissa. Oon lukenu kirjaa, ollu puhelimella ja torkahtanu vähän.

Huomen vois mennä päiväsuihkuun ja vaihtaa petivaatteet. Nä taitaa olla liian hikiset jo.

Polvi on edelleen kipeenä. Jotenki tuntuu et se pshenee, ainakin ku liikkeelle lähden. Mikä lie iskeny siihenki. En va uskalla soittaa tk:hon siitä. Jotenki pelkään sitä soittoa.

Mut eipä täs muuta. Öitä!

Kävin isossa kaupassa, äitin ja tytön kanssa. Oli ihanaa nähdä tyttöä taas. Annoin hänen ostaa mitä halusi ja maksoin ne. Lasku mun ja hänen ostokset yhteensä oli 90e paikkeilla.

Puhuttiin tossa puhelimessa. Suunnittelen että menen tiistaina hänen luo, mut emme tiä koska tyttö menee siskoni luo töihin. SIskoni oli pyytänyt häntä. Samalla puhelimessa puhuin taas ensi kuun leffa-illan ruokapuolen juttuja. Juotavat tiiän jo. Puhuimme tytön valmistumisesta, Emme tiä valmistuuko hän kesällä tai jouluna. Lupasin hänelle sitten ostaa kakun ja pikkuleipiä.

En tehnyt tänään riisipuuroa. Teen huomenna. Tänään söin ruuaksi porkkanaraastetta ja nugetteja. Kumminki tunnin päästä syön iltapalan.

JOtenkin tämä myöhäinen iltapäivän kauppareissu meni hyvin, mut nyt piristyin niin paljon että en tiä koska nukahan. Onneksi huomenna saa aamulla nukkuu, kuhan lääkkeet otan ajoissa.

Jotenki on alkanu ruuat etoo. Faces oon ruokaryhmissä, ni niiden kauniit annokset etoovat. Lihan ja kanan tuoksu. Nyt ku keitän riisii, ni sen tuoksu. Olkoon mikä ruokaan liittyvä. Pakosta yritän syä ja olla oksentamatta. Nyt otin lihat hetkeks pois. Syön ainakin 3 päivää tota riisipuuroa. Katotaan sit. Teenkö toisen satsin puuroa vai kasvista vai jopa lihaa. Yks syy voi olla kuuma kämppä. Tai sit sh oireilee. Mut pulassa mä oon, enkä tiä mistä saan apua siihen. Illalla pystyn leivät syömään. Juoda yritän.

Energiatasot tosi matalalla. Tuntee sen että ei jaksa. JOtenkin tarvii huomenna mennä hoitajalle ja sit loppu viikosta korvahuuhteluun, muuten saan loppu vikon olla.

Kävin pulloni hakemassa sängyn vierestä. Jäin haikeena kattomaan sänkyä että ei vielä. Pari tuntia kun jaksais vielä ni sit...